Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies ei jaksa lapsiperhearjen vaatimuksia?
27.08.2023 |
Miehelleni lapsiperhe-elämän hektisyys, arjen pyörittäminen ja lasten tarpeisiin vastaaminen on alkanut käymään liian rankaksi. Hän ei yksinkertaisesti jaksa kaikkia perhe- ja työelämästä tulevia vaatimuksia, vaan tarvitsisi paljon vapaa-aikaa niistä toipuakseen. Yritän hänelle mahdollisuuksien mukaan tarjota vapaa-aikaa, mutta oikeasti pikkulapsiarjen pyörittäminen on aikamoista työtä aamusta iltaan, johon kyllä useimmiten kolmen lapsen kanssa tarvitaan kaksi aikuista. Mieheni käy säännöllisesti harrastuksissa ym. mutta tarvitsisi päiviinsä muutenkin paljon lepoa. Tämä kaikki tapahtuisi minun kustannuksella eikä minulla ole mahdollisuuksia harrastaa tai levähtää juuri ollenkaan. Haluaisin kuitenkin mieheni voivan hyvin, sillä muuten hän on kovin kiukkuinen meille kaikille. En tiedä mitä tehdä!
Kommentit (204)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy ihmetellä tätä, miten koko muu perhe joutuu joustamaan aikuisen miehen erityisherkkyyksien ja väsymisten kanssa, kun äijän oma, itse hankittu perhe käykin niin hermon päälle. Eikö naiset ikinä kasva tästä paapojan roolista ulos? Ap on pukannut maailmaan kolme lasta neljän vuoden sisään ja miestä uuvuttaa???!!? Aika kasvaa aikuiseksi hänelläkin.
Kyllä, mutta muutos tapahtuu hitaasti. Mielestäni erotilastot kertovat juuri siitä, etteivät naiset enää siedä mitä tahansa. Seuraava sukupolvi on fiksumpaa, siitä kertoo puolestaan yhä laskevat syntyvyysluvut. Perheellistyminen on naiselle todella surkea diili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täytyy ihmetellä tätä, miten koko muu perhe joutuu joustamaan aikuisen miehen erityisherkkyyksien ja väsymisten kanssa, kun äijän oma, itse hankittu perhe käykin niin hermon päälle. Eikö naiset ikinä kasva tästä paapojan roolista ulos? Ap on pukannut maailmaan kolme lasta neljän vuoden sisään ja miestä uuvuttaa???!!? Aika kasvaa aikuiseksi hänelläkin.
Kyllä, mutta muutos tapahtuu hitaasti. Mielestäni erotilastot kertovat juuri siitä, etteivät naiset enää siedä mitä tahansa. Seuraava sukupolvi on fiksumpaa, siitä kertoo puolestaan yhä laskevat syntyvyysluvut. Perheellistyminen on naiselle todella surkea diili.
Se on hyvä se. Mieslasta ei perheessä tarvitse kukaan.
Varmaan jos ap:ta uuvuttaisi, niin mies ottaisi töistä palkatonta vapaata, järkkäisi vaimolle yksiön jossa levätä tai lähtisi pariksi viikoksi anoppilaan lasten kanssa. Epäilemättä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähden lasten kanssa säännöllisesti mummolaan pitkäksi viikonlopuksi. Ehkä joka toinen kk. Mies saa silloin olla yksin. Viikonloppuisin toisena aamuna mies saa nukkua aamulla pitkään ja minä hoidan aamupalat ja ulkoilut. Toisena viikonloppuaamuna nukun itse pidempään, mutta herään suht ajoissa ja häivyn lasten kanssa ulos tai muille menoille. Ulkoilen lasten kanssa melkein joka ilta työpäivän jälkeen. Silloin mies tekee kotihommia ja on hiljaisuudessa. Itsellä riittää virtaa tuplasti enemmän kuin miehellä, joten jaksan enemmän touhuta lasten kanssa. Otan enemmän vastuuta kuormittavista hommista. Eniten miestä kuormittaa se, että pitää tehdä sata asiaa yhtä aikaa. Kun laitat ruokaa, yhdellä lapsella on kakkahätä, toinen vaatii huomiota, vihannekset pitää pilkkoa, tulee sotkua, astianpesukone täynnä puhtaita astioita 🤯 Yritän tätä säätämistä vähentää ja ennakoida. Itsellä pysyy monet langat samaan aikaan käsissä, joten otan palloa enemmän näissä. Mies on myös itse keksinyt monia ratkaisuja, ettei hommat kasaudu. Meilläkin tilataan ruokaostokset kotiin ja välillä otetaan hoitoapua. Molemmat ovat tinkineet harrastuksistaan ja menoistaan, mutta molemmille sitä on kuitenkin välillä järjestynyt.
