Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mielipide tilinumerosta hääkutsussa?
12.09.2023 |
Toivottu ettei tuoda tavaraa ja jos jotain haluaa antaa, mielellään rahaa. Eli kun häihin joku lahja kuuluu tuoda, käytännössä siis pyydetään rahaa vierailta.
Kommentit (303)
En osallistu häihin jossa pyydetään rahaa. Se juhlantuntu alkaa jo siinä vaiheessa kun mietti ja metsästää hääparille ihanaa lahjaa. Haluan olla täpöillä tunnelmassa mukana kyseisenä tärkeänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein tän 15 vuotta sitten, oltiin aikuisia ja kaikkea jo oli. Suurin osa laittoi jotain tilille (ei ollut fiksattua summaa). Meille sama laittoiko 10 vai 50 euroa. Osa silti toi kaikenmaailman pannuja ja kynttilöitä. Annettiin ne paikalliselle seurakunnalle, joka jakaa ruoka-avustuksia. Osa rahoista annettiin hyväntekeväisyyteen, osalla maksettiin hääkuluja. Häämatkaa ei tehty eikä mitään muutakaan turhanpäiväistä. Tärkeintä oli mennä naimisiin ja olla kaikki yhdessä.
Näin aikuisena ihmisenä en kaipaa ns. elämän alkuun avustavia lahjoja rahan, enkä myöskään kippojen ja kuppien muodossa.
Tykkään kuitenkin saada lahjoja! Lempparilahjat ovatkin elämyksiä tai sitten vaikkapa taideteoksia. Häissä se voisi tarkoittaa vaikkapa taitelijakaverin tekemää taulua tai koskettavaa esitystä itse juhlissa.
Jos joku tuo kipon tai kupin, otan TIETYSTI kiitollisena vastaan ja parhaassa tapauksessa säilyy rakkaana muistona vuosikaudet. Jos taas joku tuo rahaa, ostan sillä jotain ihan tiettyä ja kiitän lahjan antajaa tyyliin "kiitos, käytin lahjasi tähän ihanaan aamiaiseen" jne. Joku tuo pelkän kortin ja sekin on kiva lahja!
Aina joku lahja menee myös pieleen ja se on elämää, ne voi kaikessa hiljaisuudessa lahjoittaa hyväntekeväisyyteen tai jos kyseessä vaikkapa skumppapullo, antaa eteenpäin.
Olisi törkeä olo pyytää ihmisiä tuomaan minulle rahaa, kun olen heidät itse kutsunut omiin juhliini VIERAANA! Siksipä pidän sitä törkeänä myös kun olen itse kutsutun asemassa.
Minua ärsyttää suora rahan pyytäminen, jos kyse on LAHJASTA. Mielestäni lahjan kuin lahjan kuuluisi aina olla yllätys saajalleen. Ei ole mitään jännitettävää, jos raha menee persoonattomasti tilille. Jos on tiedossa, että pari haluaisi häämatkalle, oletan että olisi ihana yllätys saada lähisukulaisten kokoama matkalahjakortti, jonka käyttökohteen saa päättää itse.
Tai jos toivovat uutta sänkyä, sama systeemi.
Perinteinen häälahjatapa on mitä mainioin, jos pari muuttaa suoraan lapsuuskodeistaan häiden seutuvilla yhteen. Silloin on pannut ja kattilat arvossaan.
Muistan itse lapsuudestani monet isot sukuhäät ja kaikissa lahjapöydissä oli kiiltäväpintaiset sinapinkeltaiset tai purppuranpunaiset täkit lahjana. Ja ne myös olivat käytössä sen jälkeen hajoamiseensa asti. Niiden lisäksi oli laadukkaampia astioita ja ruuanvalmistusvälineitä, joita kenties hääpari ei olisi raaskinut itse ostaa. Elintaso kun ei ollut yhtä korkealla kuin nykyisin.
Mutta maailma muuttuu ja arvot sen mukana.
