Olin pitkään ikisinkku, sitten aloin parisuhteeseen ja äitini muuttui omituiseksi

Äitisi on läheisriippuvuvainen ja takertunut sinuun koska hänelle ei niin sanotusti ole omaa elämää.

Teoriassa hän varmasti haluaa sinun olevan onnellinen, mutta pelko siitä että hän menettää sinut (ja näin ollen joutuu ns. tyhjän päälle) saa hänet käyttäytymään niin kuin hän toivoisi sinun eroavan miehestäsi. Ja tätä hän alitajuisesti toivookin vaikkakaan ei toden näköisesti tiedosta sitä itse, ja näin ollen kiistäisi koko asian jos sitä häneltä kysyisit.

Oma äitini oli hyvin samanlainen. Ei siinä auta muu kuin tiukasti ilmoittaa että vähennät yhteydenpitoa ja myös tehdä näin käytännössä. Voit myös ilmoittaa ettet keskustele miehestäsi äitisi kanssa, tai että et suostu kuuntelemaan mitään negatiivisia kommentteja. Äitisi joko uskoo ja muuttaa käytöstään tai sitten ei usko, jolloin sinun pitää vähentää yhteydenpitoa entisestään.

Kuulostaa tylyltä, mutta sinun tulee laittaa itsesi ja oma elämäsi tärkeimmäksi.

Vierailija kirjoitti:

Äitisi on läheisriippuvuvainen ja takertunut sinuun koska hänelle ei niin sanotusti ole omaa elämää.

Teoriassa hän varmasti haluaa sinun olevan onnellinen, mutta pelko siitä että hän menettää sinut (ja näin ollen joutuu ns. tyhjän päälle) saa hänet käyttäytymään niin kuin hän toivoisi sinun eroavan miehestäsi. Ja tätä hän alitajuisesti toivookin vaikkakaan ei toden näköisesti tiedosta sitä itse, ja näin ollen kiistäisi koko asian jos sitä häneltä kysyisit.

Oma äitini oli hyvin samanlainen. Ei siinä auta muu kuin tiukasti ilmoittaa että vähennät yhteydenpitoa ja myös tehdä näin käytännössä. Voit myös ilmoittaa ettet keskustele miehestäsi äitisi kanssa, tai että et suostu kuuntelemaan mitään negatiivisia kommentteja. Äitisi joko uskoo ja muuttaa käytöstään tai sitten ei usko, jolloin sinun pitää vähentää yhteydenpitoa entisestään.

Kuulostaa tylyltä, mutta sinun tulee laittaa itsesi ja oma elämäsi tärkeimmäksi.

Eiköhän tässä ole ollut ns molemmin puolinen riippuvuus kyseessä. Kumpikin on tarkertunut toisiinsa ap ensimmäiset 35 vuotta. Nyt sen pitäsi yhdessä yössä bufff vain kadota pois.

Juu, äitisi on läheisriippuvainen ja elää sun kautta. Haluaa pitää sinut hallinnassaan. Pidä huoli ettet anna äitisi hallita sua ja voit ihan napakkaan sävyyn (ei ilkeästi silti) kertoa äidillesi miltä susta tuo toiminta tuntuu. Ja sanot että miestä et aio jättää. Mun äiti ei ihan noin paha ollut mutta me sisarukset osattiin suuttua ja sanoa suoraan mitä mieltä me ollaan sen käytöksestä.

Tai sitten sinä olet rakkauden huumassa sokea miehen käytökselle.

Samaa, äitini ei ole koskaan toivonut minulle parisuhdetta. Minun kohdalla hän on aina ohittanut koko aiheen, mutta kaikille muille sisarukset, tutut ym kommentoi tyylin hyvähän se on kun löysi itselleen kaverin. Kerran alussa näytin miesystäväni kuvan hänelle, siihenkään ei reagoinut mitenkään, huomasin että ei voinut sietää koko asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten sinä olet rakkauden huumassa sokea miehen käytökselle.