Lopulta eniten auttoi aika. Nyt, kun lapset ovat isompia ja omatoimisempia, työnjako alkaa olla lastenhoidon osalta tasaisempaa. Mies alkoi myös syömään rautaa. Piristyi ihan silminnähden. Ollaan yhdessä sovittu, millä toimenpiteillä hänen arkeaan helpotetaan ja vastaavasti, miten itse saan omaa aikaa säännöllisesti. Piti nostaa kissa pöydälle. Tasan ei ole mennyt työnjako ainakaan pikkulapsiaikana, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että selvittiin.
Kiitos toiveikkaasti viestistä ja hyvistä vinkeistä. Etkö katkeroitunut yhtään miehellesi? Olet varmasti aivan ihana ihminen <3 Ap.
En ole katkeroitunut. Meillä on pitkä historia ja yhdessä rakennettu tätä elämää omilla vahvuuksillamme ja heikkouksillamme. Olin kyllä monet kerrat vihainen, kun toinen ei iloitse mistään, ei innostu mistään ja aina vaan väsyttää ja ahdistaa. Omasta mielestäni lapset olivat suhteellisen helppoja ja se suututti, kun tuntui, ettei mies arvosta sitä, mitä kaikkea saatiin. Riideltiin lukemattomia kertoja kunnes sitten lopulta yhdessä sovittiin pelisäännöt. Sen jälkeen molemmat tiesivät, koska saa hengähtää ja koska on oma vuoro kantaa enemmän vastuuta. Enkä pitänyt lukua siitä, että omia vuoroja oli vähemmän, kun niitä kuitenkin oli. Paljon tehtiin myös yhdessä ja tehdään edelleen.
En olisi koskaan suostunut sellaiseen, että mies tuhlaa vapaa-aikansa kaljanjuontiin tai kylillä juoksemiseen tai lusmuilee kotitöissä tms. Kyllä hän teki sen, minkä pystyi. Osallistui arjen pyörittämiseen ja hän piti myös perhevapaita.
Kiitos kauniista sanoistasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- kuulosuojaimet ym köyttöön silloin kun ei tartte kuulla kaikkea ympärillä vähentämään turhaa hälinää ja äänisaastetta
- lapsille opetetaan ettei sisällä huudeta ja mölistä (tietysti ikätaso huomioiden)
- pyritään välttämään äänekkäitä leluja ja hararstuksia sisällä
- mies voisi itse miettiä voiko keventää työelämäänsä. Esim mistä kuormittuu töissä eniten. Voiko työt tehdä eri tavalla (esim sähköpostit lukea vaan tiettyinä aikoina aamusta ja iltapäivästä ei kokoajan poukkoillen sähköpostien armoilla tai voiko työnkuvaa muuttaa vähemmän kuormittavaksi esim luopua matkatöistä, vuorotyöstä ym.
- jakakaa kotitöitä niin että ne kuormittaa teitä mahd vähän. Toinen vie lapset ulos ja toinen imuroi ja kumpi tekee kummankin liittyy siihen kuormituksen vähentämiseen
- palkatkaa apua
- vähentäkää tehtäviä asioita esim karsikaa harrastuksia, siivouksen määrää jne.
-hävittäkää turhat tavarat niin siivous helpompaa ja ympäristö näyttää rauhallisemmalta
Ai jumalauta. Oisit vaan kirjoittanut lyhyesti että muun perheen pitää lakata elämästä ja kököttää hipihiljaa jossain nurkassa ettei The Mies rasitu
Sano ap sille miehelles että kun on lisääntynyt niin siitä pitää kantaa vastuu. sitten vähentää harrastamistaan siihen asti kun lapset on riittävän isoja mutta että sinä et aio kantaa kaikkea vastuuta ja huolehtia vielä tuollaisen ääliön jaksamisesta. Mies ei ole valmis luopumaan mistään eikä joustamaan missään ja sinä hiiri vikiset että pitää keksiä jotain että miehellä on parempi olla
Vierailija kirjoitti:
Ap on loistoesimerkki ja osoitus miksi lapsettomat (sinkku)(naiset) ovat onnellisimpia. Ap:lla "mies" on 4s lapsi.
Ap on myös loistoesimerkki äidistä joka pärjää kolmen lapsen kanssa yksinkin ilman neljättä lasta, eli miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä lapsia piti tehdä kolme?
Herranjumala mitä kommentteja. Selkeästi ei ole miehellä mitään arvoa ellei vastaa jotain 50-luvun miesihannetta. Toivottavasti suurimmalla osalla kommentoijista ei ole perhettä tai ainakaan miestä. Jos asetelma olisi eri niin huudettaisiko täällä kuorossa että akka vaihtoon tai vähintään heitä ulos?
Ja mitä alkuperäiseen tulee, sattuuko olemaan viitteitä että voisi johtua neuropoikkeavuudesta/autismin kirjosta? Tiedän tapauksen jossa vastaavanlainen kuormitus johtui juurikin tästä, kaksi lasta vuoden ikäerolla. Itse myös kuormitun lasten kanssa todella nopeasti. Meni vaan monta vuotta ja monet riidat että osattiin yhdistää syyt ja seuraukset yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala mitä kommentteja. Selkeästi ei ole miehellä mitään arvoa ellei vastaa jotain 50-luvun miesihannetta. Toivottavasti suurimmalla osalla kommentoijista ei ole perhettä tai ainakaan miestä. Jos asetelma olisi eri niin huudettaisiko täällä kuorossa että akka vaihtoon tai vähintään heitä ulos?
