Miksi jotkut ihmiset eivät käy koskaan missään

Kotona on kaikki kirjat, lukunurkkaus ja hiljaisuus, miksi tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan, jossa asiat huonommin.

Arki vie mehut ja samoin perhe-elämä. 

Tajusin hetki sitten, että lähimmät työkaverini kuvittelevat, ettei minulla ole juurikaan sosiaalista  elämää tai omia menoja. En jaksa käydä työn puolesta kuin ihan pakollisissa kissanristiäisissä, koska haluan viettää vapaa-aikani puolisoni ja ystävieni kanssa ja harrastaa niitä asioita, jotka minusta ovat mielenkiintoisia. Esim pikkujoulukautena on usein muita pikkujouluja, jonne menen mieluummin kuin työpaikan pikkujouluihin. Edellisessä työpaikoissa kävin paljonkin työkavereiden kanssa erilaisissa menoissa, mutta kun vaihdoin työtä muutama vuosi sitten, olen pannut omat kaverit ja kulttuuririennot etusijalle. Uudet työkaverini ovat sitä paitsi vähän tylsiä (ainakin töissä - uskon, että heillä voi olla säkenöivä elämä ja persoonallisuus työn ulkopuolella), enkä jaksa olla vapaa-ajalla tekemisissä heidän kanssaan. Minulla on paljon ystäviä ja vilkas seuraelämä, mutta eivät nämä ole tulleet puheeksi työkavereiden kanssaan (koska olen kohteliaasti kuunnellut heidän juttujaan).

Vierailija kirjoitti:

Tajusin hetki sitten, että lähimmät työkaverini kuvittelevat, ettei minulla ole juurikaan sosiaalista  elämää tai omia menoja. En jaksa käydä työn puolesta kuin ihan pakollisissa kissanristiäisissä, koska haluan viettää vapaa-aikani puolisoni ja ystävieni kanssa ja harrastaa niitä asioita, jotka minusta ovat mielenkiintoisia. Esim pikkujoulukautena on usein muita pikkujouluja, jonne menen mieluummin kuin työpaikan pikkujouluihin. Edellisessä työpaikoissa kävin paljonkin työkavereiden kanssa erilaisissa menoissa, mutta kun vaihdoin työtä muutama vuosi sitten, olen pannut omat kaverit ja kulttuuririennot etusijalle. Uudet työkaverini ovat sitä paitsi vähän tylsiä (ainakin töissä - uskon, että heillä voi olla säkenöivä elämä ja persoonallisuus työn ulkopuolella), enkä jaksa olla vapaa-ajalla tekemisissä heidän kanssaan. Minulla on paljon ystäviä ja vilkas seuraelämä, mutta eivät nämä ole tulleet puheeksi työkavereiden kanssaan (koska olen kohteliaasti kuunnellut heidän juttujaan).

Tämähän ei varsinaisesti liity aloitukseen, koska kyse oli ihmisistä jotka eivät koskaan käy missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajusin hetki sitten, että lähimmät työkaverini kuvittelevat, ettei minulla ole juurikaan sosiaalista  elämää tai omia menoja. En jaksa käydä työn puolesta kuin ihan pakollisissa kissanristiäisissä, koska haluan viettää vapaa-aikani puolisoni ja ystävieni kanssa ja harrastaa niitä asioita, jotka minusta ovat mielenkiintoisia. Esim pikkujoulukautena on usein muita pikkujouluja, jonne menen mieluummin kuin työpaikan pikkujouluihin. Edellisessä työpaikoissa kävin paljonkin työkavereiden kanssa erilaisissa menoissa, mutta kun vaihdoin työtä muutama vuosi sitten, olen pannut omat kaverit ja kulttuuririennot etusijalle. Uudet työkaverini ovat sitä paitsi vähän tylsiä (ainakin töissä - uskon, että heillä voi olla säkenöivä elämä ja persoonallisuus työn ulkopuolella), enkä jaksa olla vapaa-ajalla tekemisissä heidän kanssaan. Minulla on paljon ystäviä ja vilkas seuraelämä, mutta eivät nämä ole tulleet puheeksi työkavereiden kanssaan (koska olen kohteliaasti kuunnellut heidän juttujaan).

Tämähän ei varsinaisesti liity aloitukseen, koska kyse oli ihmisistä jotka eivät koskaan käy missään.

Kirjoittaja varmasti yritti tuoda esiin sitä, että vaikka oletamme, että joku ei koskaan käy missään, oletus ei välttämättä pidä paikkaansa. Varmasti on ihmisiä, jotka viihtyvät kotona tai eivät jaksa käydä missään, mutta voi myös olla, että emme vain tiedä toisen ihmisen elämästä juuri mitään.

Juntteja tai ei ole rahaa.

Sosiaalinen kömpelyys, ahdistuneisuus.

Ulkopuolisuuden tunne. Absolutismi.

