Lue keskustelun säännöt.
Voiko alkoholin suurkuluttajasta tulla koskaan kohtuukäyttäjää, vai pitääkö olla raivoraitis loppuikänsä?
08.09.2023 |
Jos on vaikka ikävuodet 18-30 juonut todella runsaasti, mutta kolmenkympin jälkeen toteaa että krapulat on niin kauheita ettei pysty enää. Onko mahdollista muuttua sivistyneeksi, yhden viinilasillisen ruuan kanssa juojaksi? Vai onko oltava täysin raitis, muuten retkahtaa heti takaisin suurkulutuksen puolelle?
Kommentit (42)
Itse vasta aloitin 25-vuotiaana. Nyt 52vee, eikä pääse enää nousuhumalaan vaikka joisi miten.
Jos kroppa kestää niin paras vieroitus on kun akoholi menettää lopulta kaiken tehonsa.
Juomisessa ei ole enää ideaa kun mitään ei tapahdu päänupissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena sellainen tieto, että minä lopetin melko kohtuullisen alkoholin käyttöni kokonaan yli kolme vuotta sitten, mutta raivoraitis on erittäin huonosti osuva termi kuvaamaan nykyistä elämääni. Eloni on seeseistä, aktiivista, urheilullista ja ihanaa, kaukana raivoamisesta.
Taidat olla entinen alkoholisti.
Minä olen ollut suurkuluttaja ikävuodet 13-42. Olen ollut raittiina esim raskaana ja vauva-aikaan, sitten taas aloitellut ja hetken ollut homma hallussa, ja kun morkkikset yms unohtuu, nii sama ralli jatkuu :(. Eli välillä onnistun juomaan 1-4 annosta, mutta sitten tulee väistämättä se ilta kun kontrolli lähtee ja ylilyönnit alkaa. Minulle ainoa vaihtoehto on täysi raittius. Jos en halua tuossa hullunmyllyssä enää olla...
Tuollaisesta normikäyttäjästä sivistyneeksi yhden viinilasin juojaksi voi tietenkin siirtyä helposti ja vaivatta. Siis jos näin haluaa. Omasta kokemuksestani tosin tiedän että jossain vaiheessa tulee kysyneeksi itseltään että miksi minä oikeastaan juon joskus iltaisin tämän viinilasillisen.
En ole koskaan käyttänyt runsaasti alkoholia mutta viimeisen vuoden aikana ollut useammat kännit jotka on nolottaneet myöhemmin. Sen jälkeen päätin etten juo enää ollenkaan, mutta aina parin viikon päästä alkoi tuntua siltä että olisipa ihanaa rentoutua oluen ääressä kaverien kanssa jutellen. Kun ei juuri juo, siitä 1-2 keskioluestakin tulee onnellinen nousuhumala. Olennaista se ettei jatka sen jälkeen vetämään kaatokännejä. Nyt viime aikoina olen juonut muutaman oluen 1-2 viikon välein. Siis vähän mutta nautin niistä kerroista suuresti ja olo on rennompi monta päivää sen jälkeen. Olenko alkoholisti jos odotan että pääsen viikon parin välein parille oluelle? Mielestäni tämä on juuri sopiva määrä ja tuo iloa elämään, kuin jos olisi ihan kokonaan ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohiksena sellainen tieto, että minä lopetin melko kohtuullisen alkoholin käyttöni kokonaan yli kolme vuotta sitten, mutta raivoraitis on erittäin huonosti osuva termi kuvaamaan nykyistä elämääni. Eloni on seeseistä, aktiivista, urheilullista ja ihanaa, kaukana raivoamisesta.
Taidat olla entinen alkoholisti.
En mielestäni, eivätkä läheisetkään ole sellaista vihjailleet. Mutta, ihan sama, voidaan sopia niinkin että olen.
