Lue keskustelun säännöt.
Liika "kiltteys" on elämäni kompastuskivi. Miten oikein selviän tästä elämästä?
Minä olen mitä olen, minun on hyvä sinällään olla tällainen kuin olen ja se tulee luonnostaan.
Mutta huomaan, että olen altis ihmisten halveksunnalle tai mitä se ikinä onkaan.
Mielestäni en ehkä ole niinkään kiltti mutta en löydä sopivaa termiä. Pidän muiden auttamisesta, hoivaamisesta (olen aina ollut sellainen) ja välttelen mielelläni draamaa/konflikteja. Parasta on, kun voidaan ihmiset olla mitä ollaan hyvässä kunnioittavassa hengessä.
Pyrin tekemään ahkerasti töitä, haluan olla hyvä tyyppi mutta kuitenkin intoverttina ehkä myös hieman etäinen, väsyn ja tarvitsen omaa aikaa.
Olen vain mitä olen, tarkoitus ei ole nostaa itseään jalustalle tms vaan ymmärtää ristiriita minkä selitän seuraavaksi.
Monet ihmiset tavallaan pitävät minusta mutta koska olen mukava, en jaksa oikein kamalasti draamailla ja oikeasti tahdon olla ahkera sekä sellainen kaikkien kaveri, niin tulee ristiriitoja.
Monet ovat niin dramaattisia ja saatan ymmärtää heitä mutta myös muita osapuolia.
Olen jotenkin niin ymmärtäväinen ja herkkä tuntemaan ja aistimaan ilmapiiriä, mikroilmeitä jne.
Varmasti moni muukin.
Ihmiset puhuvat, että olen liian kiltti. Moni haluaa käyttää minua, toiset purkavat tunteitaan (ei haittaa tietyssä määrin) ja joskus olen kohdannut jopa väkivaltaa miehiltä, onneksi on nykyään tietoisemmat rajat.
Kuulen usein nälvimistä tai outoa halveksuntaa siitä, että olen tällainen. Sen vain huomaa ja silloin on vaikea tietää miten olla. On myös vaikeaa jos huomaan toisia kohtaan tällaista käytöstä tai selän takana puhumista, tulee vähän huono fiilis.
Olen ollut joskus seurassakin ja liittynyt mukaan kuuntelemaan uskoen, että jossain ihmisessä on oikeasti jotain vialla ja huomannut myöhemmin, että se olikin taas turhaa draamaa ja asioiden suurentelua, useammalta ihmiseltä.
Nykyään olenkin yksin oikeastaan. Ihmissuhteet vievät voimia ja on hankala olla. Ei aina mutta aika usein.
Olen usein syyttänyt itseäni, että olen liian herkkä tähän maailmaan. Täällä on vaikeaa olla, en osaa.
Olen usein masentunut ja uupunut. Yritän olla kovempi, näyttää "vihaisemmalta" kun kävelen kadulla tai muuta mutta ei sekään ole mukavaa.
Yritän keksiä keinoja itseni suojelemiseen.
Helvetti kun en tiedä miten päin olla välillä enkä myöskään tiedä mikä tämän keskustelun pointti nyt on. Halusin kai vain avautua.
Minusta tuntuu, ettei tästä elämästä tule mitään, ei täällä. En pidä tästä hengestä enkä vain jaksaisi tätä kaikkea, tuntuu niin vaikealta.
Kiitos. Miten muilla?
Kommentit (193)
Jos ihminen on aidosti kiltti ja elämä kunnossa, niin ei omatunto vaivaa. Jos jatkuvasti töksäyttelee tai loukkaa muita edes tahattomasti voi laittaa omantunnon liikkeelle.