Minusta tilinumero on ihan kätevää. Usein naimisiin menee pariskunta, joka on asunut yhdessä jo pitkään ja jolla on jo kaikki tarpeellinen, raha on silloin helppo lahja. Ennen aikaan tuotiin lahjashekkejä, mutta nykyisin niitä ei enää ole, joten raha suoraan tilille on kaikille osapuolille vaivattominta. Varsinkin nykypäivänä turhan tavaran ostaminen ja antaminen lahjaksi on todella typerää ja epäekologista.
Ainakin omalle kohdalle osuneissa kutsuissa asia on ilmaistu jotenkin niin, että lahjoja ei kaivata, mutta jos nyt jotenkin haluaa muistaa, niin halutessaan voi kartuttaa häämatkatiliä tmv.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta tilinumero on ihan kätevää. Usein naimisiin menee pariskunta, joka on asunut yhdessä jo pitkään ja jolla on jo kaikki tarpeellinen, raha on silloin helppo lahja. Ennen aikaan tuotiin lahjashekkejä, mutta nykyisin niitä ei enää ole, joten raha suoraan tilille on kaikille osapuolille vaivattominta. Varsinkin nykypäivänä turhan tavaran ostaminen ja antaminen lahjaksi on todella typerää ja epäekologista.
Ainakin omalle kohdalle osuneissa kutsuissa asia on ilmaistu jotenkin niin, että lahjoja ei kaivata, mutta jos nyt jotenkin haluaa muistaa, niin halutessaan voi kartuttaa häämatkatiliä tmv.
Tavallaan ymmärrän tämän, mutta häihin kuitenkin aina halutaan tuoda lahja ja on tylsää ilmoittaa mikä lahjan tulisi olla. Antajalle ei jää mitään yllättämisen iloa ja rahan antamiseen liittyy muutenkin erinäisiä ongelmia, kuten että jotkut kokevat nolaavaksi jos kykenevät antamaan vain pienen summan, jotkut kokevat maksavansa häiden kuluja jne.
Mielestäni tuossa tilanteessa voisi tehdä keräyksen hyväntekeväisyyteen, jolloin lahjoja ei sitten tosiaan ollenkaan annettaisi.
Mulla on jotenkin olo, että tilille tulisi laittaa vähintään 50 e, ettei vaikuta köyhältä tai pihiltä. Jos tähän ei ole varaa niin veisin oikeastaan pelkän kortin ja kukan tai skumppapullon sillä en halua julistaa heikkoa rahatilannettani. Tai jäisin pois koko juhlista, jos tunnelma olisi "vain raha kelpaa", sen sijaan että tavaraa ei kaivata ihan vain koska kaikkea löytyy jo omasta takaa.
Ikävään tilanteeseen joutuisin, kun kaikki mahdolliset lahjat olisivat jollain tavalla noloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osallistun tilinumerohäihin vain jos kyse on lähisuvusta tai esimerkiksi kummilapsesta. Tilanteen mukaan toimin lahjan kanssa, kummilapselle antaisin muutenkin rahaa. Sisaruksille yms. en.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tilinumero on ihan kätevää. Usein naimisiin menee pariskunta, joka on asunut yhdessä jo pitkään ja jolla on jo kaikki tarpeellinen, raha on silloin helppo lahja. Ennen aikaan tuotiin lahjashekkejä, mutta nykyisin niitä ei enää ole, joten raha suoraan tilille on kaikille osapuolille vaivattominta. Varsinkin nykypäivänä turhan tavaran ostaminen ja antaminen lahjaksi on todella typerää ja epäekologista.
Ainakin omalle kohdalle osuneissa kutsuissa asia on ilmaistu jotenkin niin, että lahjoja ei kaivata, mutta jos nyt jotenkin haluaa muistaa, niin halutessaan voi kartuttaa häämatkatiliä tmv.
