Tulee aina syyllinen olo, kun en miellytä muita

Siihen tottuu ajan kanssa. Huomaa että mitään pahaa ei tapahdukaan jos kieltäytyy, elämästä saattaa tippua joitakin ikäviä ihmisiä pois mutta sehän ei haittaa. Ihmiset alkavat kunnioittamaan enemmän kun ei ole aina suostumassa automaattisesti kaikkeen. Ihmisillä, mukavillakin, on sellainen taipumus että jos joku aina suostuu kaikkeen, niin aletaan olettaa ettei sillä ole mitään omaa tahtoa ja kaikki käy aina. Siksi on tärkeää opetella omat rajat ja pitää niistä kiinni. Elämä jatkuu, maailma pyörii ja linnut laulaa edelleen, vaikka joskus sanookin ei.

Ymmärtäminen että on hyvä olla välillä itsekäs, oman rauhan suojeleminen. Sen ymmärtää kun ikää alkaa tulemaan. Ei ole pakko tehdä asioita jos ei halua. 

Kukaan ei tule sua nostamaan ojasta jos sinne putoat myöskään. 

Ja jos ihminen pahoittaa mielensä että hänen puolesta ei tehdä asioita, kumpi silloin on itsekkäämpi, se joka kieltäytyy vai se joka olettaa että kaikki pyörii hänen ympärillä?

Tiedän tunteen. Se on vain pakko kestää, ajan myötä se laimenee.

Keksitkö itse mitään pätevää syytä, miksi juuri SINUN olisi pitänyt se reissu tehdä? Olitko sinä jollakin tavalla aiheuttanut sen, että tavara oli siellä missä oli eikä siellä, mihin sinun olisi pitänyt se tuoda?

Opettele tervettä itsekkyyttä. Olin itse samanlainen ja nyt olen tyytyväinen kun osaan sanoa ei.

Käy hakemassa se juttu ja veloita normaali veroton kilometrikorvaus kotoasi kotiisi takaisin. Tuo voisi jo vähän hillitä noita kuskauspyyntöjä.

Parhaassa tapauksessa henkilö oppii itse hoitamaan asiansa.

Tie kynnysmattoudesta omanarvontuntoiseksi terveeksi aikuiseksi on raskas. Mutta se on ainoa tie.

Peilisolut, empatianeuronit tarvii reeniä. Aivot on kuitenkin neuroplastiset.

Pitää vaan tajuta että jotkut kuppaa irti kaiken minkä saa ja sairastuttaa.

Pidä puolesi.

Ah, aloitus muistuttaa, miksi on niin hienoa olla aina inhottu ja halveksittu. Ei kannata yrittää miellyttää muita, kun kuitenkin inhotaan :)

Olisit kysynyt pyytäjältä että hakisiko itse sinulle 80 kilometrin päästä tavaran jos ei olisi muuta asiaa sinnepäin . Itse en edes kehtaisi pyytää moista .

Olen jo tottunut siihen, etten kuitenkaan ole mieliksi, teinpä niin tai näin. Aspassakin kuuntelen päivät pitkät vinoilua itseäni iäkkäämmiltä naisilta ja suhtautuminen on vähintäänkin asenteellista, joten samapa tuo. Kökköä sataa niskaan mennen tullen ja ohjeistukset ovat mitä ovat. Vaikka, kuinka tekisi parhaansa tai edes erehtyy hetkeksi keskustelemaan, niin joka kerta ovat seuraamukset negatiiviset. Kuitenkin odotetaan, että olen ystävällinen riippumatta saamastani kohtelusta.

Minua vaivaa myös herkästi syyllisyys, jos en suostukaan johonkin mitä pyydetään. Yritän silloin puhua järkeä itselleni, ettei minun tai kenenkään tarvitse muita miellyttää omalla kustannuksellaan. Jokaisen tulee varjella omaa hyvinvointiaan ja kuunnella itsensä tunteita ja jaksamista.

Anita Moorjanin kirja: Dying To be me, avasi ymmärrykseni tästä asiasta totaalisesti. Hän sanoo sairastuneensa kuolettavaan syöpään juurikin miellyttämisen halunsa vuoksi. Unohti itsensä toisia miellyttääkseen. Kuoleman rajakokemus opetti hänet rakastamaan itseään ja pitämään huolta hyvinvoinnistaan. Hänen mottonsa onkin:

"Rakasta itseäsi niin kuin henkesi/elämäsi olisi siitä riippuvainen, koska niin se onkin."

Suosittelen lukemaan kirjan, varsinkin jos liiallinen kiltteys meinaa pilata koko elämäsi.

Semmonen homma, ettei ole ihan tavallista pyytää koko ajan palveluksia muilta. Voit hyvällä mielellä kieltäytyä siitä.

Onhan toi ihan perseestä jos aina toimii vain yhteen suuntaan. Mä tosin kaipaisin hirveesti elämääni enemmän yhteisöllisyyttä. Sitä et kavereiden lapset tulisi joskus meille kylään ja vastavuoroisesti mä voisin viedä toisinaan lapset hoitoon. Ja olen ihan ääneenkin tän sanonut mut ei ketään muu tunnu juuri innostuvan ajatuksesta. Kaikki hoitaa vain ja ainoastaan omat hommansa.

Ja ihan hyvin voisin ajella pidemmänkin matkan ihmisen takia joka on valmis myös "uhraamaan" mulle omaa aikaansa. Tehtäisiinpä nykyäänkin enemmän talkoo meiningillä. Harmittaa aina ostaa jokainen palvelu jostain kun ei läheisiä kiinnosta yhdessä tekeminen. Tiedostan toki olevani poikkeus ja muut aivan tyytyväisinä elää vain itselleen. Ei kai tässä auta muu kuin sopeutua.