o0o0~JOULUkuisten perjantai~0o0o

Uni karkasi. Mies sai hervottoman yskäkohtauksen ja siihen katosi tämän rouvan uni. Nyt onkin taas ihan hiljaista, taidan kohta hipsiä takaisin, kello herättää jo 6.45.



Katselin telkkarista kolmosen dokkarin, aikamoista vemputusta pikkuinen sikiö kokee, kun salamatkustajana matkustaa! Dokumentin isukki oli ainakin ällöonnellinen vauvasta, ehkä olen vaan kateellinen niistä sänkyyn tuoduista aamupaloista?



Omissa tuntemuksissa ei mitään uutta. Jotta eritejutut eivät jää vähemmälle niin liman tulo jatkuu, mutta ei aiheuta muita oireita. Eilen tosin podin yleistä huonoa oloa aamupäivän ja ajattelin, että tulisi nyt jo, niin loppuisi tämä pungerrus ja huono olo. Mutta olot meni sitten ohitse. Pikkuveljeni on vatsataudin kourissa, ei kuulemma mikään pysy sisällä. Mikähän siinä on, että jouluviikolla aina jyllää joku mahapöpö, mitä sitten jännitetään, että osuuko se meidän perheeseen juuri jouluksi. Kauhulla ajattelen, josko tässä tilassa iskisi joku kakkatauti, olisipa mukavaa oksentaa sielunsa, mutta ehkäpä se käynnistäisi synnytyksen. Juuh, synnyttäminen ja oksentaminenhan onkin yhdessä todella upeaa! *ajattelee vain mukavia asioita*



Pääsiköhän Miilukka jo tositoimiin? Vähiin käy luukut ennenkuin loppuvat! Nooh, onhan laskettuun aikaankin vielä viikko. Uutena vuotena onkin hyvä aika synnyttää, nakkien ja perunasalaatin väliin jättäminen ei harmita ollenkaan. Mistä tulikin mieleeni, että pitääpä nostaa tuo meidän kinkku tuolta jääkaapista huoneenlämpöön.



Huoh, aamupäivällä taas neuvolassa verenpaineen mittausta, arvatkaapa miltä lukemat näyttävät, kun täällä hereillä keikun? Joten, päätän yksinpuheluni tähän ja menen suosiolla yrittämään pääsyä nukkumatin kyytiin.



Kirsikka ja aarre 39+0

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9138198&p=1&tmode=1&smode…



..ja jatkan kohta omilla höpötyksilläni

Eilen illalla supistuksia tuli ja meni, ei mitään kovin säännöllisiä, väli oli 10-25min. Loppuivat kuitenkin jossain vaiheessa yöllä, viimeinen supistus tuli klo 1.35 jonka jälkeen en muista enää tunteneeni.. ainakin sain unen päästä hyvin kiinni.

Oikeasti jo alkoi pelottaa, että näinköhän se on kuitenkin minun kohtaloni viettää joulua sairaalassa..

Tänään on ollut koko aamun hieman outo olo, ikäänkuin voisin hieman huonosti.. muttei kuitenkaan. Vatsassa jännä tunne, kuin menkkojen aikaan. Pari kevyttä supistusta on tullut ja liitokset alhaalla vihloo..

Kunpa vaan ei nyt..

Vaikka kuinka haluaisinkin vauvan pian syliini, niin nyt kyllä halu olla kotona joulun voittaa! Polikliiniseen synnytykseen en olisi valmis alkaa, kotona on kuitenkin aikamoinen ruljanssi noitten kolmen muun pienen kanssa. Se kolme päivää lepoa sairaalassa synnytyksen jälkeen tulisi kuitenkin ihan tarpeeseen.



Sekavia ajatuksia mulla.. tiedän. Voih, kunpa voisi olla kahdessa paikassa samaan aikaan!



Nyt ei auta kuin ottaa rennosti, maata, lepäillä ja olla mahdollisimman vetelänä, ja jalat ristissä! En aio synnyttää viikonlopun aikana, en!



-mm- ja PikkuPoju rv 40+2

pitkästä aikaa.



Onneksi olkoon kaikille jakautuneille, olette saaneet parhaan mahdollisen joululahjan!



Omassa tilassa kun ei ole ollut muutoksia, en ole ollut aktiivinen täällä... Eikä nytkään mitään muuta uutta, mutta ensimmäinen äitipoli la:n jälkeen on sitten 27.12., jos ei tämä sitä ennen päätä tulla ulos.



Tähän asti olen tehnyt kaikenlaista päivittäin, jotta vaavi ymmärtäisi tulla ulos. Toissapäivänäkin kaikki S:ät käytössä, mutta mitään ei tapahtunut. No se siitä sitten. Nyt otan sitten rennosti ja rauhallisesti, jotta EI tulisi lähtöä ennenkuin tuolloin 27.12. Mulla tulee 42 täyteen 28.12.



