Tabu: en oppinut koulussa enkä lukiossa tunneilla mitään. Opin vain lukemalla kokeisiin

Ei todellakaan samaa, minulla oli hyvät opettajat ja edelleen opin uusia asioita esim kieliä kuuntelemalla ja pysyy muistissa, lukeminen vain tukee oppimista minulla.

Samoin. Lähinnä lukemalla opin ja silti vain keskinkertaisesti. Tunneilla ei vaan jäänyt päähän mitään ja lukiossa ja varsinkin jatko-opinnoissa vielä väsytti tunneilla paljon, että oli yhtä tuskaa yrittää pysyä edes hereillä.

Kaikkeen sitä minäkin olen aikaani tuhlannut. Toki hyvässä työssä olen ollut aina, että siinä mielessä kärsimykset eivät menneet hukkaan.

Itselläni päinvastoin. En opi juuri mitään itse lukemalla. Opin kuuntelemalla oppitunneilla, videoita katsomalla tai juttelemalla muiden kanssa aiheesta.

Päättötodistus oli tavoitteitani vastaava ja pääsin suoraan todistuksella haluamaani kouluun haluamalleni alalle. 

Oletteko te itse lukemalla oppijat heitä, jotka juttelevat oppituntien aikana ja häiritsevät muiden oppimista? 

Päinvastoin. Minä kuuntelin tunneilla. En tehnyt juurikaan kotitehtäviä ja kokeisiin luin ehkä kerran. Keskiarvo 9 hujakoilla. Myös ylioppilaskirjoituksiin luin todella vähän. Silti reaalista laudatur. 

Itse tuskastuin peruskoulussa ja lukiossa siihen junnaavaan hitaaseen opetukseen. Haaste tuli siitä miten kestää se haasteettomuus passiivisena istuen. Opin asiat lähinnä kotona kirjoista sitten. Ainoa minkä kanssa sai tehdä tosissaan töitä oli pitkä matikka, siinä kun tarvitsee käyttääkin vähän hoksottimia eikä pelkkä ulkoluku riitä.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko te itse lukemalla oppijat heitä, jotka juttelevat oppituntien aikana ja häiritsevät muiden oppimista? 

En, en siedä hälinää. Ap

Käytännön kysymys. Miten te, jotka ette ole oppineet mitään tuntien aikana, olette pystyneet pitämään korvanne tukossa vuosi toisensa perään? Vai onko kyse siitä, että ette ota tietoa vastaan korvien kautta?

Minä opin parhaiten näkemällä ja lukemalla. Ääni menee helposti ohi korvien. En kuitenkaan voi väittää, että en olisi oppinut mitään niinä satoina tunteina, jotka vetelehdin luokan perällä passiivisena ja puoliunessa. Pysyin mahdollisimman loitolla läksykirjoista, joten jostainhan sen opin on täytynyt löytää reittinsä aivoihini.

Pähkinäsaaren rauha 1323. Springa springer sprang sprungit. KONSUKIEPRE. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Muuta ei sitten mieleen jäänytkään. 🙃

Vierailija kirjoitti:

Käytännön kysymys. Miten te, jotka ette ole oppineet mitään tuntien aikana, olette pystyneet pitämään korvanne tukossa vuosi toisensa perään? Vai onko kyse siitä, että ette ota tietoa vastaan korvien kautta?

Minä opin parhaiten näkemällä ja lukemalla. Ääni menee helposti ohi korvien. En kuitenkaan voi väittää, että en olisi oppinut mitään niinä satoina tunteina, jotka vetelehdin luokan perällä passiivisena ja puoliunessa. Pysyin mahdollisimman loitolla läksykirjoista, joten jostainhan sen opin on täytynyt löytää reittinsä aivoihini.

En minäkään nyt voi sanoa, että jokainen sana meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä siitä jotain tarttui. Itselläni se menee ehkä niin, että joku historian opettaja kertoo vuosilukuja ja jostain kapinasta joka tapahtui jossain päin Eurooppaa jne. Kuulostaa semi-kiinnostavalta sen 5 minuuttia, mutta 10 tunnin päästä en muista asiasta enää mitään. Jotkut äärimmäisen kiinnostavat yksityiskohdat jäivät pysyvästi mieleen. Eli kaikki korviini tullut informaatio ei yksinkertaisesti tallennu muistiin. Liekö keskittymisongelma, aivoissa vikaa vai liian tylsät aiheet.

Näin se menee. Kuuntelu on huono taoa oppia. Mutta mihin muualle alaikäisiä voisi laittaa? Töihin eivät pääse, eikä ole hyväksi olla kotona. Päiväkotiin täytyy laittaa, vaikka sitä kutsutaankin lukioksi.

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Kuuntelu on huono taoa oppia. Mutta mihin muualle alaikäisiä voisi laittaa? Töihin eivät pääse, eikä ole hyväksi olla kotona. Päiväkotiin täytyy laittaa, vaikka sitä kutsutaankin lukioksi.

On kyllä vaativa päiväkoti sitten.

Oppijoita on erilaisia. Lukiossa jäi kyllä asioita mieleen kuultuinakin, mutta lukeminen oli se, millä asioita oikeasti opin. Näin esimerkiksi historiassa. Käytin myös kirjastosta lainaamiani kirjoja välillä tukimateriaalina.

Olihan kielissä myös paljon sellaista, mikä vain piti oppia ulkoa. En minä saksan kielioppia pääosin oppinut muuten kuin pänttäämällä.