Itsekin koen olevani jokseenkin kiltti ja sivistynyt. En jää liikaa kelailemaan muitten sanomisia, vaan pyrin ymmärtämään ja antamaan myös anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heitä rasittavat kaverit ulos. Etsi tai pidä ne joiden kanssa helpompaa. Jos joku kovistelee siellä mistä ei pääse ulos heti, ehkä voi sanoa jotain takas ja tilanteesta ulos. Ei mene sinne. Paitsi jos tajuaa jonkun selityksen miksi toinen kovistelee, että mitä on meneillään. Elä omaa elämääsi, ota aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut aina myös kiltti, ja vasta nyt päälle 30 vuotiaana olen alkanut opetella sanomaan EI. Mutta se mikä on surullisinta ja kauheinta niin usein jopa lähisukulaiset ovat yrittäneet käyttää tätä kiltteyttäni hyväkseni. Vaikka olen sanonut monesti EI kaikkeen, niin tuntuu että minua ei silti uskota tai kuulla usein. Ehkä koska olen todella ujo ja hiljainen, ehkä vähän naiivikin. Yritän uskoa kaikista ihmisistä hyvää, mutta saan aika usein aina pettyä...
Tosiaan jotkut ihmiset on ihan hirveitä. Vaikka olisit opetellut vetämään rajasi ja osaat sanoa ihan selkeästi EI, ja kommunikoida, niin he jyräävät sen sinun EI:n vaikka toistuvasti. Eivät kuule, mitä sanot, kun eivät halua kuunnella. Semmoisen ihmisen seurassa oleminen on henkisesti todella raskasta ja kuluttavaa, emotionaalisesti tuntuu siltä, että olisi jäänyt maantiejyrän alle.
Itsehän lemppaan, vaikka henkisesti niskaperseotteella tuommoiset mulkut mäkeen nykyään hyvin äkkiä. Jos ei kiltisti ja kivasti sanomalla asiat mene perille, niin ei ole asiaa minun elämääni millään tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kiltteys ei ole tyhmyyttä.
Juuri näin.
Tästäkin ajattelin kirjoittaa mutta katselin ensin sivulta päin, minkälaista vastaanottoa tälle aloitukselle tulee. Toisinaan ihmiset eivät ymmärrä tai halua tahallisesti ymmärtää keskustelun pointtia mutta onneksi tänne on tullut järkeviä kommentteja.
Kiltteys valitettavasti yleensä liitetään tyhmyyteen. En ole tyhmä vaikka sellaisen kuvan voi saada, osaan myös yllättää ihmisiä. Yleensä syynä on se, että en jaksa lähteä perustelemaan asioita kun huomaan ihmisen jo lähtökohtaisesti olevan vankka mielipiteessään.
Tai jos vaikka esimerkiksi egolleen hakee vahvistustaan ja kehuu itseään paljon, en jaksa tähän lisäillä juuri mitään. Voin kehua ja sanoa, että itsekin toivoisin enemmän asiaa x mutta koska on turhaa lähteä itse mukaan ja liittyä keskusteluun alkamalla vaikka kilpailemaan saavutuksillaan, on helpompi vain myötäillä.
Ihmisistä kovin ymmärtää mitä hakevat.
Ymmärrän heitä mutta toisaalta en kuitenkaan aivan täysin sitä miksi pitää väärin tavoin hakea vahvistusta Itsetunnolleen. Yleensä painamalla muita alaspäin.
Ehkä se on tätä kulttuuria, täällähän moni on joutunut elämään aika veemäisessä ilmapiirissä jo lapsuudessa. Mitälie, kaikella on tietenkin syynsä.
Minulle on helpompaa olla sivusta katsoja ja tilanteessa olija kuin uppoutua täysin siihen tietynlaiseen valheellisuuteen, joita kehitellään itse.
Minusta saa tyhmän kuvan koska en jaksa käyttää aina energiaani turhan pohtimiseen kun lopputulos, jota haetaan on kuitenkin selvä.
Toki, olen minä tyhmäkin monissa asioissa mutta osaan ajatella omilla aivoillanikin ja joskus on helpompaa vain antaa hetken tulla ja mennä koska syvällisempi puuttuminen voi vain pahentaa asioita ja luoda enemmän sellaista, mikä ei oikein ole omien arvojeni mukaista.
-ap
Joku kommentoi joskus täällä palstalla, ettei hyvien ihmisten seurassa tarvitse mitenkään erikseen vetää rajoja. He osaavat jo valmiiksi kunnioittaa muita.
Ehkä tässä on totuuden siementä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa jos pystyt säilyttämään kiltteyden ja empaattisuuden. Minulta ne on loppu. Siperia opettaa ja nykyään olen täysin kylmä, kukaan ei pääse enää ikinä minun lähelleni. Keskityn tasan itseeni ja omaan hyvinvointiini.
