Jaksatteko panostaa työhakemukseen, kun takana on useita pettymyksiä?
Itsestäni tuntuu, että ote jotenkin herpaantuu, kun mistään ei kuulu mitään, vaikka olin mielestäni hyvä hakija. Silti jokaiseen hakemukseen pitäisi antaa parastaan. Joskus heti hakemuksen lähettämisen jälkeen alan odottamaan soittoa, kunnes joskus muutaman viikon päästä huomaan, että ei ne soita :(
Kommentit (19)
Olen kaikki työni saanut suhteilla (esim. suosittelijan tai harjoittelun kautta). En usko, että hakemuksen lähettäminen vieraaseen paikkaan kovinkaan todennäköisesti johtaa palkkaukseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaikki työni saanut suhteilla (esim. suosittelijan tai harjoittelun kautta). En usko, että hakemuksen lähettäminen vieraaseen paikkaan kovinkaan todennäköisesti johtaa palkkaukseen.
Voisihan sitä soittaa suosittelijoille. Mulla on hyvät suosittelijat, mutta ei sellaisia sukulaisia, jotka voisi järkätä mulle duunia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kaikki työni saanut suhteilla (esim. suosittelijan tai harjoittelun kautta). En usko, että hakemuksen lähettäminen vieraaseen paikkaan kovinkaan todennäköisesti johtaa palkkaukseen.
Voisihan sitä soittaa suosittelijoille. Mulla on hyvät suosittelijat, mutta ei sellaisia sukulaisia, jotka voisi järkätä mulle duunia.
Ap
Sori, tarkoitin siis suosittelija talon sisältä.
Mitenpä tässä panostaa kun ei ole edes mitään mitä hakea?
Kyllä. Tänään päivitin CV:n. Siivouskärryjen näkeminen ja feissarin lähestymisyritys, kannustivat ja motivoivat mielekkään työn hakemiseen. Konkretisoitui se mikä olisi epämotivoivaa työnäkökulmasta.
Aika usein, kun haen töitä, on naiivin luottavainen olo, että nyt tärppää. Vaan kun ei pääse enää edes sellaisiin töihin, joihin nuorena pääsi ilman koulutusta ja kokemusta!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika usein, kun haen töitä, on naiivin luottavainen olo, että nyt tärppää. Vaan kun ei pääse enää edes sellaisiin töihin, joihin nuorena pääsi ilman koulutusta ja kokemusta!
Ap
Tämä onkin hämmentävää. Olin nuorena hiljainen, ujo ja sosiaalisesti kömpelö ja pääsin silti helposti asiakaspalvelutöihin. Vuosien varrella olen opetellut sosiaaliseksi ja osaan jopa katsoa ihmisiä silmiin, ja nyt työhaastatteluissa epäillään, että osaanko kommunikoida kollegojen kanssa.
Tämän tekemäni aloituksen jälkeen olen saanut kaksi määräaikaista osa-aikaista työtä. Yhdestä, jonka suhteen elättelin toivoa, tuli juuri vastaus, että hakijoita oli yli 400, enkä päässyt jatkoon. Kyseessä oli niin huonosti palkattu työ, että luulin, että hakijoita on vähän. Työvoimapulaa ei ole!
Ap
Kyllä, jäin viiskymppisenä työttömäksi ja pakko oli parin vuoden ajan hakea kaikkia läheskään mahdollisia paikkoja. Lopulta sain reppufirman kautta keikkatyötä paikasta jonne olin jo ehtinyt lähettää tällaisen yleishakemuksen jo aikaisemmin. Sain työn, ja myöhemmin vakinaistettiin. En luonnollisestikaan ole noussut ihan sille tasolle josta aikoinaan putosin. Saa nähdä ehdinkö edes, enne eläkeikää. Tavallaan sääli nähdä keltanokkien saavan niitä töitä joissa itse olisin ollut erittäinkin pätevä, ja meille vanhoille sitten tarjotaan näitä aloittajan töitä, pääasia kuitenkin että töitä on.j
Mutta siis ap:n kysymykseen: jostain syystä pitkä työttömyys ei missään vaiheessa masentanut, ja tein koko ajan parempia ja huolellisempia hakemuksia.
En oikeastaan jaksa panostaa enää. Paitsi jos tuntuu että joku duuni ois just mua varten tehty. Juuri oli tällainen työ tarjolla ja siihen hakemukseen kyllä panostin. Pettymys oli suuri kun en tullut valituksi, 141 hakijaa.
6 vuotta työttömyyttä takana, 55v. Pelkkää toivottomuutta ja pettymyksiä edessä.
En ole ikinä tehnyt yhtään työhakemusta. Työt saatu aina muilla keinoilla. Töissä ollut nyt 30 vuotta.
Pakkohan se olis jaksaa vaikka ei jaksa. Nää jotka huutelee kuinka helppoa on hakemuksen teko niin kaikkea muuta kun oikein syventyy ja yrittää antaa selkokuvan itsestään. Suurin toivein laittaa hakemuksen matkaan ja vastassa pelkkä hiljaisuus.
Motivoi siinä sitten itseäsi kun ei ole edes "ei kiitos" vastauksen arvoinen.
En jaksa enää. Laitan nykyään vaan ammatin nimen ja numeron mihin voi soittaa jos tarvii työntekijää.
En. Nykyään kirjoitan hakemukset aina pienillä alkukirjaimilla, nimeä myöten. Välillä laitan lauseiden väliin pisteen tilalle pari pilkkua. Työhistoriaan saatan tarkoituksella kirjoittaa työnantajan nimeen pienen kirjoitusvirheen.
Olen eläissäni tehnyt kaksi työhakemusta kun työkkäri pakotti, nekin aloille jotka olivat aivan päässilmäisiä. Eli mulla ei ollut koulutusta eikä kykyjä/osaamista sinnepäinkään kyseisiin hommiin. Tein ne hutaisten ja selkeästi ilmaisin ettei mulla ole pätevyyttä. Kaikki muut työpaikat olen saanut ihan itse ottamalla yhteyttä paikkoihin (vaikka ei olisi työpaikkaakaan avoinna) ja kysymällä duunia. Hyvin olenkin onnistunut.
En ole joutunut haastatteluun asti, joten näillä mennään. Uusin jos tilanne vaatii. Mottonani on, että jos ei kotoa osata töihin hakea, niin ei ole tarvetta.
Aika jännää, että tähänkin ketjuun löytyi veetuilijoita. Teillä ei ilmeisesti ole mitään käsitystä, miten uuvuttavaa työnhaku on ja miltä tuntuu, kun hakemuksiin ei usein edes vastata mitään. Siihen lisäksi vielä se, että haukutaan laiskaksi työttömäksi, kun ei tärppää.
Ap
Noihin neljään kuukausittaiseen pakkohakuun en ole paljoa panostanut. Olen laittanut viime vuoden alkupuolella laaditun CV:n sellaisenaan. Silloin viime vuonna pääsin ihannetyöpaikassa 2. kierrokselle ja pettymys oli kova, kun en tullut valituksi. Tänä vuonna olen myös päässyt kerran 2. kierrokselle, mutta taaskaan en tullut valituksi. Usein ei hakuihini tule mitään vastausta eli alkaa into tosiaan mennä. Nyt olisi kiikarissa taas kaksi mielenkiintoista paikkaa, mutta en tiedä, miten parantelisin CV:tä. Ehkä pitäisi jotenkin mainita nuo omaa alaani vastaamattomat työt, joita olen viime ja tänä vuonna tehnyt määräaikaisilla sopimuksilla.