Apua! Mitä aivokalvontulehdus voi aiheuttaa 2v lapselle?
Voiko tulla jotain jälkitauteja? Lapsi on todella sairas, mitä voi tulla.. Voiko käydä esim. niin että hän joutuu opettelemaan kävelemään uudelleen? Minua joku näin pelotteli, voiko pitää paikkansa? Auttakaa.
Kommentit (9)
Yleensä jos antibiootit on aloitettu ajoissa, ja lapsi jo vuodeosastolla, niin voi toipua täysin. Kuulovauriot saattaa olla yleisiä.
Hengenlähtö oli lähellä, mutta mitään jälkitauteja en saanut!!!
Eikä noita mahdollisia jälkiseurauksia voi ennustaa... Niitähän on aivan laidasta laitaan, ei yhtään mitään - vaikea vammaisuus/kuolema. Toivotaan kaikki parasta ja pikaista paranemista lapsellesi!
vaikutuksia voi olla aivostoon (tiedän esim. lapsen, jolla vauvaiässä sairastetun aivokalvontulehduksen jälkitilana kuurous+ laajemmat kielelliset erityisvaikeudet).
Hätä on suuri. Tulin käymään isompien luona kotona ja kohta taas sairaalaan. Netistä yritin tietoa etsiä. En edes osaa lukea tai ajatella, kun tärisen.
Parempaa joulua muille.
sairaalassa voinut kysyä asiantuntijoilta, mitä aiheuttaa, vaan netistä haet " tietoa" . Provo. Jos ei paranemisia ja jaksamista perheelle.
sain ympäripyöreitä vastauksia. Lääkäri ei osannut käsitellä vanhempia. Puhui asioita nimillä, joita en ymmärtänyt ja en osannut silloin heti kysyä kaikkea.
Ja tottakai taas kysyn kunhan lääkärin käsiini saan
Ap on täysin oikeassa siinä että lääkäreiltä saatu info on usein ympäripyöreää ja sitä todella saa nyhtää.
Kun oma lapseni sairastui aikoinaan ja olisin jättäytynyt vain lääkäreiden kertoman varaan, en kyllä tietäisi hänen sairaudestaan kuin murto-osan, minä istuin itse kirjastossa lukemassa sairaudesta.
Ja mikä helvetti siinä on että aina pitää huudella noita provoja, useimmat aikuiset ihmiset eivät huvittele kirjoittamalla olemattomista sairaksista lapsillaan. Idiootti!
miehellä oli pienenä ja sai sen jälkitautina epilepsian. Hyvin pysyy lääkkeillä kurissa, mut tosiaan hällä oli kuolemakin ihan minuuttien päässä. Terkkarissa ei oltu uskottu, että olisi jotain vakavaa, mut onneksi anoppini oli eri mieltä ja meni yksityiselle lääkärille. Sieltä sitten lähtivät ambulanssilla lähimpään yliopistolliseen sairaalaan.