Mulla on aina työpaikan yhteisissä jutuissa tunne, että en kuulu porukkaan. Työasiat ja sosiaaliset suhteet työorganisaatiossa ovat minusta ihan ok, mulla on verkostoja ja teen mielelläni töitä tiimissä. Mutta heti kun ei olla työkontekstissa, huomaan että mua ei työtovereihin yhdistä mikään muu kuin työasiat. En löydä juuri yhteistä keskusteltavaa, enkä tosiaankaan halua mistään työasioista puhua vaikka pikkujouluissa. Nyt on luvassa sekä TYHY-päivä että pikkujoulut. Mietin, miten hoitaa asiat fiksuimmin niin, että osoitan kiinnostusta ja arvostusta tilaisuuksien puuhaajille, mutta pääsen poistumaan paikalta mahdollisimman pian.

Käyn paljon elokuvissa ja teatterissa, yleisötilaisuuksissakin jonkin verran (vaikkapa kirjaston järjestämillä luennoilla tai vierailuilla), keikoilla en juurikaan. Mutta en raportoi menemisistäni someen eikä työporukka ole kiinnostunut samoista tapahtumista, niin voi näyttäytyä siltä, että en käy missään enkä harrasta mitään.

Ei kiinnosta small talk ja jonninjoutavuus, siksi en käy viihteellä. Viihtyisin syvällisten keskusteluiden parissa, mutta siihen ei muilla ole kiinnostusta tai taitoa, eikä baareihin mennä keskustelemaan syvällisiä. Matkustelen kyllä.

Miksi jotkut hyppää joka viikonloppu jossain? Pariskunnalta tämä on vähän outoa, kaksin eivät kestä yhtään olla. Voi olla adhd/alkoholismi taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieli jos sairastaa niin silloin tuskin huvittaa mikään. Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle.

No ei todellakaan ole niin vaan se että on jo käynyt kaikki mahdolliset paikat elämässään jotka kiinnosti ja haluaa olla reissaamatta enää. Itse käynyt niin monessa paikassa että pyörtyisit ja tavannut sell ihmisiä että osaat vaan kuvitella.

" Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle."

Mistä sinä tiedät toisten syyt? Kyllä harva esim. vakavammasta masennuksesta kärsivä jaksaa tai on edes kiinnostunut mistään sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ja jos on vaikka maniassa kiertänyt kaikki mahdolliset paikat, niin tuskin toivuttua siitä se on ollut jälkeenpäin talouden kannalta hyvä asia. Ja jos et kärsi mielenterveyden ongelmista, niin tuskin olisi sitten edes kannattanut tähän kommentoida lainkaan.

Olen näin iän kertyessä tajunnut, että etenkin sosiaaliset työtapahtumat ovat pelkkää ajanhukkaa. Työkavereita näkee tarpeeksi töissä, ja minulla on kaunis ja mukava koti ja puutarha, jossa kuopsuttelen.  Myös metsälenkit ovat mukavampia kuin turhapäiväiset afterworkit.

N56

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut hyppää joka viikonloppu jossain? Pariskunnalta tämä on vähän outoa, kaksin eivät kestä yhtään olla. Voi olla adhd/alkoholismi taustalla.

Myös kotiin jäämisessä voi olla syynä alkoholismi tai jokin paljon aikaa vievä ajanviete, vaikka netti.

Syitä mulla ainakin ovat köyhyys, se että ei ole ystäviä eikä kavereita joiden kanssa mennä, väsymys töiden jälkeen, kulttuuri ei kiinnosta, urheilu ja liikunta ei kiinnosta. Kirjoja saa lainattua kotona netistä jos haluaa. Elokuvat saa kotitelkkariin nykyisin. Kotona ei ole paineita pukeutumisesta tai käyttäytymisestä. Ihmettelen itse heitä jotka ovat kaiken vapaa-aikansa jossakin riennoissa. Harrastuksia, matkustelua, ravintolassa käymistä jne. En jaksa sellaista. Hyvä että töistä selviän.

Fyysinen työ vie voimat. Lisäksi 2-4 vuoroa ylitöitä viikossa niin eipä sitä aikaa enää olekkaan....

Minä rakensin ja tein kotini viihtyisäksi jotta haluaisin viettää aikaani kotona, olenhan siitä maksanut sievoisen summan. 

En kaipaa niin paljon sosiaalista elämää jota muut ihmiset näyttää kaipaavan, puoliso ja lemmikit täyttävät sen puolen ihan mainiosti.

Työpaikan riennoissa käyn vain maksua vasten, ellei palkkaa tipu niin jään pois. Vapaa-aikani on siihen liian arvokas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieli jos sairastaa niin silloin tuskin huvittaa mikään. Siinä joidenkin syy tekemättömyydelle.

Mitäs tekemistä tekemättömyydellä on esim. viihteellä käymiseen?

