Kuka saanut lapsena nahkaremmistä?

Monta kertaa ja aina ihan aiheesta. Useammankin kerran olisi ollut syytä.

M57

Pitkin 80-lukua äiti hakkasi.

Itseäni ei ole koskaan kuritettu, mutta tuota rakasta miestäni on.

En koskaan nähnyt hänen isäänsä, mutta se isä oli piessyt poikaansa pyörän ketjuilla.

Tulee vieläkin kyyneleet, kun tuota ajattelen.

Tässä ap vielä. Tuon jälkeen minua koulukiusattu pahasti (ei fyysisesti, mutta sanallisesti) ja ensimmäinen poikaystäväni oli väkivaltainen minua kohtaan, joten tässä iän myötä jostain syystä nämä kaikki asiat pyörivät mielessä ja tuntuu, että vaivaavat nyt pahemmin kuin silloin aikanaan. Mistähän sekin johtuu, tiedä sitä. Nyt kuitenkin asiat hyvin muuten, mutta fundeeraan usein, miksi äiti kuritti, koulussa kiusattiin ja poikaystäväkin hakkasi..olinko niin huono ihminen? Terapiaan ehkä tässä tarttisi mennä..

Isä antoi nahkavyöstä ja koivuniemen herra kävi pakaroilla. Loppui vasta lähempänä teini-ikää, kun nostin metelin.

Vm 89.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ap vielä. Tuon jälkeen minua koulukiusattu pahasti (ei fyysisesti, mutta sanallisesti) ja ensimmäinen poikaystäväni oli väkivaltainen minua kohtaan, joten tässä iän myötä jostain syystä nämä kaikki asiat pyörivät mielessä ja tuntuu, että vaivaavat nyt pahemmin kuin silloin aikanaan. Mistähän sekin johtuu, tiedä sitä. Nyt kuitenkin asiat hyvin muuten, mutta fundeeraan usein, miksi äiti kuritti, koulussa kiusattiin ja poikaystäväkin hakkasi..olinko niin huono ihminen? Terapiaan ehkä tässä tarttisi mennä..

Minä kävin 3 vuotta terapiassa pieksäneiden vanhempien ja koulukiusaamisen takia. Ei auttanut.

En ole itse saanut remmiä, mutta mulla on ollut ystäviä jne joita lähes kaikkia on kohdeltu kaltoin äidin toimesta myös remmiä käyttämällä. Isät harvemmin pahoinpidelleet mutta joskus hekin.

Kyllä meitä riittää, valitettavasti! Eikä kukaan tullut kyselemään miten voit. Äitien lapsuuden traumat kostettiin eteenpäin, näin olen sen tulkinnut. Onneksi itse heräsi, ettei lapsiaan voi niin kohdella.

Äiti meillä pieksi lapsensa, tai ainakin minut. Viimeisen kerran hutki sadetakilla, kun ei ollut tehokkaampaa välinettä käsillä. Mäntysuovalla suun pesu oli myös valikoimassa. Isä ei löynyt eikä satuttanut, äidillä oli tuostakin mielipiteensä: nyhverö mikä nyhverö.

Juu, tulihan tuota Koivuniemen oksaa haettua ja isäni leveän nahkavyön metallisolki pureutui ikävästi nahkaan, kun sillä iskettiin. Hiuksia revittiin, siis kirjaimellisesti, ja se jäänyt mieleen kuinka äitini reagoi fritsuun kaulallani ollessani 14v eli hänellä ns naksahti, alkoi hakkaamaan pyyhkeellä jonka kieputti rullaksi ja hengarilla mäiski samalla ja jossain vaiheessa päädyin lattialle kyyryyn niin sain potkuja, mutta sen keskeytti isäpuoleni.

Jostain syystä, ne on ne psyykeen defenssit, en paljoakaan muista ajasta ennen 10v päivääni, sitä aikaa väritti isäni alkoholismi+väkivalta ym ja sen jälkeen äitini edesottamukset pitivät huolta siitä ettei pelotta tarvinnut kasvaa.