Kiitos teille. Todella mukava lukea kommentteja ja saada vertaistukea.
Minusta tuntuu sisäisesti tavallaan oikealta, tuntuu, ettei minun tulisi olla erilainen ja voin hyväksyä itseni mutta se tuottaa ristiriitoja tällaisessa kulttuurissa missä elämme.
Uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja suurin osa heistäkin ovat haavoittuneita tai sitten muuten ovat rakentaneet suojaa itselleen sen kautta, miten huomaavat elämässä pärjäävän parhaiten. Valitettavasti se tuntuu olevan sitä, että tuodaan omaa erinomaisuutta esiin latistamalla muita tai ei haluta nähdä totuutta koska se ei jostain syystä palvele omaa elämää.
No mutta, työstän asioita. Minulle on tärkeää se, etten ole enää ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät minua kohtaan huonosti. Sen olen oppinut onneksi tässä elämässä, en päästä lähelle ihmisiä kovin helpolla. Aika nuori olen ja haaveilen, että löydän vielä oman "heimoni" ja ehkä vielä saan olla perustamassa perhettä.
Olen myös hyväksynyt sen, että olen itsekseni, jos elämä niin menee. Kuitenkin tärkeintä on, etten miellytä ketään tai venytä rajojani vaan kuuntelen itseäni ja olen mitä olen mutta arvomaailmani mukaisesti.
Kaikille muillekin kilteille ja uupuneille hyvää myös. Kyllä me pärjäämme kunhan vain pidämme itsestämme huolta, eikö niin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko infj?
Vaikket olisikaan, niin katso youtubesta Wenzes ja tsekkaa muutama video, jos englanti sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Oletko infj?
Vaikket olisikaan, niin katso youtubesta Wenzes ja tsekkaa muutama video, jos englanti sujuu.
Jos et tiedä, niin tee kognitiiviset funktiot -testi. Se osoittaa suunnan paremmin kuin myers-briggs persoonallisuustesti. Jos pisteet ovat lähellä toisiaan, tulos ei välttämättä sittenkään ole oikea, vaan joudut vielä etsimään. Wenzesillä on kumminkin hyviä ohjeita moniin tilanteisiin meidän kaltaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko infj?
Vaikket olisikaan, niin katso youtubesta Wenzes ja tsekkaa muutama video, jos englanti sujuu.Jos et tiedä, niin tee kognitiiviset funktiot -testi. Se osoittaa suunnan paremmin kuin myers-briggs persoonallisuustesti. Jos pisteet ovat lähellä toisiaan, tulos ei välttämättä sittenkään ole oikea, vaan joudut vielä etsimään. Wenzesillä on kumminkin hyviä ohjeita moniin tilanteisiin meidän kaltaisille.
Erittäin kuvaava persoonallisuus, voin samaistua.
Kiitoksia vinkistä, tutustun. :)
-ap
Kiltin ihmisen on kyllä vaikea olla tyhmien maailmassa. Ja teitä tyhmiä kyllä tällä palstalla riittää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille. Todella mukava lukea kommentteja ja saada vertaistukea.
Minusta tuntuu sisäisesti tavallaan oikealta, tuntuu, ettei minun tulisi olla erilainen ja voin hyväksyä itseni mutta se tuottaa ristiriitoja tällaisessa kulttuurissa missä elämme.
Uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja suurin osa heistäkin ovat haavoittuneita tai sitten muuten ovat rakentaneet suojaa itselleen sen kautta, miten huomaavat elämässä pärjäävän parhaiten. Valitettavasti se tuntuu olevan sitä, että tuodaan omaa erinomaisuutta esiin latistamalla muita tai ei haluta nähdä totuutta koska se ei jostain syystä palvele omaa elämää.No mutta, työstän asioita. Minulle on tärkeää se, etten ole enää ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät minua kohtaan huonosti. Sen olen oppinut onneksi tässä elämässä, en päästä lähelle ihmisiä kovin helpolla. Aika nuori olen ja haaveilen, että löydän vielä oman "heimoni" ja ehkä vielä saan olla perustamassa perhettä.
Olen myös hyväksynyt sen, että olen itsekseni, jos elämä niin menee. Kuitenkin tärkeintä on, etten miellytä ketään tai venytä rajojani vaan kuuntelen itseäni ja olen mitä olen mutta arvomaailmani mukaisesti.