Itseäni ei kiinnosta mennä katselemaan ryyppäävää väkeä, joten jätän väliin jos vain mahdollista. Matkustelen kyllä, mutta lähinnä mieheni kanssa, 2-4krt vuodessa. Onneksi hänkään ei juo, ja nauttii hiljaisuudesta, kuten minäkin.

Kotona riittää kyllä tekemistä puutarhassa, nikkaroinnissa, käsitöissä ja lukemisessa. Näin muutama mainitakseni, välillä ei riitä tunnit vuorokaudessa. Matkailemme myös kotimaassa ja mökkeilemme.

Lähinnä tulee mieleen ettemme edes ehtisi kaiken maailman kissanristiäisiin. 

Miksi aina mainitaan tuo ryyppääminen? Eihän joka paikassa juoda. Voi käydä teatterissa, elokuvissa, syömässä tai oikeastaan missä tahansa ilman että siellä kukaan juo.

Itse asiassa omalla alalla juomattomuudesta on tullut aikamoinen trendi. Eli ennen ne tapahtumat, missä käytiin pyörähtämässä ja rentoutumassa ja nautittiin myös alkoholia, ovat nykyään jonkinlaisia paremmuuskilpailutapahtumia, joissa katsotaan nenänvartta pitkin sitä, joka uskaltaa ottaa lasin viiniä. Puheenaiheista on tullut vain omien saavutusten luettelointia tai pelkistä työasioista jauhamista. Aika ankeita tapahtumia, vaikka nämä yhtäkkiä täysraittiiksi ruvenneet kovasti koittavat muuta esittää. (Itse siis näihin tapahtumiin eksyessäni saatan ottaa huimat kaksi lasia viiniä, hui!)

-sivusta

Tämä on sitä samaa jengiä, joka kaikenlaisilla akkain foorumeilla kilpailee siitä kenen taloudessa juodaan vähiten alkoholia. En juo koskaan, joskus kesällä saatan  maistaa kaverin lasista, mies juo joskus jouluna puolikkaan oluen ja kaataa loput pois kun on niin pahaa, niin kauhean pahaa. 

Miksi ihmiset ei osaa enää olla normaalisti.

Johtuu varmaan suomalaisesta ääripäiden alkoholikulttuurista, ei osata juoda sivistyneesti, ja jos ollaan selvinpäin, ei osata olla rentoja tai hauskoja. Itselle tulee kyllä näistä uusraittiista sellainen olo, että he eivät ole koskaan oppineet ottamaan kohtuudella, ja heidän käsityksensä alkoholia nauttivista on yhtä kuin oma kokemus (eli ilmeisesti joka kerta sekoilumorkkisperseet). Mielestäni kukin saa juoda tai olla juomatta miten tahtoo, mutta huvittavaa joku oman paremmuuden korostaminen (tyyliin, pitää ottaa vesilasi, että varmasti näkee, ettei ole alkoholia, tai jos ottaa vaikka alkoholittoman oluen/drinkin, se kyllä mainitaan koko seurueelle ja viereiseenkin pöytään).

Samoin meni muutos tupakoinnin suhteen. Ensin oltiin ulkopuolisia kun ei poltettu ja vähän peiteltiin sitä olemalla kuitenkin röökitauolla mukana. Seuraavaksi alettiin korostaa tupakoimattomuutta. Varsinkin jos oli tupakoitu ennen, hyhhyteltiin hajua ja paheksuttiin kovaan ääneen vielä polttavia. Nyt pari vuosikymmentä myöhemmin tupakoinnista on tullut vähän noloa ja junttia. Ja se suunta varmasti vain vahvistuu.

Nyt sentään ollaan juomisenkin suhteen siinä pisteessä, että kehtaa juoda alkoholitonta. Aiemmin tehtiin kaikki temput, ettei kukaan huomaisi ettei juo kuten kunnolliseen osallistumiseen "kuuluu". Näköjään toisten juomattomuus vähän vielä harmittaa joitakin, mutta arvatenkin sekin muuttuu yhä tavallisemmaksi. 

En todellakaan halua viettää vapaa-aikaani työporukan kanssa

kirsikkasuu kirjoitti:

Fyysinen työ vie voimat. Lisäksi 2-4 vuoroa ylitöitä viikossa niin eipä sitä aikaa enää olekkaan....

Ja hallitus hoitaa, ettei tämä tilanne tule muuttumaan. Otetaan vaan vielä toinenkin työ ja nukutaan sitten haudassa. 

Meidän naapurit. Eivät käy ikinä missään. Toisen puolen naapureilla taitaa olla niin paljon harrastuksia etteivät taida keretä muualle. Toisen puolen naapurit käyvät vain ulkomailla pari kertaa vuodessa pari viikkoa kerrallaan, mutten ei yhtään missään, kuin ehkä kävelyllä töiden lisäksi. Vastapäinen naapuri käy koko ajan jossain. Lähtee autollaan valehtelematta 20 kertaa päivässä pihasta, ja tulee 5-20 min päästä takaisin. Ellei ole töissä. Silloinkin käy kotona joskus tunnin välein.