Lue keskustelun säännöt.
Onko sulla vaikea sopia tapaamista/yhteistä puuhaa kaukana asuvan ystävän/sukulaisen kanssa?
24.08.2023 |
Siis sellanen et vähintään kokonainen päivä varattava tapaamiselle tai kaksi. Mun ystävä muutti 350km päähän ja huomaan että ollaan vähän erkaannuttu. Enemmän siis minun takiani, en vaan saa sovituksi mitään esimerkiksi kuukauden tai kahden päähän, siis vierailua hänen luonaan, enkä millään haluaisi yöpyä toisen kotona ja hotelliin ei ole varaa yksin. Joskus jos hän pyytää luokseen, niin sanon jotain ympäripyöreää kun en vaan jaksa käydä miettimään sitä aikataulujen yhteensovittamista ja asioiden lukkoonlyömistä. Mitenhän tässä oppisi paremmaksi? Sit toiseksi mulle on liikaa yksi kokonainen päivän tai kahden mittainen tapaaminen kerralla, olen siis sellanen joka haluaisi nähdä useemmin ja pienissä parin tunnin pätkissä ihan arjen yhteydessä, sellaista meillä ennen oli ja tosi mukavaa!
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Hyvästi se kaveruus sitten.
Ootko muutenkin huono suunnittelemaan aikatauluja ja varaamaan lippuja yms arjen asioita? Oletko neurotyypillinen kumminkin?
No niimpä, siksi täällä vähän vertaistukea tai neuvoja haeskelen. Ja olen huono. Ainut mitä saan varattua helpolla ja lyötyä lukkoon on lentoliput ja ulkomaanmatkat. En tiedä, ei minulla mitään diagnoosia ainakaan ole. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Me mennään vain aina kahville tai kaljalle. Ei siinä ole mitään suunnittelemista, ja harvemmin käy muu vaihtoehto edes mielessä. Aktiviteetit olisivat vain tiellä, kun pitää puhua.
Tää on jokin maalaisten ongelma?
Pelkäätkö sitten, että siellä yöpyminen olisi hänelle vaivaksi? Ei se nyt varmaan ole, jos hän pyytää sinua luokseen ja on halukas näkemään. Oloasi voisi helpottaa, jos saisit sanoitettua sen hänelle ääneen, ettet halua olla vaivaksi yöpymällä siellä.
Lamisa kirjoitti:
Pelkäätkö sitten, että siellä yöpyminen olisi hänelle vaivaksi? Ei se nyt varmaan ole, jos hän pyytää sinua luokseen ja on halukas näkemään. Oloasi voisi helpottaa, jos saisit sanoitettua sen hänelle ääneen, ettet halua olla vaivaksi yöpymällä siellä.
En ole ap, mutta mulla on vähän sama juttu. On ihan kiva tavata monia vähän etäisemmäksi hiljalleen muuttuneita kavereita tai sukulaisia lounaalla/kahvilla/illallisella/oluella tms., mutta yön yli tapaaminen, jolloin pitäisi vielä aamullakin yrittää jaksaa löytää vielä jotain juteltavaa, on liikaa. Se toisen naama alkaa vaan jo tavallaan ärsyttää liikaa ja se koko kaveruus saattaa sitten olla siinä. Mieluummin pidän sellaisen ihan ok tuttavuuden, jossa ei tarvitse olla sosiaalinen liian kauan. Eli ehkä mä ainakin olen vaan epäsosiaalinen.
Vierailija kirjoitti:
Lamisa kirjoitti:
Pelkäätkö sitten, että siellä yöpyminen olisi hänelle vaivaksi? Ei se nyt varmaan ole, jos hän pyytää sinua luokseen ja on halukas näkemään. Oloasi voisi helpottaa, jos saisit sanoitettua sen hänelle ääneen, ettet halua olla vaivaksi yöpymällä siellä.
En ole ap, mutta mulla on vähän sama juttu. On ihan kiva tavata monia vähän etäisemmäksi hiljalleen muuttuneita kavereita tai sukulaisia lounaalla/kahvilla/illallisella/oluella tms., mutta yön yli tapaaminen, jolloin pitäisi vielä aamullakin yrittää jaksaa löytää vielä jotain juteltavaa, on liikaa. Se toisen naama alkaa vaan jo tavallaan ärsyttää liikaa ja se koko kaveruus saattaa sitten olla siinä. Mieluummin pidän sellaisen ihan ok tuttavuuden, jossa ei tarvitse olla sosiaalinen liian kauan. Eli ehkä mä ainakin olen vaan epäsosiaalinen.
Edellisen viestin kirjoittaja jatkaa... mulla on siis serkku, jonka kanssa oltiin lapsena läheisemmät, mutta nyt aikuisena en vaan jaksaisi mitään yökyläilytasoista kanssakäymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lamisa kirjoitti:
Pelkäätkö sitten, että siellä yöpyminen olisi hänelle vaivaksi? Ei se nyt varmaan ole, jos hän pyytää sinua luokseen ja on halukas näkemään. Oloasi voisi helpottaa, jos saisit sanoitettua sen hänelle ääneen, ettet halua olla vaivaksi yöpymällä siellä.
