Lue keskustelun säännöt.
11-vuotias valehtelee eikä tottele, miten suhtautua?
vierailija
23.08.2023 |
Kyse siis esim että onko läksyt tehty -on. No sitten tulee wilma viestiä ettei ole.
Välitunnilla tuupittu, kumpi aloitti- no se toinen. Open kanssa kun juteltu, kävikin ilmi että oma lapsi aloitti.
Eli tällaisia pieniä, ehkä viattomiakin juttuja mutta silti.
Kotona jää kiinni melkein päivittäin että ottaa salaa keksiä kaapista, pelaa tietokoneella yli sovitun ajan, sanoo että pesi hampaat, no ei pessyt ynnä muuta kohtuu pientä ja harmitonta.
Mutta periaatteessa, valehtelee. Ja tekee melkrin päivittäin, ihan tuosta vaan.
Ollaan puhuttu luottamuksesta, siitä ettei sitä ole kun käyttäytyy näin. Ja mitä siitä seuraa kun ei voi luottaa.
Ei tunnu toimivan.
Mitä neuvoisitte?
Kommentit (23)
Lapsi on huomannut että valehtelemalla pääsee helpommalla, eikä siitä seuraa mitään.
Jos puheisiin ei voi luottaa, niin sitten pitää seurata tekoja tiukemmin. Tehdyt läksyt pitää näyttää, kännykän saa vain sovituksi ajaksi, hammasharjaa käydään katsomassa onko märkä, aina kun jää valehtelusta kiinni tulee seuraamus esim päivän peliajan menetys. Kerro myös lapselle mitä se on kun maine menee. Kerran valehtelijaksi todettu kantaa sitä leimaa pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Remmiä.
Minä olen remmiä saanut lapsena kun valehtelin äidille ja isäpuolelle.
Valehtelua ei pidä sallia, mutta tottelevaisuus riippuu tilanteesta.
Meillä vähän samaa.
Ollaan ensin juteltu. Sitten rangaistu esim pelikiellolla. Eipä ole auttanut.
Kun jälleen kerran keskustellaan aiheesta, päästää isoja kyyneleitä ja valittaa että ei häneen luoteta kuitenkaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yrittänyt empatiaa: että sinulle tulee paha mieli, kun valehtelee. Että ei olisi kiva, jos äitikin valehtelisi lapselle. Vai onko hän oppinut valehtelun sinulta?
Rangaistukset voivat lisätä valehtelua. On tärkeää, että uskaltaa olla rehellinen. Jos ongelmasta koulussa saa huoltajilta haukkuja tai rankaisua niin ei uskalla tietenkään kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Remmiä.
Minä olen remmiä saanut lapsena kun valehtelin äidille ja isäpuolelle.
Loppuiko valehtelu sen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Remmiä.
Minä olen remmiä saanut lapsena kun valehtelin äidille ja isäpuolelle.
Loppuiko valehtelu sen jälkeen?
Kyllä. Ei liika rehellisyyskään aina hyvästä ollut.
Niinhän nuo tuoreet hallituksen ykkösrivin politiikotkin tekee.
En huolestuisi, hillotolppa voi hyvinkin isona kutsua. Voittaja-ainesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko noita tilanteita jatkuvasti, missä lapsi sanoo joo joo. Oletko varma, että oikeasti kuuntelee kysymyksen vai voiko ajatukset olla muualla. Onko esim puhelin kädessä.
Itse vähentäisin tuota kysymistä. Esim hampaiden pesu. Etkö voisi katsoa että lapsi harjaa hampaat tai laittaa harjan valmiiksi. Miksi kysellä erikseen, kun voi todeta että homma tapahtuu.
Myös läksyihin lapsi saattaa tarvita tukea. Helpostihan yksittäisen aineen tehtävä unohtuu, joten ehkä vaikeimpien aineiden tehtävät voisi tarkistaa yhdessä.
Minua kiinnostaa se, miksi annat lapsen valehdella.
Onko läksyt tehty - näytä, katsotaan yhdessä, minua kiinnostaa, mitä teille tuli tänään tehtäväksi.
Pesitkö hampaat, käytitkö sitä uutta hammastahnaa, piditkö sen mausta.
Eli älä epäile, että luottamus on petetty, sen sijaan ole kiinnostunut lapsesta ja tekemisistään.
