Osaako teidän 2v ajaa potkupyörää?

No kyllä motorisesti 2v osaa jo taidoillaan ajaa potkupyörää. Jos on motoriikan kehittyminen ollut hieman tavallista hitaampaa niin tietysti se näkyy myös potkupyörällä ajossa.

meidän ville-jessica ajaa yksipyöräisella ja jönlööraaa veitsillä.

Ei osannut mun lapsi noin nuorena potkutella, mutta oli omistamistaan ja päiväkodin potkupyöristä hyötyä siinä kun viisivuotiaana oppi ajamaan polkupyörällä.

Kyllä monet 2-v osaavat ajaa potkupyörällä mutta voi olla myös kyse siitä, että vanhemmat eivät ole syystä tai toisesta opettaneet eikä siitä että lapsi olisi kehitykseltä jäljessä. Voi hyvinkin olla, että jos vanhemmilla ei ole taitoa tai halukkuuttaa opettaa ja jos lapsi ei heti äly mistä on kyse niin se homma on vaan jäänyt. Ei se lapsi opi jos käy sen 2 minuuttia pyörän selässä ja heti pois. Tarvisi vanhemmaltakin vähän pidempää sitoutumista hommaan ja heillä ei ehkä ole jaksamista tai kiinnostusta asiaan tällä hetkellä. En lähtisi tämä perusteella tuomitsemaan lapsen kehitystä niin kuin aloituksesta päätellen ap toivoi.

Ei ole outoa. Kiinnostuksen mukaan menee. Luultavasti tuttusi 2v osaa jonkun taidon paljon paremmin kuin sinun lapsesi, koska se kiinnostaa häntä toisin kuin sinun lastasi.

t. lasten kanssa työskentelevä

Vierailija kirjoitti:

Ei osannut mun lapsi noin nuorena potkutella, mutta oli omistamistaan ja päiväkodin potkupyöristä hyötyä siinä kun viisivuotiaana oppi ajamaan polkupyörällä.

Suurin osa 5 v ajaa polkupyörää. Monet 4 v.

Yleisesti suosittelen omaksumaan sellaisen asenteeni muita lapsia ja vanhempia kohtaan, että kukin omaan tahtiinsa ja tavallaan, jos ei ole terveydelle haitallista.

Oma lapsi ei halunnut potkutella kuin kolmen vanhana. Aiemmin yritettiin tarjota mutta hermostui eikä jaksanut opetella. Ei jaksettu pakottaa, neljän vanhana polkupyöräilee sujuvasti ja on muutenkin motorisesti etevä.

2v enemmän käveli pyörä jalkojen välissä (ei kehotuksista huolimatta halunnut istua kunnolla satulassa), seuraavana kesänä istahti satulaan ja lähti kiitämään. Aika varovainen lapsi, luulen että ei halunnutkaan pienempänä mennä lujempaa, niin ei sitten ollut motivaatiota yrittää.

Potkiksia ei ennen muinoin ollutkaan. Omat, jo 3-kymppiset, oppivat 3 vuotiaana ajamaan ilman apupyöriä.

Minusta ei pidä mitenkään kiirehtiä mitään oppimista. Kyllä riittää oppia pyörälläajo esikouluiässä. Silloin jo monet kaveritkin osaa.

2-vuotiaana olisi hyvä osata ja kolmevuotisneuvolassa asia taidetaan jo tarkistaa.

Meillä oppi potkuttelemaan 1v 8 kk, kun lumet suli. 2-vuotiaana meni niin kovaa, että piti juosta kunnolla, että pysyi perässä. Oman lapsen kohdalla se oli rakkautta ensimmäisestä potkusta. Hän ei lannistunut vaikka pyörä kaatui, vaan yritti ja yritti, kunnes onnistui. Esimerkiksi pieni lasku mentiin varmaan kymmenen kertaa uudestaan ennenkuin pääsi sen alas pystyssä ja vasta sitten suostui jatkamaan matkaa. En ole nähnyt hänen paneutuvan samalla tavalla mihinkään muuhun. Toki Plaston potkumopo on ollut käytössä vuoden ikäisestä, niin potkimisen idea oli jo tuttu.

Kaverin saman ikäinen lapsi ei ollut yhtään kiinnostunut potkupyöräilystä. Hän on luonteeltaan paljon varovaisempi. Pituuden puolesta potkupyörä on sopiva ensimmäiseen kokeiluun siinä 1,5-2-vuotiaana, joten ei ole mitenkään erikoista, ettei 2-vuotias hallitse sitä. Paljon riippuu myös vuodenajasta ja lapsen luonteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei osannut mun lapsi noin nuorena potkutella, mutta oli omistamistaan ja päiväkodin potkupyöristä hyötyä siinä kun viisivuotiaana oppi ajamaan polkupyörällä.