Lienee turha sanoa, että omieni kanssa ollut täysi ja täydellinen 0-toleranssi vastaavan suhteen, olen siitä ylpeä.

Vm75

Tuttua on. Yhden kerran muistan vieläkin elävästi. Tuntui että kuolen kun isä antoi nahremmillä niin lujaa selkään.

Valitettavasti, olen myös pahoinpidelty lapsi. Tämä näkyi suhteessani vanhempiini heidän kuolemaansa asti. En pitänyt yhteyttä enkö osallistunut edes hautajaisiin. Lapsiin ja muihin iteään heikompiin kohdistettua pahuutta ei voi hyväksyä millään verukkeella. Pahuu on aina pahuutta.

Ap täällä. Ilmankos mulla ollut aina äitiini sellainen jollain tapaa rakkaudeton suhde. Siis minulta hänelle päin. Olen aina ajatellut hänen inhoavansa minua, vaikka ehkä se niin ei ole edes ollut, mutta ne lapsuuden vuosia kestäneet kuritukset sen aiheuttaneet. Jonkunlainen tunteettomuus ollut häntä kohtaan aina. Joskus tai oikeastaan useinkin olen ollut jopa kateellinen kavereilleni, joilla selvästi lämmin yhteys äitiensä kanssa. Isäni tosiaan koskaan ei kurittanut ja hänen kanssaan säilyi lämmin suhde hänen kuolemaansa saakka. Omat lapset nyt teinejä ja koskaan en ole heitä fyysisesti kurittanut, enkä koskaan tulekaan. Vaikka miten käyttäytyisivät.

Muistan saaneeni luunappia, tukkapöllyä, risusta sekä hyppynarusta, kerran myös kunnon litsarit naamalle. Äitini antoi, kuri oli muutenkin kova. Olin kyllä ihan kiltti lapsi, joten en ole oikein ymmärtänyt tällaisia toimenpiteitä noin myöhemmin ajateltuna.

Olen syntynyt -74, en tiedä oliko kavereilla samanlaista, ei tuollaisista puhuttu. Jossain määrin tällainen kasvatus on vaikuttanut elämääni, vähemmän hyvällä tavalla. Nykyään enää harvemmin tulee mietittyä tuollaisia asioita kuitenkaan, terapiassa olen aikoinani käynyt masennuksen takia. Nykyään on ihan ok.

Useasti sain lapsena nahkaremmistä. Ja olen vielä aikuisenakin suht useasti saannut ;)

Kyllä, ja aina piilotin ne remmit. Ehdin sitten paremmin karkuun ennen kuin löytyi seuraava.

Nahkaremmillä, risuilla mitä nyt käteen löysi. Kiltti lapsi olen ollut. Fritsuista sain henkarilla.

Enää en pidä äitiin yhteyttä. Vihdoin sain repästyä itseni pois.

Omia en ole kurittanut. Olin 3v terapiassa eikä se sanottavasti ole auttanut, olisi vain pitänyt ymmärtää äitiä. Kun sillä oli jotkut syyt kurittamiselle, kuulemma. En ymmärrä vieläkään omien lasten jälkeenkään syitä käydä silmittömästi alle 5v lapseen.

Mieheksi valitsin narsistin (ullatuus!) Erottu on. Elämä on nyt hyvää.

Vm-72

.

Tosi järkyttävää. Olen pahoillani, että ootte joutuneet lapsena tällaista kokemaan.

Sisko sai nahkavyöstä ja itseä piestiin pajunvitsoilla, joista jäi arvet jalkoihin. Hävettää näin nelikymppisenä, näyttää kun olisin viillellyt jalkojani. Isän mukaan ei ole voinut tulla hänen harjoittamasta väkivallasta, vaan olen itse koheltanut jotain. Ei ole koskaan kovaa kuulemma lyönyt ketään. Juupatijuu. En ole kymmeneen vuoteen puhunut tuon juopon sadistin kanssa.