Viikko sitten lääkäri totesi istukan olevan kalkkinen, ' harvoin näkee tällaista...' . Olipa rauhoittavaa. Painoarvio silloin lasketussa ajassa 3023 g. On vain pistänyt miettimään, että mahtaako siellä kaikki virtaukset olla kunnossa, kun painoarvio on täysiaikaiselle noinkin vähän (olen itse painanut syntyessäni 4200, eikä mieskään ole mikään himpula ollut). Vaavi liikkuu kuitenkin selvästi joka päivä, joten vielä en ole Suurta Stressiä asian tiimoilta vetänyt. Nyt on kuitenkin pyhät edessä ja siitä ultrauksesta on jo nyt puolitoista viikkoa. Ja istukan toimintahan heikkenee (kalkkeutuu) koko ajan loppua kohti. Täytyy tuumia.



Veikkoko? 41+1

Missäs jouluiset luuraa?? Vai onko meitä enää näin pieni joukko??

Jokseenkin alkaa nuo neuvolakäynnit toistamaan itseään. Neuvolatäti oli ihmeissään, kun vaapuin sisään. Hän oli viimeksi niin varma, että syntyy ennen joulua. Niinpä niin...

Verenpaine oli laskenut, Onneksi! Käsikopelolla täti arvio, että aarre olisi nelikiloinen, jotta voisi syntyä jo.



Nyt pikkuisille päiväunille, jäi nyt yöunet vähän vähiin. Kävin kaupassa ja siellä oli muutama muukin minun lisäkseni. Kuusen sain ostettua ja se on TÄYDELLINEN! Raahasin sen jo sisään, että ehdin siitä vähän nauttimaan jos lähtö kesken joulunvieton tulee (loppiaisena ei varmaan naurata, jos tällä mahalla kuusi raahataan vielä uloskin).



Laittakaahan kuulumisia!



Kirsikka ja aarre 39+0

Kyllä minäkin täällä vielä pallottelen! Nukuin taas ökypitkään ja nyt vasta tulin laittamaan aamuturinat :)

Ei uutta ilmassa. Muutama pieni supistus taas eilen illalla, mutta niitähän on ollut jo jonkin aikaa eikä ne auta asiaa. Limaa tuli eilen jonkin verran, mutta ei sekään taida auttaa, jos on kerran merkki siitä että vauva syntyy ehkä 2 viikon sisälllä...

Kaupasta pitäisi hakea nyt viimeiset jouluruuat. Huomenna äitipolilla yliaikaiskontrolli, saa nähdä antavatko mennä joulunpyhien yli. Itse olisin valmis joulun yli venytykseen, sillä vointini puolesta jaksaisin oikein hyvin nauttia joulunpyhistä. Käynnistys siis edessä viimeistään 27.12.



Eipä muuta, mukavaa oloa!



Justiinaa 41+4

heipä hei vaan!!! eipä ois eilen puhua mittään...täällä sitä ollaan edelleen yhtenä kappaleena. TAIS TOSIAAN JOHTUA KARKIN SYÖNNISTÄ NEKIN MAHAN VÄÄNTEET ;D aamulla piti mennä neitokaisen joulujuhlaan jo kasiksi niin jäi unet lyhyeksi ku seiskalta jo heräsin ja tosiaan toi nukkumaan meno aina venähtää. rupesin sit päiväunille kun päästiin sieltä ja heräilin tossa puol 1 aikaan nyt sitte....



nyt on sitte viikkoja 40+3 ja sanokaan oikeesti mun sanoneen ett aattona tulee kuiteski mulle lähtö. se on mun tuurii....tai sitten rakaettien räiskyessä mä punnerran uudenvuoden vauvaa.....



mut kaveri tulleepi kahville joten lähden keittämään sumpit.pittääpi taas ilmotella tänne päin :)



--Miilukka 40+3--

Ja onhan niitä, [b]ONNEA Iituli tyttövauvan syntymän johdosta![/b] Ihanaa kun tulee tyttöjäkin joulukuisille, pojat ovat tainneet olla enemmistönä tähän saakka? Esikoisen synnyttyä oli sitä mieltä, että [b][color=red]tytär[/b][/color] on maailman kaunein sana, nyt taidan kallistua siihen, että on se poika -sanakin ihan mukava kun sellainen tuolla makuuhuoneessa tuhisee :) Pieni miekkonen... :)



Vauva-arki on rullannut siis ainakin toistaiseksi hyvin eikä esikoinenkaan ole ollut kohtuuttoman järkyttynyt ainokaisen aseman menettämisestä. Ehkä vähän enemmän uhmailee ja tietenkin hakee vanhempien huomiota. Voi pientä, ekstrasyliä onkin annettu, ettei tuntisi oloaan ihan surkeaksi. Parahti puoliunissaan pari yötä sitten " MINUN ÄITI!" ja äidin sydäntä ihan raastoi... *sniff* Taisi tajuta lopullisesti, että joutuu nyt äidin jakamaan pikkuveljen kanssa.



