Oon tajunnut olevani suvun sontasäkki, miten tästä eteenpäin?
Kun kaikki läheiset on mua vastaan. Kehenkään en voi luottaa.
Kommentit (24)
Hanki ystäviä. Ne voi valita, tosin kuin sukulaiset.
Jos vain voit ja kykenet niin välit vaan poikki lopullisesti,
ei sitä tarvitse kenellekkään varsinaisesti sanoa,
ghostaat vaan kaikki.
Itseä harmitti vuosia myöhemmin ainoastaan se, että miks en tehnyt sitä jo aiemmin.
Välit poikki kokonaan koko lopuksi ikää, et menetä mitään etkä todellakaan ole ainoa.
Voisin ottaa sut ja ruusut kiittää. 🤗
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa kerhoon. Meitä on monta.
Sen täällä kyllä huomaa. Kaikenmaailman feministiä.
Katkerien velavanhapiikojen kerho😆🤣
Vierailija kirjoitti:
Jos vain voit ja kykenet niin välit vaan poikki lopullisesti,
ei sitä tarvitse kenellekkään varsinaisesti sanoa,
ghostaat vaan kaikki.Itseä harmitti vuosia myöhemmin ainoastaan se, että miks en tehnyt sitä jo aiemmin.
Vaikeaa katkaista. Oon vielä riippuvainen. Ongelma siinä että äitini ja mieheni hyväksikäyttäjiä ihmissuhteissa. Lisäksi vanhempani ovat minun selkäni takana yhteydessä mieheeni joka kohtelee minua kuin rukkasta. Jos laitan kaikkiin välit katki niin olen todella yksin ja rikki. Eiystäviä. Todellisia ainakaan.
Ap
Vapautuneesti - enää ei tarvi ylläpitää julkisivuja sun muita turhuuksia!
Ap. Tee näin:
Muuta kokonaan eri paikkakunnalle, mielellään tosi kauas. Älä kerro ikinä kenellekään suvustasi tai paikkakuntalaisille, missä asut. Salainen puhelinnumero. Voisit vaihtaa myös etunimesi. Tästä se lähtee.
Juu tervetuloa joukkoon. Minä olen varma että oma perheeni yrittää tehdä minusta hullua aika ajoin. Ei sitä käytöstä selitä mikään muu. Ei viitsi edes olla yhteyksissä mokomien pään sekoittajien kanssa
Miksi omet heidän kanssaan tekemisissä?
Ja itse olet putipuhdas enkeli ja täysin syytön mihinkään 😆
Suvussasi voi olla todella pahoja ongelmia. Sinä olet joutunut syntipukiksi. Älä suostu enää siihen.
Anna niiden itse hoitaa omat ongelmansa.
Ei ole välttämättä ihan helppoa tuo ystävyyskään, jos on imenyt mustan lampaan osan. Sehän vaikuttaa kielteisesti, vaikkei haluaisi. Itselläni vaikeasti luonnehäiriöinen (epävakaa/haavoittunut narsisti) äiti ja vielä 50 vuotiaana tuo vaikuttaa minussa mitätöivästi. Asiaa ei auta, että hän tarraa minuun nyt vanhoilla päivillään. Ihan peilikuva siitä, mitä ideaalin äiti-tytär suhteen tulisi olla. Oli mahdoton perustaa perhettä, kun äidin malli oli tyyppiä arvaamaton häpäisevä tyranni.
En ole löytänyt ulkoisesta maailmasta läheisiä ystäviä (koska on ollut vaikea olla joko kadehtimatta tai sitten tyypit ovat olleet myös risoista taustoista ymmärtämättä sitä oikein itse -> alistumis/alistamiskuviot).
Itseeni olen kuitenkin ajan myötä ystävystynyt. Ei ole enää itseinhon puuskia. Tiedän selviytyväni ja osaan suojella itseäni ripustautujilta. Näistähän ei ole nykyään pulaa. Auttaa voin tilapäisesti mutta en pelastaa ketään. Tuon homman joutuu jokainen paiskimaan ihan itse, toki avun kanssa, mutta kipein työ jää itselle.
Kuulostat erittäin rasittavalta ihmiseltä ap.
Muista myös ilmoittaa, että kun et halua olla kenenkään sukulaisen kanssa enää koskaan missään tekemisissä, koskee se myös mahdollisia perintöjä.
Eli ilmoita etukäteen, ettet halua olla missään tekemisissä myöskään ilkeiden sukulaisten rahojen ja muun mahdollisen omaisuuden kanssa kun aika heistä jättää.
Reilua, eikös joo?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole välttämättä ihan helppoa tuo ystävyyskään, jos on imenyt mustan lampaan osan. Sehän vaikuttaa kielteisesti, vaikkei haluaisi. Itselläni vaikeasti luonnehäiriöinen (epävakaa/haavoittunut narsisti) äiti ja vielä 50 vuotiaana tuo vaikuttaa minussa mitätöivästi. Asiaa ei auta, että hän tarraa minuun nyt vanhoilla päivillään. Ihan peilikuva siitä, mitä ideaalin äiti-tytär suhteen tulisi olla. Oli mahdoton perustaa perhettä, kun äidin malli oli tyyppiä arvaamaton häpäisevä tyranni.
En ole löytänyt ulkoisesta maailmasta läheisiä ystäviä (koska on ollut vaikea olla joko kadehtimatta tai sitten tyypit ovat olleet myös risoista taustoista ymmärtämättä sitä oikein itse -> alistumis/alistamiskuviot).
Itseeni olen kuitenkin ajan myötä ystävystynyt. Ei ole enää itseinhon puuskia. Tiedän selviytyväni ja osaan suojella itseäni ripustautujilta. Näistähän ei ole nykyään pulaa. Auttaa voin tilapäisesti mutta en pelastaa ketään. Tuon homman joutuu jokainen paiskimaan ihan itse, toki avun kanssa, mutta kipein työ jää itselle.
Itse olen ollut teinistä saakka toisen suvun syntipukki. Minulla päinvastoin on koko ikäni ollut tosi hyviä ystäviä. Tämä toinen sukuni on tunnekylmää, narsistista porukkaa. En käy heidän luonaan koskaan.
Koti on siellä missä on oikeat ystävät.
Tervetuloa kerhoon. Meitä on monta.