Se on jokaisen kohdalla ihan itse päätettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholisteista 2% pelastuu. Alkoholin totaalinenjuomattomuus on väärä lähtökohta. Jos sen saa pidettyä siinä että 1-2 kertaa kuukaudessa kaljoittelee, niin ei siihen kuole. Alkoholismin suurin ongelma on vieroitusoireet. Jos tarttet drinkin joka aamu kun heräät niin olet jä käytännössä kuollut.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käyttänyt runsaasti alkoholia mutta viimeisen vuoden aikana ollut useammat kännit jotka on nolottaneet myöhemmin. Sen jälkeen päätin etten juo enää ollenkaan, mutta aina parin viikon päästä alkoi tuntua siltä että olisipa ihanaa rentoutua oluen ääressä kaverien kanssa jutellen. Kun ei juuri juo, siitä 1-2 keskioluestakin tulee onnellinen nousuhumala. Olennaista se ettei jatka sen jälkeen vetämään kaatokännejä. Nyt viime aikoina olen juonut muutaman oluen 1-2 viikon välein. Siis vähän mutta nautin niistä kerroista suuresti ja olo on rennompi monta päivää sen jälkeen. Olenko alkoholisti jos odotan että pääsen viikon parin välein parille oluelle? Mielestäni tämä on juuri sopiva määrä ja tuo iloa elämään, kuin jos olisi ihan kokonaan ilman.
Minusta olet ainakin sillä tiellä, koska alkoholi on noin tärkeä osa elämääsi. Kokeile seuraavaksi pitää parin - kolmen kuukauden tipaton. Pystytkö siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käyttänyt alkoholia (lähinnä valkoviiniä, myös olutta ja väkeviä) Ihan liian paljon joka päivä yli 30v. Tein 3-vuorotyötä ja osasin laskea, kuinka paljon voin ottaa ennen työvuoroa. Vapaapäivinä sitten vähän reippaammin. Minut pysäytti labrakokeet, jossa lähes kaikki arvot yli viitearvojen.
Nykyisin suurin osa viikosta selvinpäin, juon vain vapaapäivinä. Vaikeaa...
Vierailija kirjoitti:
Pyytää lääkäriltä naltreksoni nimisen lääkkeen. Sen avulla voi alkoholistikin juoda kohtuudella, kun vähentää reilusti alkoholista saatavan mielihyvän määrää. Ei siis tule sitä hurmaavaa tunnetta siitä ensimmäisestä, joka saa haluamaan lisää ja lisää. Itselleni entisenä suurkuluttajana tämä lääke oli elämäni pelastus.
Kirjoittaako tavallinen yleislääkäri reseptin? Ilman verikokeita, testejä ja psykologisia keskusteluja?
Otan heti kokeiluun.
Kaikille se ei anna sitä toivottua vaikututusta, mutta hienoa että sinulla toimii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laillistakaa kannabis, se on terveellisempää kuin alkoholi. Itse en voi terveydellisistä syistä käyttää alkoholia joten masennun yksin kotona nyt vaan, jos kannabis olisi laillista niin polttelisin sitä ja lähtisin ulos pitämään hauskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan käyttänyt runsaasti alkoholia mutta viimeisen vuoden aikana ollut useammat kännit jotka on nolottaneet myöhemmin. Sen jälkeen päätin etten juo enää ollenkaan, mutta aina parin viikon päästä alkoi tuntua siltä että olisipa ihanaa rentoutua oluen ääressä kaverien kanssa jutellen. Kun ei juuri juo, siitä 1-2 keskioluestakin tulee onnellinen nousuhumala. Olennaista se ettei jatka sen jälkeen vetämään kaatokännejä. Nyt viime aikoina olen juonut muutaman oluen 1-2 viikon välein. Siis vähän mutta nautin niistä kerroista suuresti ja olo on rennompi monta päivää sen jälkeen. Olenko alkoholisti jos odotan että pääsen viikon parin välein parille oluelle? Mielestäni tämä on juuri sopiva määrä ja tuo iloa elämään, kuin jos olisi ihan kokonaan ilman.