Ja mitä alkuperäiseen tulee, sattuuko olemaan viitteitä että voisi johtua neuropoikkeavuudesta/autismin kirjosta? Tiedän tapauksen jossa vastaavanlainen kuormitus johtui juurikin tästä, kaksi lasta vuoden ikäerolla. Itse myös kuormitun lasten kanssa todella nopeasti. Meni vaan monta vuotta ja monet riidat että osattiin yhdistää syyt ja seuraukset yhteen.
Miehillä nyt vaan on joku ihme kuvitelma, että äidillä on helppoa lasten kanssa, eivätkä he koskaan tarvitse omaa aikaa. He eivät kestä normaalia perhe-elämää.
Suurimpaan osaan ongelmista ei ole ratkaisua. Tässäkään tapauksessa ei mitään ole tehtävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n kannattaa panostaa myös omaan hyvinvointiin.Nythän kuulostaa että mies tekee itsestään marttyyrin ja kuormittaa ap:tä lisää.Nyt ap jo hoitaa kodin ja koliikkivauvan.Mitä tapahtuu kun ap palaa töihin?Mies ei selvästikään ole valmis mihinkään ehdotuksiin ammattiavuata,vapaaajasta ja työpaikan vaihdoista...Asioita ei voi pakottaakaan.Mutta nyt ap:n kannattaisi priorisoida omaa jaksamista.
Tuliko yllätyksenä että miehellä tällaisia ominaisuuksia?
Olisiko kannattanut miettiä aiemmin että mihin rahkeet riittävät?
Itse mietin että 2 lasta Ok. Ja toinen silloin kun esikoinen menee kouluun. Ero tuli ja kuviot meni uusiksi.
Itse mietin että kaksi lasta on hyvä määrä. Ainakin keskituloiselle ja keskinkertaiselle ihmiselle.
Miettikää ennen lisääntymistä mitä jaksatte. Joku tykkää hektisestä elämästä kun taas toiset menee siitä ihan tilttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miniä halusi kolmannen mukulan ja nyt haluaa lähteä yksin viikon lomalle kun on niin rankkaa.
Poika kumminkin on käynyt koko ajan töissä, remontoinut talon kuten miniä on halunnut. Tekee ruokaa, käy kaupassa, hoitaa lapsia enemmän kuin puoliso. Kuljettaa lapsia kun miniä ei halua ajaa autoa.
Miniä haluaisi vain opiskella ja olla kotona. Suoritti erittäin vaativan tutkinnon mutta halusi tehdä vielä tämän vaivan ja jäädä kotiäidiksi.
En tajua.
Ihme pillunkiillottajia koko foorumi täynnä, hankkikaa ne lapset ihan keskenänne klinikalta kun ei miehet kelpaa ja automaattisesti leimataan huonoksi ihmiseksi jos ei kaikki asiat mene oman narratiivin mukaan (ja tällä narratiivilla siis arvostellaan muiden elämiä ja valintoja koska itse ollaan niin saatanan täydellisiä lehmiä)
Miksi tehdä kolme lasta? Eiköhän yhdenkin jälkeen ollut jo selvää ettei homma toimi? Sairasta touhua!
Isovanhemmat kummatkin kerran viikossa leikkimään lasten kanssa. Joku nuori joka viikonloppu samoin leikkimään lasten kanssa korvausta vastaan.
Näillä saatte hiukan aikaa itsellenne tai saa tehtyä pakollisia kotitöitä yms.
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa kuin aloittajan mies, olen tosin äiti. En jaksa keskustella kenenkään kanssa asiasta, koska ei keskustelu muuta tilannetta mihinkään.
Viikonloppu yksin ei auta mitään, tarvitsisin ainakin kuukauden eron ns. elämästäni. Tämä ei ole mitenkään mahdollista, joten suoritan ja kärsin. En anna lasten kärsiä tilanteesta, johon eivät ole syyllisiä. Enää vain muutama vuosi niin ehkä vähän helpottaa, kun nuorin menee kouluun..
Karmea tilanne! Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole teollisuuden. Kyseessä ei kuitenkaan ole sellainen mieslapsi. Hän kyllä tekee ja tekee, mutta uupuu ja kärsii. Ei jaksaisi puoliakaan siitä, mitä minä jaksan, mutta tekee kyllä puolet. Vaikka toki harrastaa enemmän. Ap.
En ole trolli siis. Ap.
Etpä siis!
Valehtele lisää, kyllä nuo yhteiskunnan elätit jaksaa uskoa ja vastailla päivän. Minä lähden nyt lenkille.
Lapset hoitoon, jotta saikulle jäävä isä saa omaa aikaa ja levätä? Voi hyvänen aika.