Miksi ei voi ilmaista niin, että "Lahjoja tai rahaa ei kaivata" piste?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäi laittamatta tuohon "perinteinen häälahjatapa on mitä mainioin"- kommenttiini se, että nykyisin ei enää juurikaan lapsuudenkodista suoraan mennä naimisiin, joten parilla voi olla jo kaikkea. Siksi peräänkuulutan kuitenkin luovuutta lahjan suhteen. Minusta itsestäni ainakin olisi mitä ihanin haaste miettiä parin mieltymyksiä ja valita lahja sillä perusteella. Tai yllättää heidät elämyksellä, jota he kenties itse eivät tulisi toteuttaneeksi. Tämä tietenkin vain, jos vietaat saavat valita mitä vievät.
Jos itse vielä avioituisin, pyytäisin vieraita ilahduttamaan meitä pelkästään tulemalla kanssamme juhlimaan. Vieraiksemme.
Vierailija kirjoitti:
Mä tein tän 15 vuotta sitten, oltiin aikuisia ja kaikkea jo oli. Suurin osa laittoi jotain tilille (ei ollut fiksattua summaa). Meille sama laittoiko 10 vai 50 euroa. Osa silti toi kaikenmaailman pannuja ja kynttilöitä. Annettiin ne paikalliselle seurakunnalle, joka jakaa ruoka-avustuksia. Osa rahoista annettiin hyväntekeväisyyteen, osalla maksettiin hääkuluja. Häämatkaa ei tehty eikä mitään muutakaan turhanpäiväistä. Tärkeintä oli mennä naimisiin ja olla kaikki yhdessä.
"... toi kaikenmaailman pannuja ja kynttilöitä, jotka annettiin häiden jälkeen pois".... Voi mitä haaskausta ja miten epäkunnioittavaa.. Oikein malliesimerkki, kuinka tylysti voi osoittaa lahjan antajalle, ettemme arvosta tuomaanne lahjaa.
Tässä tapauksessa olisi ollut parasta pyytää jo etukäteen osoittamaan mahdolliset lahjat hyväntekeväisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toissa kesänä olin häissä, missä oli häälahjapöydälle tulostettu lahjatilin tiliote. Sieltä sai käydä lukemassa, oliko Mikko ja Pirkko antaneet vain kakskymppiä ja Saara ja Esko tuli mässyttämään mahan täyteen ja maksoivat vain 50 euroa
Karseeta! Voiko olla tottakaan..
Onhan se jotenkin outoa saada kutsukortti, jossa komeilee tilinumero. Myydäänkö tässä jotain? Joku rahankeräys menossa?
Miettikää jos kutsuisin kaverin puhelimella juhlimaan ja samassa sanoisin "lahjan voi laittaa tilille se ja se". Ei se ole yhtään vähemmän outoa siinä kutsukortissa.
Rahanpyytäminen on sellainen taitolaji, jonka harva osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin tästä tilinumerosta on tullut muotia? Olen omat hääni juhlinut 80-luvulla, eikä olisi tullut pieneen mieleenkään kirjoittaa mitään tilinumeroa kutsuun ainakaan silloin. Varmasti olisi tullut jotain palautetta asiasta. Nykyään tämä on ilmeisesti joku normaali juttu.
Silloin kun sinun häitäsi tanssittiin harrastettiin lahjalistoja. Ei tilinumero ole yhtään se kummempi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tilinumero on ihan kätevää. Usein naimisiin menee pariskunta, joka on asunut yhdessä jo pitkään ja jolla on jo kaikki tarpeellinen, raha on silloin helppo lahja. Ennen aikaan tuotiin lahjashekkejä, mutta nykyisin niitä ei enää ole, joten raha suoraan tilille on kaikille osapuolille vaivattominta. Varsinkin nykypäivänä turhan tavaran ostaminen ja antaminen lahjaksi on todella typerää ja epäekologista.
Ainakin omalle kohdalle osuneissa kutsuissa asia on ilmaistu jotenkin niin, että lahjoja ei kaivata, mutta jos nyt jotenkin haluaa muistaa, niin halutessaan voi kartuttaa häämatkatiliä tmv.