Ei ole sellaista "juorua" josta puolet ei olisi totta. 

Kerro vähän enemmän  miehestä ja miten on näytetty toteen ettei äitisi puhu totta? Miten mies esim kohtelee sinua? Mitä teette yhdessä? jne?

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten sinä olet rakkauden huumassa sokea miehen käytökselle.

Mies ei ole tehnyt pahaa...mutta ei sekään ole hyvä jos mies tekee suhteen alussa pelkkää hyvää ja näin vaikuttaa liian täydelliseltä. Ulkopuoliset yleensä näkee paremmin.

Ymmärrän äitiäsi kun meillä oli yksi tapaus yhden meidän lapsemme kanssa. Miehellä ei esim ollut luottotietoja, työhistoria oli katkoinainen, mies pelasti paljon, tyttö osti pelituoleja, yms omiin nimiinsä, jne. 

Rakkaus on sokea. 

Teistä ei oikein kumpikaan tunnu haluvan irtautua toisesta. Pelkäät, että äitisi loukkaantuu jos puhutte asiasta, käyt harvemmin, jne. Haluat pitää äitisi varalla, jos suhde ei onnistu?

Eli hänellä on muitakin lapsia? Muut on päässyt eteen päin ja vain sinä olet jäänyt roikkumaan? Olet vähän sellainen reppana jota on helppo höynäyttää?

Itse olen myös aina ollut sinkku ja olen edelleen. En uskalla edes ajatella mitä saattaisi tapahtua, jos löytäsin ja kohtain mahd.. kumppanin.- Välillä tuntuu, että en ole edes sisaruksiini nähden lainkaan täysvaltainen aikuinen kun ei ole, eikä ole ollut kumppania saati lapsia ei autoa omistus asuntoa... tällä hetkellä ei työtäkään....

Vierailija kirjoitti:

Eli hänellä on muitakin lapsia? Muut on päässyt eteen päin ja vain sinä olet jäänyt roikkumaan? Olet vähän sellainen reppana jota on helppo höynäyttää?

Taisin tunnistaa itseni. Ei en ole Ap. Olen vain se ikisinkku, joa on jo ollut niin kauan sinkku, että kukaan tuskin enää aattelee tai kuvittelee minun olevan muuta kuin ikisinkku. Minun asiani ei kiinnosta tai koske ketään. Ei ole kumppania ei lapsia ei ketään tai mitään minkä taakse mennä piiloon tai jolla osoittaa, että hei minunkine elämälläni tai mielipiteillä on jotain merkitystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli hänellä on muitakin lapsia? Muut on päässyt eteen päin ja vain sinä olet jäänyt roikkumaan? Olet vähän sellainen reppana jota on helppo höynäyttää?

Taisin tunnistaa itseni. Ei en ole Ap. Olen vain se ikisinkku, joa on jo ollut niin kauan sinkku, että kukaan tuskin enää aattelee tai kuvittelee minun olevan muuta kuin ikisinkku. Minun asiani ei kiinnosta tai koske ketään. Ei ole kumppania ei lapsia ei ketään tai mitään minkä taakse mennä piiloon tai jolla osoittaa, että hei minunkine elämälläni tai mielipiteillä on jotain merkitystä. 

Kannattaisikohan sun hiukan repäistä ja hankkia elämääsi ainakin asioita, joita sinkkuus mahdollistaa. Ja miettiä vakavasti tulevaisuuttasi muutenkin. Jotenkin osoittaa, ettet ole taantumassa eikä ole niin selvää, että vanhempien heiketessä sinä olet se, joka nakitetaan heidän hoitajakseen eikä tätä nähdä edes tarpeelliseksi kompensoida mitenkään?

Onhan äitisi siinä oikeassa, että parisuhteet ovat hyötysuhteita. Se pitäisi sinunkin ymmärtää.

