Äskettäin kaupassa nähtyä....
Kauppaan tuli perhe jossa isä, äiti ja kaksi lasta. Vanhempi viiden korvilla ja nuorempi parin-kolmen vuoden. Nuoremmalle iski paha uhmis jo heti kaupan porteilla ja alkoi kiljumaan jostakin syystä. Jonkin aikaa neuvottelivat ovella ja pian äiti sai hermoromahduksen. Alkoi kailottaa kovaan ääneen että " nyt tehdään nämä ostokset että päästään pois täältä" . Tulivat peräkanaa koko sakki porteista äiti edellä aivan kiukusta kihisten, tiuski ja äyski TODELLA kovaan ääneen lapselle. Kohta alkoi huutaa myös miehelle " koita nyt sitten säkin kerätä niitä tavaroita koriin vähän äkkiä että päästään pois täältä!" . Mies kulki perässä aika iso elin otsassa. Mies oli ihan yhtä syytön tilanteeseen kuin äiti itsekin, rouvan teki vaan mieli purkaa kiukkuaan lapsen lisäksi johonkin.
Ja muutaman viikon päästä saamme taas lukea av:lta kuinka joku on yllättänyt miehensä vieraista. Itse en kehtaisi moista showta järjestää yleisellä paikalla, tolkutonta huutaa ja raivota uhmaikäiselle lapselle ja miehelle ihan syyttä.
Kommentit (11)
Mies on luultavasti saamaton nahjus ja rouva kannattaa koko perhettä.
Kun sen kerran tietää etukäteen jo, mitä siitä kauppareissusta väsyneen tai nälkäisen lapsen kanssa tulee. Menen silloin mieluummin yksin ja lähetän miehen lasten kanssa jo kotiin.
Se kiukuttelava kakara oli ehkä viimeinen pisara ja ehkäpä ukkokulta oli syyllinen naikkosen pahaan oloon.
Paljon pahemmalta näyttää perhe, missä aikuiset kireitä kuin viulunkieli ja lapset näyttävät ahdistuneilta. Ehkä äidin stressi vaan meni yli kestorajan, saattaa kotona hävetä käytöstään ja pyytää anteeksi koko perheeltä. Kyllä kenelle tahansa voi joskus tulla ylilyöntejä.
Luuletko, että siinä tilanteessa, kun kiehahtaa, joku miettii, että kehtaanko vai en? Jälkikäteen voi kyllä harmittaa ja rankasti.
Huonoja päiviä vaan joskus sattuu kohdalle: töissä ollut hankalia tilanteita, lapset väsyneitä päiväkotipäivästä, miehen kanssa riitaa milloin joulusiivous tehdään ja kaiken huippuna pitää vielä käydä kaupassa. Fiksuinta olisi tietenkin osan jäädä vaikka autoon odottamaan, mutta ei sitä aina ymmärrä ajatella fiksusti. Lopputuloksen voikin jo arvata. Kaikki ovat hieman kiukkuisia ja lopulta homma purkautuu huutoon tai tiuskimiseen. Ihmisiähän tässä ollaan, en ainakaan itse moista pitäisi Isona Uutisena.
kanssa ja olen sitä mieltä että se miten lapset kaupassa käyttäytyvät on ennemminkin muiden ongelma kuin minun... tarkoitan tällä sitä että kyllähän lapsillakin on oikeus käydä kaupassa vanhempiensa kanssa, ja kauppaan kyllä ääntä mahtuu, jos lapset vähän kiukuttelevatkin,enkä tarkoita että tosiaan väsynyttä ja valmiiksi huutava lapsi pitäisi kauppaan raahata.
On käynyt joskus niin että lapset ovat olleet juuri sillä hetkellä kaupassa tosi nätisti, niin joku outo " täti" tuli sanomaan että " miten USKALLAT" lähteä kauppaan kolmen lapsen kanssa?" haloo, miksi en uskaltaisi? Minunhan tässä pitäisi olla aikuinen ja kestää lapsen raivarit kaupassakin.
Vierailija:
Huonoja päiviä vaan joskus sattuu kohdalle: töissä ollut hankalia tilanteita, lapset väsyneitä päiväkotipäivästä, miehen kanssa riitaa milloin joulusiivous tehdään ja kaiken huippuna pitää vielä käydä kaupassa. Fiksuinta olisi tietenkin osan jäädä vaikka autoon odottamaan, mutta ei sitä aina ymmärrä ajatella fiksusti. Lopputuloksen voikin jo arvata. Kaikki ovat hieman kiukkuisia ja lopulta homma purkautuu huutoon tai tiuskimiseen. Ihmisiähän tässä ollaan, en ainakaan itse moista pitäisi Isona Uutisena.
Mä vähän epäilen että, onko toi nyt kuitenkaan niin iso syy lähteä miehen pettämään? Vaikka akka sattui olemaan huonolla tuulella, niin mistä sitä tietää miten viriiliä ja hauskaa niillä on kuitenkin sängyssä. Joskus vituttaa ja aina ei aikuinenkaan osaa käyttäytyä iisisti, mutta ei toi mun mielestä kauheen paha juttu ollut.
tunnustan, että olisin voinut olla. Tekemättömät työt painavat, ruokaa pitäisi saada, äkkiä kotiin....
Lapsi heittäytyy hankalaksi ja näyttää, että kauppareissusta tulee PITKÄÄÄÄÄÄ. Joskus äitikään ei jaksa käyttäytyä aikuismaisesti, vaikka kuinka tietää motkotuksensa tyhmäksi.
Yritän välttää tuota, mutta joskus sorrun " tunnustaa häpeillen" . Pyydän kyllä sitten lapsilta jälkeenpäin anteeksi ja selitän omat tunteeni. Kai äitikin saa joskus kiukutella, kun lapsetkin??
Eräs sukulaiseni alkoi käyttäytymään tuolla lailla, kun sairastui masennukseen. Ihmettelin kovasti hänen julkisia raivokohtauksiaan ja tunsin myötähäpeää, ja masennus sieltä taustalta sitten paljastui.