Sateenkaarilippuja vai jotain muuta?
Tällä viikolla uutisoitiin, että Maskun kunnassa oli revitty kunnan sateenkaarilippuja alas ja poltettu jo useampaan kertaan. Olen itse tavallinen nuorehko mies, joka elää toisen miehen kanssa parisuhteessa. Arvostan työtä, jota on tehty vuosikymmeniä sen eteen, että meidät nähdään nykyään jo tavallisina ihmisinä. Välillä ihmettelen tätä sateenkaarilippujen levittämistä joka paikkaan nyky-Suomessa. En ole lainkaan varma, että se on paras tapa edistää tasavertaisuuttamme tässä ajassa. Suomalaiset fiksuina ihmisinä ymmärtävät jo laajasti tasavertaisuuden tärkeyden, vaikka toki edelleen osalla ihmisistä ongelmia asenteissaan ja monet eivät uskalla kaapista ulos kaikilla elämänalueillaan.
Mielestäni tasavertaisuutta edistetään parhaiten rohkeudella olla oma itsensä, tulla ulos kaapista ja puhua ihmisten kanssa avoimesti esimerkiksi kumppanistaaan, kuten ihmiset normaalisti tekevät. Eli ollaan inklusiivisesti osa ihmisjoukkoa omina itsenämme, eikä verhouduta erilaisiksi sateenkaalippuun käärittynä.
Kommentit (37)
Mikä on se tavoiteltu lopputulos lippujen kanssa? Kun lippuja on joka paikka täynnä, niin edistääkö se tasavertaisuutta? Vai käykö niin kuin nyt, että vastakkain asettelu vain lisääntyy, kun osa ihmisistä kokee liput pelkkä provosointina.
Se sateenkaarilippu on symboli aiheen politisoitumisesta. Se on se, mikä ihmisiä ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Se sateenkaarilippu on symboli aiheen politisoitumisesta. Se on se, mikä ihmisiä ärsyttää.
Ärsyttävää politikoida ihmisten parisuhteilla ja seksuaalisuudella. Aiheuttavat helposti vain vahinkoa sille, että ihmiset nähdään jonkun sateenkaariryhmän edustajia eikä omia itsenään. Elän samaa sukupuolta olevassa suhteessa, mutta en kaipaa sateenkaarileimaa otsaani.
No minä sanon suoraan että inhoan noita sateenkaarilippuja.
Sehän on pelkkää provoa ja naamaan hieromista tuo sateenkaarilippujen heiluttelu.
Vierailija kirjoitti:
Se sateenkaarilippu on symboli aiheen politisoitumisesta. Se on se, mikä ihmisiä ärsyttää.
Aihe on ollut politisoitunut vuosikymmenet, ei se ole mikään uusi ilmiö.
Jos käyttäävät sitä alkuperäistä lippua, ymmärrän ja sulatan asian mutta jos on nämä uudet hirvitykset roikkumassa, niin ei. Ne eivät edusta oikeaa lgbt- liikettä ja tukea heille.
Olen itse aseksuaali, mutta en pidä siitä, että seksuaali/sukupuolivähemmistöjä täytyy juhlia nykyisin koko kesä. Olen normaali ihminen, en tarvitse suuntautumiseni vuoksi mitään juhlia tai hehkutusta jokaisesta tuutista saati sitten isojen yhtiöiden pride-pesua.
Sitä paitsi, vähemmistöillä on täällä jo samat oikeudet kuin muillakin. En ymmärrä jatkuvaa huutamista siitä, ettei esimerkiksi homoilla tai transeilla ole samoja oikeuksia kuin heteroilla.
Onko sateenkaarilipulla muka joku sama status kuin Suomen lipulla? Siltä nyt tuntuu ja se on väärin. Se on vain jonkun rustaama lippu, joka muuten vaihtuu joka vuosi kun siihen pitää lisätä joku vähemmistöporukka mukaan. Pelkkää politiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se sateenkaarilippu on symboli aiheen politisoitumisesta. Se on se, mikä ihmisiä ärsyttää.
Ärsyttävää politikoida ihmisten parisuhteilla ja seksuaalisuudella. Aiheuttavat helposti vain vahinkoa sille, että ihmiset nähdään jonkun sateenkaariryhmän edustajia eikä omia itsenään. Elän samaa sukupuolta olevassa suhteessa, mutta en kaipaa sateenkaarileimaa otsaani.