En ole ap, mutta mulla on vähän sama juttu. On ihan kiva tavata monia vähän etäisemmäksi hiljalleen muuttuneita kavereita tai sukulaisia lounaalla/kahvilla/illallisella/oluella tms., mutta yön yli tapaaminen, jolloin pitäisi vielä aamullakin yrittää jaksaa löytää vielä jotain juteltavaa, on liikaa. Se toisen naama alkaa vaan jo tavallaan ärsyttää liikaa ja se koko kaveruus saattaa sitten olla siinä. Mieluummin pidän sellaisen ihan ok tuttavuuden, jossa ei tarvitse olla sosiaalinen liian kauan. Eli ehkä mä ainakin olen vaan epäsosiaalinen.
No just tämä, ne jutut vaan loppuu jossainvaiheessa päivää. Kait minäkin sitten olen vaan epäsosiaalinen.. Yhdellä reissulla kun olin kyläilemässä niin illalla istuttiin terassilla välillä ihan hiljaa ja minulla oli niin vaivaantunut olo ja kaipasin kotiin.
En koe että olisin vaivaksi, päinvastoin kaveri ei näe mitään ylimääräistä vaivaa tai puuttuu sellainen vieraanvaraisuus, ei ole varannut syömistä ja kyselee minulta että mitä tehtäisiin. Jotenkin odotan toisenlaista vastaanottoa kun on kutsuttu kylään. Ap
Jos ystäväsi asuu jossain isohkossa kaupungissa, voithan katsoa olisiko siellä joku tapahtuma tms. josta olet muutenkin kiinnostunut ja ajoittaa vierailusi sen mukaan, joko niin että menette yhdessä tai tapaat häntä muutaman tunnin sen yhteydessä. Mene sitten iltajunalla kotiin? Eniten tilannetta varmaan hankaloittaa tuo ettei sinulla ole varaa hotelliin tai vaikka hostelliin yöksi, ei kai siinä tapauksessa oikein voi matkustellakaan pitkiä matkoja. Onko ystäväsi tietoinen taloudellisesta tilanteestasi? Käykö hän vuorostaan sinun luonasi tai voisitteko tavata jossain puolessavälissä? Riippuu paljon siitä asutteko tai asuuko jompikumpi jossain syrjässä vai vaikka ison junaradan varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ystävä, niin ystävälle voi sanoa ihan suoraan miltä itsestään parin päivän tapaaminen tuntuu. Ei kannata aliarvioida toisenkaan tuntemuksia ja ajatuksia, sillä hänellä voi olla ihan sama ajatus miten saisi tapaamisen helpoksi hänelle itselleenkin. Siitä voi sitten syntyä hyviä ratkaisuja niin, että käynti hänen luonaan on helppoa ja kivaa.
Ja aina voi matkustaa sen 350 km, olla perillä hetken aikaa, ja palata illalla takaisin.
En minäkään tapaa kauempana asuvaa ystävääni kuin kerran vuodessa, jos sitäkään, mutta nytkin päätimme mennä teatteriin. Järjestämme aina muutenkin jotakin ohjelmaa kuin tuijottaisimme vain toisiamme koko vierailuni ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Me mennään vain aina kahville tai kaljalle. Ei siinä ole mitään suunnittelemista, ja harvemmin käy muu vaihtoehto edes mielessä. Aktiviteetit olisivat vain tiellä, kun pitää puhua.
Tää on jokin maalaisten ongelma?
Ai jaksat ajaa autoa yli 6h päivästä yhden kahvin vuoksi? Minä en jaksa. Tulee kahvikupille hintaa 120e Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Me mennään vain aina kahville tai kaljalle. Ei siinä ole mitään suunnittelemista, ja harvemmin käy muu vaihtoehto edes mielessä. Aktiviteetit olisivat vain tiellä, kun pitää puhua.
Tää on jokin maalaisten ongelma?
Ai jaksat ajaa autoa yli 6h päivästä yhden kahvin vuoksi? Minä en jaksa. Tulee kahvikupille hintaa 120e Ap
Näen kauempana asuvia kavereitani, kun muutenkin olen kaupungissa. Noilla vierailuillani yövyn yleensä hotellissa. Ajokorttia minulla ei edes ole.
Mä olen asunut lähes koko aikuisikäni ulkomailla, kolmessa eri maassa. Joten on ollut pakko opetella vaalimaan ystävyyssuhteita vaikka välimatka olisi mikä.
Siskojen kanssa puhun puhelimessa useamman kerran kuukaudessa, äidin kanssa viikottain ja lähetellään viestejä usein. Lähimpien ystävien kanssa sovitaan kerran vuodessa joku pitkä viikonloppu jonnekin kiinnostavaan kohteeseen. Muita näen silloin kun käyvät kotikaupungissani tai itse satun esim duunimatkalla heidän kotiseudulleen.
Suomessa ollessa yritän kierrättää niin että näen eri sukulaisia ja kavereita joka reissulla, aiemmin yritin nähdä kaikki joka kerta eikä se minuuttiaikataulu ollut kiva kenellekään, Nyt vietän kunnolla aikaa niiden kanssa joita näen.
Nykyään on onneksi helppo pitää yhteyttä, whatsapp puhelut eivät maksa mitään ja viestejä on helppo ja nopea lähettää ympäri maailmaa.
Silloin kun alunperin lähdin Suomesta, 1993, puhelut olivat kalliitta ja kirjeet kestivät pitkään joten olen varsin kiitollinen modernista teknologiasta.
Hyvästi se kaveruus sitten.
Ootko muutenkin huono suunnittelemaan aikatauluja ja varaamaan lippuja yms arjen asioita? Oletko neurotyypillinen kumminkin?