Tänään vielä viimeisiä jouluvalmisteluja, kuusi kuntoon ja sauna puhtaaksi, piparintuoksua pirttiin :)



Voimia ja hyvää vointia kaikille vielä joulunpalloaan kantaville, kyllä ne lapset sieltä vielä tulevat! ...Monikohan teistä on jouluaattona tai joulupäivänä synnyttämässä aitoa Joulun Lasta ;)?



Väsynyt mutta onnellinen Tinuri ja reilun viikon ikäinen Alpi Itupulla, hurjan komea ja ihanan rauhallinen vauva :) *rakastuneena*

Ilmoittelenpa minäkin itestäni,pitkiin aikoihin en ole jaksanut kirjoittaa mutta lukemassa pinoja oon kyllä käynyt lähes päivittäin.Lyhyeksi on pinot käynyt...kateellisena oon :)



Oikein paljon onnea kaikille jo vauvan saaneille.Kiva kun suurin osa jo saanut joulupaketin!!



Itsellä nyt rv 39+2 ja tässä ollaan.Olin niiiiiiiiin varma että vauva syntyy ennen joulua hyvinkin.Kun aiemmin ollut supisteluja ym ja vauva laskeutunut jo monta kuukautta sitten ja olo ollut pitkään tukala.Oon tehnyt joulun eteenkin vaikka mitä siivonnut ja leiponut ym.Jouluihminen kun olen henkeen ja vereen.Äsken tein viimeisen joulusiivouksen.Isäntä saa matot puistella kun illalla kotiutuu.



Muutamia hassuja kipeitä supistuksia tullut viime viikon aikana,mutta eipä niistä mihinkään.Pinna on välillä niin kireenä...lapsi raukat säälittää välillä.Esikoinen täytti marraskkuussa 3v ja nuorimmainen pian 1v7kk.Kovasti äitin hoitoa ja leikkiä tarvii,mutta aina ei taho jaksaa.Mies on pitkän päivän töissä,aamulla lähtee 9 maissa illalla kotiutuu klo 19.Huh huh...välillä oon tosi poikki ollut.Ja sitten pähkäilee että millon tää syntyy ja niin ees päin.No nyt kerran ei oo syntyny niin menköön joulun yli.Ainakin nyt aatto ois kiva olla kotona.





Joo,kamalaa valitusta tuli...Joulumieli pitäisi saada.Huomenna täytyy vielä aamusta ruokaostoksille rynnistää,kun tänäänkään ei ehdi.Eiköhän se tästä,vauva syntyy kun on sen aika.Niinkuin neuvolan terkka aamulla sanoi,ei jaksa vaan aina hymyilyttää tuo :)



Rauhaisaa joulunaikaa kaikille!Koitetaan jaksaa.



Jotto 39+2

... nimittäin se maaginen laskettu aika. Taitaa vain käydä niin että laskettu aika tulee ja menee, eikä mitään kummempaa tapahdu.



Toisaalta olen aika samoilla linjoilla mutter-mommyn kanssa eli jouluaatto taitaa kyllä nyt ajaa yli vauvan syntymän. Vaikka kuinka yritän järkeillä, että tuleehan se joulu ensi vuonnakin, niin silti tuntuu todella vaikealta ajatukselta viettää aatto sairaalassa.



Tänään kävin vielä ihan viimeiset jouluostokset tekemässä, nyt on kaikki hankittu. Ruokaakin on varattu niin, että kaiken järjen mukaan kaupassa tarvitisi käydä vasta joskus pitkälti ensi viikolla. Korkeintaan vähän maitoa hakemassa.



Mummolla alkoi tänään kahden viikon loma, jotenka nyt vauva saa syntyä koska tahansa (kunhan ei aattona...) kun on lapsenvahti valmiina 24/7. Ja näiden puheiden jälkeen voimmekin olla varmoja että olen sitten synnyttämässä juuri jouluaattona =)



Teppis ja Juniori 39+6

En tiedä, ärsyttääkö teitä vielä odottavia kovasti synnytyskertomukset, mutta en oikein tiedä, minne muuallekaan tätä kirjoittaa. Edelleen haluan kovasti toivottaa teille voimia loppumetreille! Itse ehdin olla 1,5 viikkoa todella tuskainen, mutta nythän sitä aikaa ei enää muista. Mutta se ei lohduta vielä silloin, kun vauva on masussa. Tsemppiä, sisaret!