Yliopistossa luennoilla olo oli sellaista, että jaksoin ylipäätään kuunnella jotain monologia noin 15 min. Sitten alkoivat ajatukset harhailla. Mutta tiedekunta oli onneksi sellainen, että monella kurssilla pakollisia luentoja oli vähän, jos lainkaan.

Kun tentittäviä kirjoja oli läjäpäin ja aiheet kohtuullisen vaikeita parikymppiselle, piti kehitellä erilaisia opiskelutekniikoita. Yksi olennainen asia oli muistiinpanojen teko ja se, että tein itselleni kysymyksiä.

Mikä tabu?

Vierailija kirjoitti:

Mikä tabu?

Mitä ei saisi sanoa ääneen. Oppilaat/ opiskelijat oppivat paremmin ilman opettajaa.

Vierailija kirjoitti:

Siksi oppimistulokset laskevat. Teetetään ryhmätöitä, ilmiöoppimista ja perinteisiä kokeita ei pidetä.

Monikin oppii parhaiten asiat kirjoista. Minäkin.

Lisäksi ne kirjat on tehty aika surkeiksi ja tärkeät tiedot esim. uskonnoista joutuu etsimään kuvateksteistä.

Ryhmätöissä oppii soveltamaan aihetta. Mikäli ne on hyvin suunniteltu. Lisäksi niitä esittämällä muulle ryhmälle oppii aiheen kommunikointia muille.

Vierailija kirjoitti:

Toiset oppii parhaiten kuuntelemalla, toiset itse lukemalla, jotkut mallia katsomalla ja jotkut itse tekemällä. Ja sitten tietenkin on yksilöllisesti erilaisia kombinaatioita näistä. Joku oppii tasaisesti kaikilla tavoilla, eikä yksi nouse ylitse muiden, toisella taas on selvästi jokin näistä tavoista vahvin ja joku ei opi jollain näistä tavoista sitten millään.

Itse opin parhaiten ehkä kuuntelemalla, sitten mallia katsomalla, kun joku osaava näyttää. Nuo muut tavat tulee vähän perässä, mutta sujuu ihan ok. (Sanoisin, että  useamman oppimistavan yhdistelmällä itselleni tulee paras tulos. Lukiossa joku 9 keskiarvo, jos se oli tässä jokin vertailukohta myöskin. Muistan kun ärsytti, jos ei ollut ollut tunnilla, niin sai nähdä vaivaa selvästi enemmän, kun joutui oppimaan vaan lukemalla. Luin kyllä muutenkin vaikkapa kokeisiin, mutta se oli kyllätosi paljon helpompaa silloin, jos oli pohjalla se tunnilla olo ja kuuntelu, sillä silloin se lukeminen oli paljon vaan sitä asioiden mieleen palauttamista, selvästi siis helpompaa ja vähemmän aikaavievää.

Mä opin selvittämällä itse, koska keskittymiskyky on huono. Kaikista parhaiten olen kyllä oppinut siten, että on ollut lyhyt opetustuokio, jonka jälkeen itsenäistä tehtävien tekemistä ja asian selvittämistä.

Jos on ollut hyvä opettaja, olen oppinut tunnilla. Yleensä, varsinkin yliopistossa, ne opettajat ei vaan ole sieltä parhaimmasta päästä. Työelämässä opin paljon keskustelemalla ja yllättävää kyllä, opettamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytännön kysymys. Miten te, jotka ette ole oppineet mitään tuntien aikana, olette pystyneet pitämään korvanne tukossa vuosi toisensa perään? Vai onko kyse siitä, että ette ota tietoa vastaan korvien kautta?

Minä opin parhaiten näkemällä ja lukemalla. Ääni menee helposti ohi korvien. En kuitenkaan voi väittää, että en olisi oppinut mitään niinä satoina tunteina, jotka vetelehdin luokan perällä passiivisena ja puoliunessa. Pysyin mahdollisimman loitolla läksykirjoista, joten jostainhan sen opin on täytynyt löytää reittinsä aivoihini.

En minäkään nyt voi sanoa, että jokainen sana meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä siitä jotain tarttui. Itselläni se menee ehkä niin, että joku historian opettaja kertoo vuosilukuja ja jostain kapinasta joka tapahtui jossain päin Eurooppaa jne. Kuulostaa semi-kiinnostavalta sen 5 minuuttia, mutta 10 tunnin päästä en muista asiasta enää mitään. Jotkut äärimmäisen kiinnostavat yksityiskohdat jäivät pysyvästi mieleen. Eli kaikki korviini tullut informaatio ei yksinkertaisesti tallennu muistiin. Liekö keskittymisongelma, aivoissa vikaa vai liian tylsät aiheet.

Varmaan tylsät aineet, mutta opettajassakin voi olla vikaa. Mulla oli esimerkiksi lukiossa uskonnosta aina 9 tai 10, vaikka en juurikaan kokeisiin lukenut, koska opettaja luennoi mielenkiintoisesti. Sama opettaja opetti myös historiaa ja hänen opettamiltaan kursseilta mun numerot oli paljon parempia, kuin meidän toisen hissanopen, joka oli juuri tuota vuosiluku sitä ja tätä- kategoriaa. Tehokkaasti tappoi ainakin mun mielenkiinnon hänen tuntejaan kohtaan.

Mulla on myös vaikea keskittyä tunneilla ja olin koulussa usein tunnilla alivireä ja unelias. Siihen nähden varsin hyvä koulumenestys, että tein toooodella vähän töitä minkään asteen eteen.