Onko hän itse eronnut vai leski? Yleensä äidit tuntee lapsensa ja elämästä jotain, mitä nuoret eivät tiedä, esim. parisuhde ja kuinka se ei tuo onnea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli hänellä on muitakin lapsia? Muut on päässyt eteen päin ja vain sinä olet jäänyt roikkumaan? Olet vähän sellainen reppana jota on helppo höynäyttää?

Taisin tunnistaa itseni. Ei en ole Ap. Olen vain se ikisinkku, joa on jo ollut niin kauan sinkku, että kukaan tuskin enää aattelee tai kuvittelee minun olevan muuta kuin ikisinkku. Minun asiani ei kiinnosta tai koske ketään. Ei ole kumppania ei lapsia ei ketään tai mitään minkä taakse mennä piiloon tai jolla osoittaa, että hei minunkine elämälläni tai mielipiteillä on jotain merkitystä. 

Kannattaisikohan sun hiukan repäistä ja hankkia elämääsi ainakin asioita, joita sinkkuus mahdollistaa. Ja miettiä vakavasti tulevaisuuttasi muutenkin. Jotenkin osoittaa, ettet ole taantumassa eikä ole niin selvää, että vanhempien heiketessä sinä olet se, joka nakitetaan heidän hoitajakseen eikä tätä nähdä edes tarpeelliseksi kompensoida mitenkään?

Mitähän sitä pitäsi hankkia. - olen koulutukseltani muodollsiesti arvioituna parhaiten koulutettu meistä sisaruksista. -Olen myös kaikkein pienipalkkaisin. Yksin elävänä ja pätkätyöläisenä ei ole varaa ostaa omistusasuntoa.... Pitäikö hankkia ylipainoa kun sitä ei ole niin vosin sanoa olevani raskassarjalainen?

Sen tiedostan, että sinkkuna minun on jaksettava itse olla aktiivinen ja huolehdittava; no kaikesta siitä, mitä nyt itse kunkin täytyy mutta joita ei ole mahdollsuat jakaa edes osaksi kumppanin kanssa.

Miten kukaan äiti voi olla tyttärensä paras ystävä ja tytär äitinsä paras ystävä? Paras ystäväkään ei vaadi toista olemaan vain häntä varten. Nyt pää pois (äidin) perseestä.

Oletko keskustellut asiasta äitisi kanssa? Jokaisen on saatava tehdä ne omat virheensä, vaikka miesystäväsi olisikin hulttio. Kerro äidillesi ettei tuo käytös ole sopivaa. Ellei se auta, lienee pakko ottaa hiukan etäisyyttä, jolloin äitisi ehkä ymmärtää, että sinulla ja teillä on yksityisyys.

Itselleni on tuon tapaisesta huomautettu, kiitin siitä tytärtäni ja olen siitä lähtien pitänyt nokkani erossa asioista, jotka eivät kuulu minulle. 

Kun tuota äidin suhtautumista ajattelee, niin tuntuu kuin palattaisiin jopa parisataa vuotta taaksepäin. Silloin perheessä oli usein monta lasta. Yksi tytär pyrittiin pitämään kotona enemmän tai vähemmän piikana ja sitten myöhemmin vanhempien kunnon heiketessä omaishoitajana. Näitä vanhapiikatyttäriä oli aikanaan melko paljon. Kun vanhemmista sitten aika jätti, niin tämä tytär jäi puille paljaille. Ei hänelle maksettu palkkaa ja eläkemaksuja. Yksin jäätyään tytär oli usein jo liian vanha työhön. Pieni kansaneläke tuli aikanaan. Asunto oli jossain surkeassa vuokrakasarmissa pienessä vetoisessa huoneessa. Mahdollisesti sisaruksetkin vaativat apua "kun nyt ei enää tarvitse huolehtia vanhemmista". Niinpä niin.

Up