Maanantaina eli rv 40+5/39+6 jynssäsin saunan kunnon lailla. Kun ilta-8:lta alkoi juilia selässä, ajattelin sen johtuvan rasituksesta. Jomotus oli ihan menkkakipujen tyyppistä ja aikasen lievää. Klo 22 olin varma, että nämä ovat supistuksia, mutta pelkäsin niiden loppuvan. Klo 23.15 soittelin Naikkarille, jossa tuloaika jätettiin minun päätettäväksi. Heti puhelun jälkeen supistuksia alkoi tulla parin minuutin välein. Olivat aika napakoita, mutta eivät mitenkään sietämättömiä.



NKL:lla olimme klo 0.00. Oli jännää ajella sinne, sillä silloin täällä satoi lunta kuin elokuvissa hiljaa leijaillen. Sekin sattui sopivasti, että mummo oli täällä ja esikoinen jäi hänen hoiviinsa.



Tuumasin kätilölle, joka alkoi tutkia minut, että jos olen auki vain 2 cm, aion kyllä kirota rumasti. :-) Olinkin 5 cm auki ja " tilasin" heti epiduraalin. Sainkin sen jo puoli 1:ltä. Muistaakseni joskus klo 3 jälkeen olin täysin auki, mutta vauva oli vielä vähän ylhäällä. Klo 4 puhkaistiin kalvot. Sitten odoteltiin reilu tunti vauvan laskeutumista. Puoli 6:lta tuli ponnistustarve ja vauva oli laskeutunut. ONNEKSI sain vielä kolmannen annoksen epiduraalia, sillä aloin tuntea taas kipua.



Tunnin ähistin ponnistaa, mutta se ei tuottanut tulosta. Sitten lääkäri tutki ja päädyttiin imukuppiin, joka muuten oli ihan pienen ja sievän näköinen laitos. Kuvittelin sen olevan samanlainen kuin putkimiehillä vessanpytyn avauksessa, heh. Ponnistin sitten muutaman kerran ja vauva syntyi klo 6.39 tiistaiaamuna (ihan samalla kellonlyömällä kuin isoveljensäkin!). Kirjoihin ja kansiin tuli, että hän syntyi laskettuna päivänä eli rv 40+0. Menkkojen mukaan laskettuna meni 6 päivää yli.



Kivunlievitys osui tälläkin kertaa nappiin. Vaikka kivut olivat 5 sentissä siedettäviä, halusin kuitenkin pikaisesti epiduraalin. En halunnut " turhaan" kärsiä. Ensimmäinen lisäannos puudutetta laitettiin joskus 2,5 tunnin jälkeen, sillä selässä alkoi taas juilia tuttuun tahtiin. Kolmas annos laitettiin joskus puoli 6:n tienoilla. Kätilön piti käydä kysymässä, onko se mahdollista ponnistusvaiheen alkamisen takia.



Onneksi oli: Imukuppivedon aikana tunsin, kuinka kudokset sinkuvat. Onneksi oli vain tuntoaistimus eikä sitä kipuaistimusta. Kätilö oli samaa mieltä, että onneksi sai laittaa sen toisen lisäannoksen. Kipu olisi varmasti ollut aivan hirveää!



Voi sanoa, että helpolla pääsin tälläkin kertaa. Alakerta on tietenkin vielä herkkänä, mutta pystyn jo istumaan molemmilla kankuilla. :-)



Vauva painoi 4070 g ja oli 52 cm. Aikamoinen kokoero esikoiseen, joka painoi aikanaan 2,7 kg ja oli 46 cm pitkä.



Vauva nostettiin rinnalle, ja heti tuntui heti omalta, täydelliseltä ja niin rakkaalta. Kotiin pääsin eilen.



Vauva tykkää vain nukkua ja syödä päivisin. Öisin sitten seurustellaan ja syödään ja vähän itketään kai masuvaivoja. Toivottavasti rytmin käännös onnistuu. Olen nytkin aika väsynyt, sillä valvoimme yöllä klo 1.00-5.30.



Esikoisen raskausaikana ja sen jälkeen oli suuria murheita. Nyt tuntuu aivan ihanalta, kun syntyy terve ja täysiaikainen vauva, joka on todella rauhallinen päiväsaikaan.



Mieliala on herkässä ja onnentunteet suuria. Välillä kyllä menee aika vuoristorataa ja itkettää.



Kiitos muuten, Tinuri ja Kirsikka, onnitteluista! Tulehan Tinuri kertomaan oma tarinasi. :-) Kirsikka, toivotan sinulle pikaista lähtöä synnärille.



Hyvää joulua kaikille jouluntähdille - synnyttäneille ja sitä odottaville!



Iituli

liikuttavasta synnärikertomuksesta! Taitaa omatkin tunteet olla aika vuoristorataa, kun ihan liikuttuu kun lukee näin ihania asioita! Onnea teille!



t. Maituliini ja Hamuli 13 pv