Kaikille muillekin kilteille ja uupuneille hyvää myös. Kyllä me pärjäämme kunhan vain pidämme itsestämme huolta, eikö niin.
-ap
Muista, että olet hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin olet. Se on juuri niin, että kannattaa valita seuransa tarkkaan eikä saa antaa itseään kohdeltavan huonosti. Omasta hyvinvoinnista tulee huolehtia ja rajoja saa vetää, vaikka kilttinä sitä toki usein tulee ajatelleeksi ensin muita ja sitten vasta itseään. Löydät vielä varmasti arvoisiasi ihmisiä ja sen oman "heimon". Onnekkaita ovat ne, jotka perheeseesi pääsevät.
Tekstiäsi ja pohdintaasi oli muuten tosi miellyttävä lukea. Sanoit olevasi vielä aika nuori, mutta tekstisi perusteella vaikuttaa että olet henkisesti aika kypsä. Lähetän sinulle paljon rakkautta, uskoa tulevaan ja voimia niihin hetkiin, kun tuntuu vaikealta!
Halusin kilttinä ihmisenä sanoa jotain, mutta ap:n omat vastaukset olivatkin niin jalostetun tyhjentäviä, että ei mulla oikeastaan ole mitään sanottavaa.
Olet tosiaan pohtinut asiaa. Tämä oli minulle hyödyllinen ketju, koska olen aina vaan kellunut kiltteydessäni unohtaen ne omat rajani.
Kiitos siis tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mies ja hyvin samanlainen kuin AP. Joudun ongelmiin, kun autan ihmisiä. Hyväksikäyttäjiä riittää. Tuntuu että olen narsistimagneetti. Minun ei sanaa ei haluta kuulla vaan sen sivutetaan. Minua äärimmäisen vaikea saada suuttumaan.
Olen hyvä siinä mitä teen ja teen asiat aina paremmin kuin muut. Siksi minun apuani halutaan. Kukaan ei halua kuulla minulta kieltävää vastausta. Niistä tapauksista on tullut ihan helv*ttiä, kun olen kieltäytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Halusin kilttinä ihmisenä sanoa jotain, mutta ap:n omat vastaukset olivatkin niin jalostetun tyhjentäviä, että ei mulla oikeastaan ole mitään sanottavaa.
Olet tosiaan pohtinut asiaa. Tämä oli minulle hyödyllinen ketju, koska olen aina vaan kellunut kiltteydessäni unohtaen ne omat rajani.
Kiitos siis tästä.
Mukava kuulla, että joku myös hyötyy tästä ja saa vertaistukea.
Itse valitettavasti joudiuin ne asettamaan pahimman kautta kun ystävät rumasti hylkäsivät ja samaan aikaan mies oli väkivaltainen. Siinä murruin ja sen jälkeen mikään ei ole ollut niin tärkeää kuin rajojen veto ja intuitiivinen kuulostelu. Sitä en enää koskaan aliarvioi.
Elämä on opettelua mutta jospa sitä vähän helpommalla menisi jatkossa kun tämä alkupuoli on nyt aika rämmitty ja vaaroja kohdattu kyllä aivan tarpeeksi.
Tänne on tullut niin paljon hyviä kommentteja, kiitän edelleen. :)
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille. Todella mukava lukea kommentteja ja saada vertaistukea.
Minusta tuntuu sisäisesti tavallaan oikealta, tuntuu, ettei minun tulisi olla erilainen ja voin hyväksyä itseni mutta se tuottaa ristiriitoja tällaisessa kulttuurissa missä elämme.
Uskon, että ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä ja suurin osa heistäkin ovat haavoittuneita tai sitten muuten ovat rakentaneet suojaa itselleen sen kautta, miten huomaavat elämässä pärjäävän parhaiten. Valitettavasti se tuntuu olevan sitä, että tuodaan omaa erinomaisuutta esiin latistamalla muita tai ei haluta nähdä totuutta koska se ei jostain syystä palvele omaa elämää.No mutta, työstän asioita. Minulle on tärkeää se, etten ole enää ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät minua kohtaan huonosti. Sen olen oppinut onneksi tässä elämässä, en päästä lähelle ihmisiä kovin helpolla. Aika nuori olen ja haaveilen, että löydän vielä oman "heimoni" ja ehkä vielä saan olla perustamassa perhettä.