Jos on sovittu tietokoneajasta, niin sinä aikuisena valvot sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin peruskeskustelut luottamuksesta ja siitä, että kuitenkin jää kiinni, niin eikö suoraselkäisesti kannata tunnustaa, ettei tule kahdet saarnat ja mahd. rangaistukset (sekä väärinteosta että valehtelusta). Jos saa jonkin rangaistuksen siitä alkuperäisestä teosta (vaikka kaksi päivää ilman kännykkää), niin siihen tulee toinen satsi valehtelusta. Kai vähitellen tajuaa, että mieluummin vain yksi rangaistus. Joku sanoi, ettei rangaistusta tarvita, mutta tuon ikäiselle jokin etuuden menetys on tehokkaampi kuin pelkkä keskustelu, varsinkin jos sitä on jo yritetty.
Kysy sitten aina ensin, miten koulussa meni (vaikka tietäisit jo merkinnästä), ja kun hän kertoo virheestään, kehu siitä, että puhui totta. Sitten voitte keskustella konkreettisista tavoista, miten voisi toimia paremmin. Esimerkiksi järjestys että aina ensin välipala, sitten läksyt ja muut velvoitteet (kotiaskare yms.) ja sitten vasta hyvällä omallatunnolla vapaa-aikaa.
Puhu myös siitä, että jos opettelee luistelemaan tilanteista valehtemalla (ja aina jää ennemmin tai myöhemmin kiinni), joutuu vaikeuksiin kavereitten, tulevien työnantajien ja seurustelukumppaneiden kanssa ja saa maineen, ettei häneen voi luottaa ja vähitellen suhteet katkeaa.
Tuon(kin) ikäinen tarvitsee vielä konkretiaa, miten toimia tilanteissa. Ei riitä, että käskee olla kunnolla. Liian ylimalkaista. Esim. some-käytöstä pitää konkretisoida (mitä siellä ei tehdä ja miksi, mitä seuraa ajattelemattomuudesta jne.), samoin kaverisuhteissa muuten.
Tärkeää opettaa myös sitä, miten maailmassa tulisi toimia, ettei ole tarvetta valehdella. Omilla aivoilla ajattelemista pitää painottaa, ettei ajaudu hölmöilyihin. Nuoresta tulee paljon rennompi ja iloisempi, kun ei tarvitse keksiä ja muistaa valheitaan. Kerro tämäkin lapsellesi, ja seuraa, onko hän kireä ja äreä vai normaali oma itsensä. Tilanteista pakeneminen ja välttelevä käytös antaa viitteitä, että jotain kiellettyä on tehty tai tekeillä.
Nimim. Kokemusta on, ja nyt voiton puolella
Mä olen ottanut sen linjan, valehtelulla on meillä nollatoleranssi. Jos ja kun valehtelusta jää kiinni, rankaisen siitä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun jankuttaa joo joo eikä kuitenkaan opi tai kadu tekojaan, kuulostaa alkavalta sellaiselta ettei hallitse eikä välitä. yksi tapa on antaa katsoa mitä tapahtuu mikäli jotain niistä jättää tekemättä. tuleeko hammassärkyä vaikka paljosta karkista,unettomuus pelaamisesta jne. partiota kotiin kiusaamisesta jne.
tuollainen on vain laitettava kuriin eikä antaa kehittyä empaattiköyhäksi poliittiseksi idiootiksi jolla kovempi karju näytätä sitten koulussa närhen munat? riski siitä ettei noudata jotain, näkyy palkitsemisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Remmiä.
Minä olen remmiä saanut lapsena kun valehtelin äidille ja isäpuolelle.
Minäkin sain kun valehtelin vanhemmille toistuvasti juurikin 11-vuotiaana. Kun kysyttiin miksi valehtelin, kun siitä jää kuitenkin kiinni, niin en edes osannut sanoa, koska en itsekään tiennyt vastausta. Ihan vähän myöhemmin alkoi murrosikä, ja sekä vanhempani että sitten myös minä tajusimme, että se selittämätön yhtäkkiä alkanut huono käytös oli ollut ensimmäinen ennakkovaroitus murrosikään liittyvästä henkisen puolen myrskyilystä. Äiti pyysi piiskaamisia sitten ihan anteeksikin, koska ymmärsi etten ollut näissä tilanteissa paha ihan vaan huvikseni, vaan olisin itsekin halunnut tehdä toisin.
Tämä on juuri yksi loistava esimerkki siitä, että nopea johtopäätöksiin säntääminen näissä tällaisissa tapauksissa ei kannata.
Kuukauden vanha ketju, mitähän aapeelle ja lapselle kuuluu ja onko joku ratkaisu löytynyt ongelmaan?
Sen tulevaisuus on persuministerinä.
Kivitä