Minusta olet ainakin sillä tiellä, koska alkoholi on noin tärkeä osa elämääsi. Kokeile seuraavaksi pitää parin - kolmen kuukauden tipaton. Pystytkö siihen?
Joo tuota olen miettinytkin että onko liian tärkeää ja pystyisinkö olemaan useamman kuukauden ilman. Tuntuu että suurin osa tutuista juo melkein päivittäin vähän ja kerran pari viikossa kännit eivätkä koe olevansa alkoholisteja, ja itse mietin haittaako pari olutta viikon parin välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laillistakaa kannabis, se on terveellisempää kuin alkoholi. Itse en voi terveydellisistä syistä käyttää alkoholia joten masennun yksin kotona nyt vaan, jos kannabis olisi laillista niin polttelisin sitä ja lähtisin ulos pitämään hauskaa.
Älä välitä yhtään mitään laillisuudesta. Googleta "hullu puutarhuri" ja kasvata itse kannabista. Niin minäkin teen. Onnea matkaan!
Alkoholismi ei tiettävästi parane, mutta kaikki suurkuluttajat eivät ole alkoholisteja.
En ole tavannut alkoholistia, joka pystyisi hallitsemaan alkoholin käyttöä. Kokonaan juomisen lopettaneita tiedän (20 vuotta raittiina olleita), toki vasta elämän loputtua voidaan todeta tämä asia varmasti.
Mitään kohtuukäyttöä ei ole olemassakaan. Alkoholi on hermomyrkky, jonka juominen on haitallista käytetyistä määristä riippumatta. Ainoa totuus ja järkevä tie on lopettaa käyttö heti ja ainiaaksi.
Voi tulla. Suurkuluttaja ei ole sama kuin alkoholisti. Suurkuluttaja voi hyvinkin muuttaa tottumuksiaan, ja todeta, että nyt viinan maku tunnetaan, eikä enää tarvitse harjoitella.
Sen sijaan alkoholisti on aina alkoholisti. Joko juo tai on kuivilla, mutta alkoholismi pysyy.
Tuohan riippuu täysin siitä, onko perinyt alkoholismigeenin vai ei. Alkoholisti ei yhtä lasillista pysty ottamaan vetämättä saman tien kunnon känniä. Siksi alkoholistille on suositeltavaa pyrkiä täyteen absolutismiin. Jos sitten ei ole alkoholisti, niin kykenee juomaan lasillisen ilman pakottava tarvetta juoda koko pullo.
Kantsii kaikkien osapuolten miettiä siltä kannalta, että miksi ihmeessä jonkun pitäisi oppia juomaan viinaa vain vähän, jos henki ja terveys ovat ainaisessa vaarassa, kun sitä siivompaa juomatapaa opettelee ja siinä epäonnistuu tuon tuostakin. Että mikä on oikeasti tärkeää? Onko oikeasti väliä elämällä? Eikö hengissä säilyminen ole tärkeintä? Onko jotain väliä terveydellä, perhe-elämällä, muilla sosiaalisilla suhteilla, työllä, uralla, harrastuksilla, rahalla ja omaisuudella jne? Vai voiko kaiken kauniin elämässä laittaa peliin sen edestä, että pystyy ryyppäämään ainakin jonkin hetken niin kuin muutkin ja on sitten tolkuttomassa humalassa? Mielestäni siinä on alkoholistin ja vähäisemmän kännääjän välinen ero. Normikännääjä pystyy myöntämään, että viina voi viedä ja joku raja pitää olla tolkuttomuudessa. Muuten menee kaikki ja sitten kuolee viinaan. Alkoholisti taas uskoo ehdottomasti hallitsevansa omaa juomistaan, vaikka niin ei ole.
Ohiksena sellainen tieto, että minä lopetin melko kohtuullisen alkoholin käyttöni kokonaan yli kolme vuotta sitten, mutta raivoraitis on erittäin huonosti osuva termi kuvaamaan nykyistä elämääni. Eloni on seeseistä, aktiivista, urheilullista ja ihanaa, kaukana raivoamisesta.