Seurustelusta takaisin tapailusuhteeseen?

Oletteko eksklusiivisesti suhteessa vain toistenne kanssa? Koska jos ette olet, mitä eroa noilla muka on?

Samaa myös mietin kuin edellinen, että mitä noilla on eroa?

Miksi parisuhteen pitäisi tuntua vakavalta? MInä ainakin haluan, että parisuhde tuntuu hauskalta.

Ollaan oltu jo pitkään, mutta tietyt asiat ei vaan edisty.

Ei olla mukana toistemme elämässä täysipainoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu jo pitkään, mutta tietyt asiat ei vaan edisty.

Suhteen de-eskalaatio ei yleensä onnistu monogaamisilta. He pelkäävät todella paljon korvatuksi tulemista, ja tässä tapauksessa tuo pelko vaikuttaa ihan aiheelliselta, kun kerrat olet toista kumppania etsimässä. Itse olen de-eskaloinut useastikin, mutta en koskaan sellaista suhdetta, jossa olisimme toistemme ainoat kumppanit.

Siis et etsi rakkautta vaan vakavaa suhdetta? Määrittele vakava.

Ymmärrän ap:tä. Olin suhteessa, jossa kummallakin oli oma elämä ja sitten erikseen se yhteinen aika. Nämä vaan ei kietoutuneet yhteen, joten lopulta etsin miehen jonka kanssa asiat yhdistyi paremmin. Sukulaisten ja ystävien tapaaminen, yhteinen tekeminen oli minulle tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Ei olla mukana toistemme elämässä täysipainoisesti.

Itselleni paras on nimenomaan suhde, jossa ei "jaeta arkea", vaan kummallakin on omansa. Riittää, kun jakaa elämästään sen osan, jossa romantiikka ja yhteinen laatuaika asuvat.

Ap on enemmän tosissaan kuin mies. Silloin on parempi tosiaan etsiä kumppani, joka haluaa samoja asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla mukana toistemme elämässä täysipainoisesti.

Itselleni paras on nimenomaan suhde, jossa ei "jaeta arkea", vaan kummallakin on omansa. Riittää, kun jakaa elämästään sen osan, jossa romantiikka ja yhteinen laatuaika asuvat.

Mulla sama. En halua viettää yhdessä sunnuntailounasta vanhemmillani tai juhlapyhiä mummolassa. Romanttiset kahdenkeskiset hetket riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei olla mukana toistemme elämässä täysipainoisesti.

Itselleni paras on nimenomaan suhde, jossa ei "jaeta arkea", vaan kummallakin on omansa. Riittää, kun jakaa elämästään sen osan, jossa romantiikka ja yhteinen laatuaika asuvat.

Mulla sama. En halua viettää yhdessä sunnuntailounasta vanhemmillani tai juhlapyhiä mummolassa. Romanttiset kahdenkeskiset hetket riittää.

Ap haluaa elämänkumppanin. Mies ei. Selvä peli.

Oot miehelle vaan ajan haaskausta.

Päästä se paremmalle naiselle.

Low level looraan ei kannata käyttää aikaa tai rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan poika/mies ei ole päässyt tekemään minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen. Ilmeisesti joihinkin kuitenkin pääsevät, kun ovat oppineet niin sinnikkäiksi.

T31

Kyllä siitä on jo 7 vuotta.

Mitäpä tuota pitkittämään? Homma kuulostaa loppuun taputellulta. Ala etsiä uutta suhdetta puhtaalta pöydältä.

Oliko sullakin nuorena paljon rentoa seksiä niiden hauskojen ja komeiden jännisten kanssa 😕

Vierailija kirjoitti:

Oliko sullakin nuorena paljon rentoa seksiä niiden hauskojen ja komeiden jännisten kanssa 😕

Tästä ketjusta tulikin palstahullujen kokoontuminen. Vielä punatukka- ja holvikaarihullut paikalle?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:tä. Olin suhteessa, jossa kummallakin oli oma elämä ja sitten erikseen se yhteinen aika. Nämä vaan ei kietoutuneet yhteen, joten lopulta etsin miehen jonka kanssa asiat yhdistyi paremmin. Sukulaisten ja ystävien tapaaminen, yhteinen tekeminen oli minulle tärkeää.

Eikö sillä yhteisellä ajalla voi tehdä asioita yhdessä? 

Jos kerran juttu ei toimi ja olet jo todennut, että pitää etsiä toinen, miksi jatkaisit tapailua enää tämän kanssa? Eli toisin sanoen mitä hakisit siltä tapailulta?

Aika hyvä provo.

En ole ap, mutta olen ollut tilanteessa ettei suhde vaan etene. Ei ole yhteisiä suunnitelmia tulevaisuudesta eikä kumppani tunnu siltä loppu elämän puolisolta. Silti voi jatkaa tapailua kevyemmissä merkeissä. Eli voi toimia jos ei ole mustasukkaisuutta.