Jokainen anorektikko kieltää olevansa anorektinen, mutta jokainen lihava kyllä tunnustaa liikakilonsa

Laihat akat on pahimpia.

Enemmän tuolla katukuvassa silti on pullukoita kuin anorektisen laihoja.

Kävin eilen katsomassa erästä yhtyettä, ja täytyy sanoa että yhtyen naispuolisen solistin terveydestä syntyi aivan aito huolen tunne. Nainen pelkkää luuta ja nahkaa. Mikäs siinä jos oma olo on hyvä, mutta dse on hurjan näköistä kun joku on oikeasti langanlaiha. Kädet ja jalat pelkät tikut.

Lihavuus ei indikoi mt-ongelmaa, mutta anorektikko on pakko-oireinen neurootikko.

Anoreksiassa on kyse äärimmäisestä kontrollintarpeesta, siitä on vaikea luopua.

Vierailija kirjoitti:

Anoreksiassa on kyse äärimmäisestä kontrollintarpeesta, siitä on vaikea luopua.

On se kamalaa, kun koko elämä on pelkkää kehon kontrollia. Lihavilla ihmisillä asia on päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anoreksiassa on kyse äärimmäisestä kontrollintarpeesta, siitä on vaikea luopua.

On se kamalaa, kun koko elämä on pelkkää kehon kontrollia. Lihavilla ihmisillä asia on päinvastoin.

Minä olen ollut sekä anorektinen että lihava, tällä hetkellä jälkimmäinen. BMI on siis elämäni aikana ollut kaikkea 13,5 ja 30 välillä.

Lihavana on todellakin leppoisampaa. En tule ehkä koskaan pääsemään eroon viha-rakkaussuhteestani ruokaan, mutta se kaloreiden laskeminen ja vaa-alla notkuminen oli sekopäistä.

Kerran jopa googletin, paljonko räässä on kaloreita. Koska en saanut silloin vastausta, niin loppui sekin ällöttävä tapa (jotain tragikoomisen positiivista siis siinäkin).