Lue keskustelun säännöt.
Sosiaaliset tilanteet hankalia ja ahdistavia. Voiko sosiaalisemmaksi oppia, jos ei ole "supliikki" luonnostaan?
28.08.2023 |
Täällä asiaa pohtii nuori mies, jolle sosiaaliset tilanteet olleet vähän hankalia aina. Läheisimpien ystävien kanssa osaan olla rennosti. Saatan olla jopa ulospäinsuuntaunutut tietyissä tilanteissa. Porukan kasvaessa tulen hiljaisemmaksi, jos en tunne muita hyvin (ollenkaan). Täysin tuntemattomien seurassa vakavoidun ja muutun tosi hiljaiseksi. Minuun on vaikea tutustua tai lähestyä, kun hymyily on vaikeaa ja näytän varmasti "vihaiselta". Yöelämä ja seuranhaku on ollut minulle hirveän vaikeaa tästä johtuen myös.
Kai tämä sitten lähtee ainosta mielenkiinnosta muita ihmisiä kohtaan. En taida ikinä olla sellainen jolle tullaan puhumaan kasuaalisti, mutta kai se on ok.
Mihin rajaan asti näitä voi oppia, että on vielä oma itsensä?
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi oppia mutta eivät kaikki opi. Itse olin nuorena todella ujo ja kammosin kaikkia tilanteita joissa piti jotenki nolla esillä yhtään vieraampien ihmisten edessä. Mutta elämä kouli ja opetti ja olen lopulta löytänyt itseni vaikka mistä puhumasta isollekin yleisölle. Kai se on vain sitä että on saanut onnistumisen kokemuksia ja lähes aina tilanteet ovat menneet paremmin kuin oli odottanut.
Ja minä ainakin koen että en ole siinä menettänyt omaa itseäni mitenkään vaan ennemminkin vain uskaltanut tuoda esiin sen mitä olen.
Ei se aina paremmaksi mene vaikka altistaa ja harjoittelee. Omassa tapauksessani henkinen kuormani kasvoi lopulta normaalissa työssäkäynnissä ja tuttujenkin työkavereiden kanssa niin suureksi että oli pakko vetäytyä erakoksi.
Voi oikeassa elämässä, mutta Mammojen Virallisen Totuuden mukaan ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin tulla vastaamaan että voi oppia, esim. tekemällä työtä jossa joudut jatkuvasti sosiaalisiin tilanteisiin. Teatterin tai ilmaisutaidon harrastaminen on toinen hyvä tapa. Mitä tahansa taitoja voi harjoittelemalla ja toistamalla vahvistaa, myös sosiaalisuutta.
Mutta...tuo "että on vielä oma itsensä"... Periaatteessa ihminenhän kehittyy koko ajan muutenkin, eli tuo tietynlaisen sosiaalisuuden oppiminen on sitä kasvamista myös.
Toisaalta itse pitkään asiakaspalvelutyötä tehneenä introverttina sanoisin että en ole oma itseni silloin kun olen töissä, vaan vedän eräänlaista sosiaalista roolia, ja vain koska on pakko.
Tämä! "Sosiaaliseksi" voi oppia, kun muistaa, että roolia ne muutkin vetävät, eikä edes odota keneltäkään mitään muuta kuin feikkausta. Useissa tilanteissa ei edes menetä mitään pitämällä suun kiinni kun todellista sanottavaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin miehen näkökulmasta, mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän miettii ja välittää mitä muut sinusta ajattelee. Vielä salitreeniä siihen päälle niin kohottaa itsetuntoa, näin ainakin itsellä.
Voi oppia, jos haluat. Sähän osaat jo olla läheisten kanssa sosiaalinen. Tuosta tulee ajan kanssa helpompaa, mutta ei se mukavaa ole.
Itse valitsen olla oma itseni. Olen yrittänyt välisin opetella eikä siitä ole tullut mitään, oon saanut liikaa negatiivisia kokemuksia. Ei kaikkien tarvi olla sosiaalisia, hiljaisiakin tarvitaan.
Meinasin tulla vastaamaan että voi oppia, esim. tekemällä työtä jossa joudut jatkuvasti sosiaalisiin tilanteisiin. Teatterin tai ilmaisutaidon harrastaminen on toinen hyvä tapa. Mitä tahansa taitoja voi harjoittelemalla ja toistamalla vahvistaa, myös sosiaalisuutta.
Mutta...tuo "että on vielä oma itsensä"... Periaatteessa ihminenhän kehittyy koko ajan muutenkin, eli tuo tietynlaisen sosiaalisuuden oppiminen on sitä kasvamista myös.
Toisaalta itse pitkään asiakaspalvelutyötä tehneenä introverttina sanoisin että en ole oma itseni silloin kun olen töissä, vaan vedän eräänlaista sosiaalista roolia, ja vain koska on pakko.