Ex-miesystävä ei osaa päästää irti, itsekin haluaisin olla jossain määrin kavereita mutta hän vain ärsyttää

Eli yhdessä vaiheessa suhde oli vakavampikin, sitten oli kausi jolloin se heilui siinä välillä että mihin suuntaan se lähtee, sitten päätyi enemmänkin kaveruudeksi. Nyt en oikein jaksaisi enää sitä kaveruuttakaan. Kumpikin olemme edelleen sinkkuja, joten sinänsä se ei haittaa, mutta en vain jaksaisi häntä enää. Olen kai itse mennyt sillä tavalla elämässä eteenpäin etten vain ole enää innostunut hänen seurastaan.

Hän kuitenkin pahoittaa mielensä aivan valtavasti jos en vastaa hänen puheluihinsa tai halua tavata. Mikä ärsyttää vielä enemmäm. Koska voisin ihan hyvin olla kevyesti ja löyhästi kavereita, mutta ei niin, että toinen soittelee joka päivä ja haluaa tavata useita kertoja viikossa. Olen vain yksinkertaisesti kyllästynyt häneen ja hänen seuraansa. Mutta miten ihmeessä tästä nyt irti, siis jotenkin ilman mitään draamaa?

Joko loukkaan häntä suoraan sanomalla tuon (tai no, olen sen jo sanonut, itse asiassa useaan kertaan että haluan etäisyyttä ja hän sanoo, että se on ihan ok, mutta soittelee silti päivittäin), tai sitten loukkaan häntä epäsuorasti olemalla vastaamatta hänen päivittäisiin puheluihinsa (mitä pääosin teenkin, mutta sitten tulee tekstiviestejä siitä miten hän on pahoittanut siitä mielensä, mikä sekin on ärsyttävää) tai sitten laittaisin kaikki yhteydet poikki, mitä en haluaisi tehdä kun mitään ikävää ei välillämme kuitenkaan ole tapahtunut, eli ihan voisin olla sellainen hyvänpäiväntuttu.

Mitä te tekisitte tilanteessani? Eniten haluaisin vain feidata tämän suhteen sellaiseksi kevyeksi hyvänpäiväntuttavuudeksi, missä ehkä viestitellään/soitellaan kerran viikossa, ehkä tavataan kerran kuukaudessa, mutta ei enempää. Ja tuollaisesta itse asiassa me olemmekin sopineet mutta silti hän soittelee päivittäin ja haluaa tavata jatkuvasti.