Olen myös hyväksynyt sen, että olen itsekseni, jos elämä niin menee. Kuitenkin tärkeintä on, etten miellytä ketään tai venytä rajojani vaan kuuntelen itseäni ja olen mitä olen mutta arvomaailmani mukaisesti.
Kaikille muillekin kilteille ja uupuneille hyvää myös. Kyllä me pärjäämme kunhan vain pidämme itsestämme huolta, eikö niin.
-apMuista, että olet hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin olet. Se on juuri niin, että kannattaa valita seuransa tarkkaan eikä saa antaa itseään kohdeltavan huonosti. Omasta hyvinvoinnista tulee huolehtia ja rajoja saa vetää, vaikka kilttinä sitä toki usein tulee ajatelleeksi ensin muita ja sitten vasta itseään. Löydät vielä varmasti arvoisiasi ihmisiä ja sen oman "heimon". Onnekkaita ovat ne, jotka perheeseesi pääsevät.
Tekstiäsi ja pohdintaasi oli muuten tosi miellyttävä lukea. Sanoit olevasi vielä aika nuori, mutta tekstisi perusteella vaikuttaa että olet henkisesti aika kypsä. Lähetän sinulle paljon rakkautta, uskoa tulevaan ja voimia niihin hetkiin, kun tuntuu vaikealta!
Tämä oli ihana viesti.
Yritän todella muistaa, että olen arvokas tällaisenaan eikä minun tarvitse olla ja pienentää itseäni samaan muottiin muiden kanssa ollakseni riittävä.
Usein joudun vähän taistelemaan sen kanssa, että miten ihmisten seurassa olen koska lähtökohtaisesti haluan olla mukava mutta tulee sitten niitä hetkiä kun pitäisi muistaa, että nyt voi ja saa etääntyä.
Olen oppinut rajoja mutta kyllä tätä epämääräistä kohtelua tulee vastaan ja minä herkkänä ihmisenä tietenkin koen tämän tukahduttavana ja tuskaisena.
Oikeastaan tämä aloitukseni syntyi siitä kun olen nyt ollut omillani, voin ihan hyvin ja yritän rakentaa erään tragedian kautta parempaa elämää itselleni. Hiljalleen toivun ja olen elämässä paremmin kiinni.
Nyt sitten suht tuoreessa työyhteisössä huomaan takana puhumista, outoa analysointia kaikesta mitä joku on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Se on aivan turhaa ja vaikuttaa koko ilmapiiriin, joutuu joskus olemaan vähän varpaillaan.
Sitten kun sitä haluaisi, että töihin on jokaisen mukava tulla niin, tuntuu kuin nuo arvostelijat ei pitäisi siitä, etten keksi mitään draamaa heidän kuulolleen kun kysyvät miten työkaverin x kanssa menee.
Nyt sitten minua on sanottu liian kiltiksi, analysoidaan aivan turhia asioita ja minuakin kohtaan on muutettu vältteleväksi tai oudoksi vaikka ensin olimme hyvää pataa keskenämme.
Tämä on niin raastavaa ja yritän muistuttaa itseäni, ettei minun ole pakko muuttaa itseäni muiden vuoksi vaan voin olla rehdisti oma itseni jos en sillä loukkaa aidosti ketään.
Tällainen kun tulee hiljalleen niin sitä alkaa väsymään. Eilen sitten illan vielä itkin ja mietin, että miten tässä elämässä oikein pitäisi olla kun tuli takautumia mieleen ja stressin elettyä elämää.
Jokin selvästi triggeröi.
Yritän olla edelleen oma itseni mutta etäisempi. Aina voi lähteä jos siltä tuntuu. Yritän muistuttaa, että kaikki on hyvin, ei hätää.
Viestisi oli tärkeä, kiitos.
-ap
Yhdet kiltit ovat narsistien, alkoholistien tms toimimattomien perheiden lapsia.
Strategia toimii aika hyvin. Kiltistä pidetään ja hänen elämänsä sujuu. Paitsi että sisäinen havaitsematon masennus ilmentyy uupumuksenaja lopulta kiltti aika ajoin huomaa ajautuneensa tilanteisiin, jotka ovat hänen selkänahastaan toisen tai toisten hyväksi.