Lapsuuden monissa sukuhäissä näki tämän, kuinka harvat lahjashekit vilkaistiin nopeasti läpi ja pari alkoi pyöritellä ja ihmetellä muita lahjoja. Shekit olivat mielestäni melko persoonaton tapa osallistua. Helppo ja vaivaton ja sellaisina tulivat ohitetuiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tästä tilinumerosta on tullut muotia? Olen omat hääni juhlinut 80-luvulla, eikä olisi tullut pieneen mieleenkään kirjoittaa mitään tilinumeroa kutsuun ainakaan silloin. Varmasti olisi tullut jotain palautetta asiasta. Nykyään tämä on ilmeisesti joku normaali juttu.
Silloin kun sinun häitäsi tanssittiin harrastettiin lahjalistoja. Ei tilinumero ole yhtään se kummempi juttu.
Mä olen eri, mutta menin naimisiin -85. En tiedä olivatko lahjalistat mitenkään yleisiä ainakaan pienemmillä paikkakunnilla. En ollut ainakaan kuullut sellaisista.
Meillä ei ollut mitään toiveita häälahjojen suhteen, ei edes käynyt mielessä häitä suunnitellessa. Häämme olivat pienet ja saamamme lahjat asiallisia, mukavia ja tarpeellisia.
Vierailija kirjoitti:
Tilinumeron sisällyttäminen kutsuun on mautonta.
Joissakin maissa on tapana, että tietty hääparin nimeämä henkilö pitää listaa hääparin toivomista tavaralahjoista, jolloin kutsutut yksitellen sopivat tämän henkilön kanssa, mitä kukin tuo lahjaksi. Suomessakin voisi ihan hyvin pyytää kutsuvieraita ilmoittamaan osallistumisesta tai poisjäännistä bestmanin tai kaason välityksellä, jolloin tilannetajuinen kutsuvieras ymmärtää ilmoittautuessaan tiedustella hienovaraisesti, onko hääparilla lahjatoiveita. Bestman ja kaaso ohjeistettaisiin tietysti vastaamaan hääparin toivomusten mukaisesti silloinkin, kun toivomuksena on rahalahja.
Kuvittelin pitkään, että kuokkavieras-sana tarkoittaisi juhlatilaisuuteen kutsumatta osallistuvaa, jonka läsnäoloa paheksutaan erityisesti siksi, että hän käyttää hyväkseen järjestäjien vieraanvaraisuutta, jota ei ollut tarkoitettu hänelle. Vähän aikaa sitten opin, että perinteiset suuret hääjuhlat ovat todellisuudessa olleet avoin tilaisuus, jossa ruokaa ja juomaa riitti päiväkausiksi niin kutsutuille kuin kutsumattomille. Kutsuvieraille oli jaettu ilmaiseen osallistumiseen oikeuttava tunniste, usein vaatteisiin kiinnitetty tietynlainen kukka. Kaikki muutkin (=kuokkavieraat) olivat vilpittömästi tervetulleita maksamalla osallistumismaksun, joka oli mitoitettu kattamaan tilaisuuden koko kustannukset vieläpä voitolla.
On kohtuutonta vaatia, että kaaso ja/tai bestman velvoitetaan vielä jakelemaan sitä tilinumeroa erikseen, kun heillä on omakin elämä elettävänään.
Vierailija kirjoitti:
En osallistu häihin jossa pyydetään rahaa. Se juhlantuntu alkaa jo siinä vaiheessa kun mietti ja metsästää hääparille ihanaa lahjaa. Haluan olla täpöillä tunnelmassa mukana kyseisenä tärkeänä päivänä.
SINÄ nautit tavaralahjan metsästämisestä ja SINÄ haluat nauttia tunnelmasta SINUN valitseman lahjan avulla. Päivän päähenkilöistä viis.
Alue: Aihe vapaa
Silloin teet niin kuin minä ja morsiameni: ilmoitimme että meillä on jo kaikkea ja mitään ei tarvita. Joku sitten toi pari kukkaa, joku kuoharipullon, ja moni ei mitään, ja se oli enemmän kuin tarpeeksi. Käsittääkseni kaikki olivat hyvin mielin kun mentiin ravintolaan ja kaikki saivat tilata meidän laskuumme, mitä halusivat.
Jos olisin mennyt naimisiin nuorena ja varattomana, systeemi olisi varmasti ollut erilainen.