Voin ymmärtää vapaaehtoisesti työttömiä...

Olen itse työkyvyttömyyseläkkeen saaja. Terveydenhuollon virheet aiheuttivat vaikeita vaurioita, jotka vaikuttavat jaksamiseen huomattavasti ja opiskeltuani itse ravintoasioita, psykologiaa yms. olen saanut itseni siihen kuntoon, että noin periaatteessa jaksan 8-4 päiviä ja olen nyt AMK-opintojen loppuvaiheessa.

Olen tehnyt vaativaa vapaaehtoistyötä yli kuusi vuotta ja hyvin monille eri tahoille.

Ensimmäinen AMK-harjoittelu:

Hain palkkatyötä firmasta, koska minulla oli riittävästi opintoja ja osaamista. Ruvettiin yhdessä miettimään asiaa ja kun selvisi, että olen koulussa koko keskustelu unohdettiin ja viesteihin ei enää vastattu ansiotyötä koskien. Olin ilmaistyövoimana koko harkan.

Sitä ennen luvattiin harkka toisesta paikasta suullisesti ja purettiin lupaus sen jälkeen sähköpostilla. Kävin myös ihan turhaan haastatteluissa, joissa selvisi, että paikka sopisi vain loppuvaiheen opiskelijalle.

Toisessa harkassa enimmäkseen mukavia ihmisiä, mutta yksi otti silmätikuksi, rupesi teettämään testejä ja tenttaamaan minulta yksityisasioita. Kerroin asiasta esimiehelle, joka oli ymmärtäväinen.

Kolmas harjoittelu: jälleen monet ihmiset ihan OK, mutta ilmeisesti harjoittelijan statukseeni perustuen osa on kohdellut kuin ilmaa ja muutenkin pientä alistamista on ollut huumorin varjolla.

Kukaan ei ole tarjonnut palkkatyötä mistään; ei vuosien vapaaehtoisuuden eikä harjoittelujen myötä. Yksikin tympeä ihminen työyhteisössä vähentää viihtyvyyttä paljon.

Valmistuttuani saatan menettää eläkkeen, vaikka EN saisi mitään siedettävää työtä. Kaksi vuosikymmentä vastentahtoista selibaattia, terveysongelmia ja esiripun taakse kurkistamisia on jättänyt jälkensä ja taikaa ja toiveikkuutta on vaikea pitää yllä ilman kovaa psyykkausta ja filosofointia.