Suurin osa 5 v ajaa polkupyörää. Monet 4 v.

Mitä siitä?

Mulla on 4 lasta, joista 3 ei ole koskaan ajanut potkupyörällä. Voiko tästä päätellä jotain? Nuorin lapsiatni aloitti potkupyörällä sen vuoksi, että oli niin pienikokoinen, ettei jalat ylettäneet missään pyörässä polkimille silloin kun hän kiinnostui pyöräilystä.

Missä vaiheessa potkupyöräilystä ja se opettamisesta alle 2-vuotiaalle on tullut hyvän vanhemmuuden mittari?

Vierailija kirjoitti:

. . .

Missä vaiheessa potkupyöräilystä ja se opettamisesta alle 2-vuotiaalle on tullut hyvän vanhemmuuden mittari?

Samaa ihmettelen. Olen kahden äiti ja kolmen mummi. Kun mietin tässä heitä 2-vuotiaina;

Yksi piirteli jo paljon, puhui vain kaksitavuisia sanoja. Toisen käteen ei kynät sopineet, lusikka kylläkin, ja hän lauloi ja toisteli runoja. Yksi juoksi mutta kartttoi korkeita paikkoja - jopa tavalliselta tuolilta tuli niin hitaasti ja varovasti alas, että odotella piti. Yksi ei juossut mutta kiipeili, ja saimme olla varuillamme todella. Ulkona halusi aina vain olla rattaissa. Yksi osasi uida jo vauvana, yksi oppi 3-vuotiaana ajamaan veljensä pyörää, yksi oppi sen vasta kuuden vanhana.

Ap: pidä suu supussa edelleen ja iloitse lapsesi mielenkiinnosta, älä arvostele muita lapsia.

Meillä 2v ja 2 kpl vanhoja potkupyöriä.

Molemmat potkupyörät liian isoja 2vuotiaalle, joten ei kertaakaan kokeiltu. Tuskin onnistuisi.

Meillä alkoi kävellä vasta 1v 7 kk iässä. Osasi kyllä, muttei halunnut, kun kontaten pääsi lujempaa. Potkupyöräily olisi ollut hankalaa aloittaa 1v 6kk iäassä siksikin, että oli helmikuun alku. Meillä ei myöskään mitään potkumopoja ollut käytössä. 2 v synttäreillä sai poljettavan kolmipyöräisen mopon, jolla ajeli syksyn ja kevään, seuraavana kesänä, siis alle 3 v sitten sai ihan tavallisen, paksurenkaisen pyörän. Surkea lapsuus siis, kun ei koskaan päässyt potkupyöräilemään vaan alkoi polkea pienestä pitäen pyöriään.

Nuo ovat vaarallisia vehkeitä. Jopa se 1v potkuttelee jalkakäytävällä menemään eikä vanhemmalla ole mitään keinoa pysäyttää menoa jos lapsi yhtäkkiä esim. poikkeaa ajoradan puolelle tai ei pysähdy risteyksessä.

Tuohon pyöräilyn oppimiseen voivat vaikuttaa monet asiat. Lapsen motoriikan kehittyminen, mielenkiinnon kohteet, vanhempien motivaatio, VÄLINEET.

Täällä mummi yli 60 v. Omassa lapsuudessani ei ollut tarjolla muuta kuin ehkä alkaen 5-vuotiaille lasten pyörä ja lisävarusteina apupyörät.

Sellaisella ajelin apupyörien kanssa. Yhtenä kertana sitten apupyörät otettiin pois, ja vanhempi sisko oli juonessa "auttamassa", että juujuu, pidän varmasti kiinni, ettet kaadu... Vieläkin olen hänelle myrtsinä, että sillä tavalla huijasi... Mutta ajamaan opin!

Fast forward nykyaikaan: minusta nuo nykylasten potkupyörät ovat todella mainioita! 2-3-vuotiaat oppivat jo niillä pysymään tasapainossa, jolloin siirtyminen polkupyörään käy melkein itsestään.

Kävelytiellä kun näkee noita taaperoita suu korvissa potkupyörineen (kuin Brion mainoksessa: "pikkuihmisen ilo osata"), ja ruuhkavuosivanhemmat perässä seuraavan vuoden piltti vaunuissaan, sitä hetkeksi unohtaa maailman murheet, ja arvostaa ja ihailee tuota onnenhetkeä...

Meillä ei lapsella tullut koskaan kiinnostusta koko potkupyörään. Tosi vähälle käytölle jäi. Tasapaino ja muu motoriikka kehittyi kyllä muussa aktiviteetissä ja pyörää alkoivat polkea 4v suoraan ilman apupyöriä