Voiko masennuksesta parantua?
Tuli tuosta toisesta keskustelusta mieleen. Onko niin että se on osa ihmistä, kuten esimerkiksi skitsofrenia?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi parantua koskaan ennen masennusta olleelle tasolle, lievempiä jaksoja voi olla, mutta hyvän jakson jälkeen tulee huono jakso, ne vuorottelevat, mutta koskaa et pääse siitä kokonaan eroon.
Nyt tuli kyllä sellaista potaskaa että huh! Väitän toisin, kun paranin niin elämänilo on ollut ihan erilaista kuin ennen masennusta. Kun on kahlannut siellä synkimmässä suossa niin tosiaankin tietää mitä se todellinen onni ja ilo on, ja tämän tuntee vain ne jotka parantuu. Sitä iloa ei voi edes tietää ns terve ihminen kun ei ole vertailukohdetta.
Älkää nostako masennusta mihinkään jalustalle joka on jotenkin ylitsepääsemätön sairaus, se ei ole mukana lopunikää, kaikilla. Ei mikään ihme että niin moni on sairas kun annetaan olettaa että et sinä tästä parane, paras vaan tottua siihen tasapaksuun oloon. Ei edes yritetä parantua kun luullaan ettei se ole mahdollista
Seisotko sinä kaikkien esimerkkinä ja asiantuntijana?
Ei voi. Jos parantuu, sitten ei edes ollut oikeasti masentunut.
Välissä on jaksoja, jolloin todella nauttii elämästä ja asioista, joita arvostaa ihan eritavalla.
Masennus on aina, loppuun asti taustalla.
Koko lähipiiri uskoo että ei voi parantua ja kohtelu on sen mukaista. Yli kymmenen vuotta masennuksesta ja heti jos olen vähänkin surullinen niin aletaan kysymään tuliko masennus takaisin. Huoh! Saa tavallaan todistella olevansa terve jatkuvasti
Toijalan Terhi kirjoitti:
Ei voi. Jos parantuu, sitten ei edes ollut oikeasti masentunut.
Välissä on jaksoja, jolloin todella nauttii elämästä ja asioista, joita arvostaa ihan eritavalla.
Masennus on aina, loppuun asti taustalla.
Väitätkö että ihminen joka toistuvasti on yrittänyt itsemurhaa ja parantunut ei ollut koskaan edes sairas?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi parantua koskaan ennen masennusta olleelle tasolle, lievempiä jaksoja voi olla, mutta hyvän jakson jälkeen tulee huono jakso, ne vuorottelevat, mutta koskaa et pääse siitä kokonaan eroon.
Nyt tuli kyllä sellaista potaskaa että huh! Väitän toisin, kun paranin niin elämänilo on ollut ihan erilaista kuin ennen masennusta. Kun on kahlannut siellä synkimmässä suossa niin tosiaankin tietää mitä se todellinen onni ja ilo on, ja tämän tuntee vain ne jotka parantuu. Sitä iloa ei voi edes tietää ns terve ihminen kun ei ole vertailukohdetta.
Älkää nostako masennusta mihinkään jalustalle joka on jotenkin ylitsepääsemätön sairaus, se ei ole mukana lopunikää, kaikilla. Ei mikään ihme että niin moni on sairas kun annetaan olettaa että et sinä tästä parane, paras vaan tottua siihen tasapaksuun oloon. Ei edes yritetä parantua kun luullaan ettei se ole mahdollista
Seisotko sinä kaikkien esimerkkinä ja asiantuntijana?
Jos huomasit niin tekstissäni mainitaan ettei kaikilla ole noin asia, mutta kyllä väärällä tavalla usein annetaan tietoa. Oma kokemukseni on ollut vakavasta masennuksesta parantuminen
Alat vaan ajatella optimistisesti ja ryhdyt hommiin.
No minä olen terve.