Terve itsekkyys ja omanarvontunto (joka ilmenee riittävän tiukkana puolensapitämisenä) puutttuu.
Lopulta tulee seinä vastaan tai kiltti rämpii uupuneena läpi elämänsä ja kohtaamiensa narsistien.
Itselläni tämä johti lopulta pitkään työkyvyttömyyteen ja sen pohjalta sen havaitsemiseen, että henkinen kasvu ja muutos on välttämättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Yhdet kiltit ovat narsistien, alkoholistien tms toimimattomien perheiden lapsia.
Strategia toimii aika hyvin. Kiltistä pidetään ja hänen elämänsä sujuu. Paitsi että sisäinen havaitsematon masennus ilmentyy uupumuksenaja lopulta kiltti aika ajoin huomaa ajautuneensa tilanteisiin, jotka ovat hänen selkänahastaan toisen tai toisten hyväksi.
Terve itsekkyys ja omanarvontunto (joka ilmenee riittävän tiukkana puolensapitämisenä) puutttuu.
Lopulta tulee seinä vastaan tai kiltti rämpii uupuneena läpi elämänsä ja kohtaamiensa narsistien.
Itselläni tämä johti lopulta pitkään työkyvyttömyyteen ja sen pohjalta sen havaitsemiseen, että henkinen kasvu ja muutos on välttämättömyys.
Ymmärrän hyvin. Olet käynyt rankan tien läpi.
Itsekin olen alkoholistien lapsi. Olen sitä käsitellyt valtavasti, joskus tuntuu, ettei se koskaan lopu mutta edistyn hiljaa.
Haluaisin irroittaa identiteettini lasisesta lapsuudesta. En haluaisi elää uhrin elämää vaan omaa elämääni. Olen usein liian vahva ja yritän pärjätä, useita uupumisia taustalla.
Haluan kuitenkin ajatella, että saan elämäni kyllä jokseenkin hyväksi ja vielä tulee aika kun voin olla kiitollinen itselleni.
Yritän kyllä parhaani, jospa se riittäisi.
Tsemppiä sinullekin paljon.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdet kiltit ovat narsistien, alkoholistien tms toimimattomien perheiden lapsia.
Strategia toimii aika hyvin. Kiltistä pidetään ja hänen elämänsä sujuu. Paitsi että sisäinen havaitsematon masennus ilmentyy uupumuksenaja lopulta kiltti aika ajoin huomaa ajautuneensa tilanteisiin, jotka ovat hänen selkänahastaan toisen tai toisten hyväksi.
Terve itsekkyys ja omanarvontunto (joka ilmenee riittävän tiukkana puolensapitämisenä) puutttuu.
Lopulta tulee seinä vastaan tai kiltti rämpii uupuneena läpi elämänsä ja kohtaamiensa narsistien.
Itselläni tämä johti lopulta pitkään työkyvyttömyyteen ja sen pohjalta sen havaitsemiseen, että henkinen kasvu ja muutos on välttämättömyys.
Ymmärrän hyvin. Olet käynyt rankan tien läpi.
Itsekin olen alkoholistien lapsi. Olen sitä käsitellyt valtavasti, joskus tuntuu, ettei se koskaan lopu mutta edistyn hiljaa.
Haluaisin irroittaa identiteettini lasisesta lapsuudesta. En haluaisi elää uhrin elämää vaan omaa elämääni. Olen usein liian vahva ja yritän pärjätä, useita uupumisia taustalla.
Haluan kuitenkin ajatella, että saan elämäni kyllä jokseenkin hyväksi ja vielä tulee aika kun voin olla kiitollinen itselleni.
Yritän kyllä parhaani, jospa se riittäisi.Tsemppiä sinullekin paljon.
-ap
Minä teen tätä ammattilaisavulla ja todella perehtymällä asiaan ja omaan kasvuuni. Suosittelen samaa sinulle
Youtube on oikea aarreaitta, suosittelen Patrick Teahania ja Tim Fletcheriä. Sitten joillekin toimii Kate Morton ja Crappy childhood fairy.
Mutta minä olen vain kiltti, en nuoleskele ketään