Niinpä, seksuaalinen suuntautumiseni ei määritä poliittista kantaani tai minua ihmisenä. Minusta tämä nykyinen lgbt+ yhteisö lokeroi heteroita pahemmin toisia vähemmistöjä ja haluaa lokeroida aktiivisemmin ja tiukemmin ihmisiä lokeroihin.
Ymmärrän mitä tarkoitat! Minulle seksuaalisuuteni on jo aika tylsä aihe, kävin sen kriiseilyn läpi aiheen kanssa jo silloin aikanaan teininä. Opiskelen yliopistossa mutta en käy missään aihepiirin tapahtumissa. En vaan koe että ne tapahtumat on suunnattu minulle, mikä on aika surullista. En myöskään kerro ihmisille asiasta, varsinkaan niille jotka ihan selvästi rakentavat identiteettinsä seksuaalisuutensa ympärille.
Hienoa, että tästäkin puhutaan. Parasta työtä tasavertaisuuden eteen tosiaan olisi se, että ihmiset entistä enemmän tulevat kaapista arkielämässä ja ollaan tavallisia ihmisiä ilman turhia leimoja. Siten koko asian erikoisuusarvo katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos käyttäävät sitä alkuperäistä lippua, ymmärrän ja sulatan asian mutta jos on nämä uudet hirvitykset roikkumassa, niin ei. Ne eivät edusta oikeaa lgbt- liikettä ja tukea heille.
Mä en ainakaan miesparin osapuolena edes kaipaa mitää lgbt-liikettä. Kaipaan lähinnä asian arkipäiväistymistä mm. työelämässä. Että ihmiset puhuu kahvihuoneessa kumppanistaan ja perheestään yhtä arkisesti ja häpeilemättä kuin heterot.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, että jollain on noin vahva vastutus pään sisällä, että pitää lähteä repimään lippuja alas ja vielä polttaa ne. Jotain voimakkaita ongelmia oman seksuaalisuuden kanssa ehkä?
Minulle ne liput symboloivat sitä kuinka marxismi mädättää liberalismin sisältä käsin. Palakoot kaikki.
T. Bi
Progressiivilipun ainoa hyvä puoli on se, että nuolen kasvaessa vuosi vuodelta sateenkaarelta loppuu tila ennen pitkää, ja se voidaan ottaa takaisin LHB-symboliksi.
Joutais polttaa kaikki ne sateenkaariliput, niillä ei edistetä mitään tasa-arvoa.
Kaiken lisäksi niiden väri on rosvottu Osuskauppaliikkeen tunnuksista.
Katsokaa prismaa, se on sateenkaaren värinen ja se on Prisma-kaupan tunnus tänäkin päivänä.
Jokainen eläkoon niinkuin parhaaksi näkee, mutta tuollaisilla liputuksilla ja ylpeys- fraaseilla ei tasa-arvoa edistetä. Päinvastoin, sillä pyritään eristäytymään.
Haluan valkoisen lipun jonka alla kaikki voivat olla mitä ovat.
Vierailija kirjoitti:
Onko sateenkaarilipulla muka joku sama status kuin Suomen lipulla? Siltä nyt tuntuu ja se on väärin. Se on vain jonkun rustaama lippu, joka muuten vaihtuu joka vuosi kun siihen pitää lisätä joku vähemmistöporukka mukaan. Pelkkää politiikkaa.
Suomen lipulla ei ole enää oikein statusta. Tilalle on tullut Ukrainan lippu...
Suomea ei enää ole ja ensi vuonna se on virallista, kun aikovat lopullisesti lakkauttaa Suomen.
Olen nainen, koulutukseltani tekniikan lisensiaatti ja työskentelen erittäin miesvaltaisella alalla, viimeisen vuoden esihenkilönä. Olen samaa mieltä, että arjen kohtaamiset ja käytännön teot merkitsevät tasa-arvoisen mielipideilmasto saavuttamisessa todella paljon enemmän, kuin joku karnevaali, joka vain vahvistaa vastakkainajattelua. Lainsäädäntötyön on tietysti kaikkein tärkein, mutta sitä tehdään muualla, kuin kadulla.
Ihmettelen, että jollain on noin vahva vastutus pään sisällä, että pitää lähteä repimään lippuja alas ja vielä polttaa ne. Jotain voimakkaita ongelmia oman seksuaalisuuden kanssa ehkä?