Lue keskustelun säännöt.
Miellyttämisen tarve
22.08.2023 |
Olen keski-ikää lähestyvä, lähes koko ikänsä muiden mieliksi elänyt.
Huonolla itsetunnolla varustettu jo pienestä.
Perheet perustettu ja työpaikka hyvä, kaikki on mitä joku saattaisi haluta...
Mutta en ole onnellinen, en osaa tehdä asioita itselleni. Esitän jotain mitä en ole ja päivät vain menevät eteenpäin.
Kyllähän terapiasta olisi hyötyä ja sieltä paljastuukin taustalta tosi isoja asioita, ja tiedän, mitä ne ovat. Lapsuuteen mennään, mutta siellä on vieläkin isompia asioita.
Tuntuu vaan siltä että elämä meni muille ihmisille eläessä. Ikään kuin tää kaikki oli jokin työtehtävä mulle: tein, mitä piti. Sitten kuolin.
Vaikka tiedän täsmälleen ongelmani, ja mistä ne juontavat, en vain pääse huonosta itsetunnosta terveellä tavalla eroon. Vaikka tiedän täsmälleen, miksi on tarve miellyttää ja miksi en osaa elää itselleni, en vain pääse niistä eroon. Tätä on kai jatkunut liian pitkään, valtaosa elämästäni.
En ole koskaan ollut itsetuhoinen enkä ole jatkossakaan. Tykkään valtavasti elää.
Mutta se, miten näistä traumoista voisi vielä päästä eroon, on vaikeaa. On vaan niin paljon helpompaa jatkaa päivästä toiseen tätä samaa. Kaikki on kuitenkin hyvin, kun päällepäin katsoo. Mutta joka päivä, teen päätöksiä, sanon asioita, ihan kaikkea, jotta joku muu olisi tyytyväinen, en osaa sanoa ei, en halua sanoa ei, olen suoraan sanottuna tyhjä ja surullinen tapaus
Kommentit (6)
Voitko opetella olemaan itsekäs edes pikkuhetkiä joka päivä?
Voisitko ajatella että aamun ensimmäiset 20 minuuttia keskityt tekemään vain itsellesi hyvää. Et mieti puolison puhtaita sukkia tai lasten aamupuuroa tai esikoisen uikkareita kouluun. Syöt itse jotain hyvää aamupalaa jota haluat. Otat juuri sitä leipää ja päällisiä mitä sinun tekee mieli etkä sitä leipää josta muut ei tykkää tai sitä leipää joka menossa vanhaksi jne. Tai sitten otat illalla sen oman hetkesi. Käyt kävelyllä, juot lämmintä kaakaota viltin alla, kuuntelet kuulokkeista mieleistäsi musiikkia tai ihan mitä vaan juuri sinä haluat tehdä ja mistä nautit. Kerrot miehellesi/perheellesi että nyt en ole tavoitettavissa enennkuin kello x.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aloittajaa. Työstän itsekin saman kaltaisia asioita, enkä ole koskaan käynyt terapiassa.
Olen oppinut paljon itsestäni. Tehnyt asioita joista nautin, meditoinut, kirjoittanut ja lukenut.
Matka on pitkä mutta ei mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
"On vaan niin paljon helpompaa jatkaa päivästä toiseen tätä samaa"
Ei kyllä siltä kuullosta.
Sitä se kuitenkin on. Se epämukavuusalueelle meneminen vaatii paljon. Eli itsensä hyväksyminen, terveen itsetunnon rakentaminen. Siellä on elefantti olohuoneessa jota en ole pystynyt ikinä käsittelemään.
Helpompaa se on suorittaa tätä peliä nimeltä elämä kuin pelihahmo; suorittaa, suoriutua, kaikki hyvin...
Mitä ne omat unelmat edes olisivat? Ensin pitäisi löytää pahasti kadonnut oma persoona.
Auttaisiko ajatus että et ole yksin? Ehkä vertaistukiryhmä auttaisi? Podcastit ja kirjallisuus voisivat antaa näkökulmia ja uusia ajatuksia.
Muutos on aina pelottavaa. Sinä saat tuosta kaikesta kuitenkin jotain (esim. taloudellinen turva), ei se niin mene että päätä hakkaa seinään uudestaan ja uudestaan jos seuraukset ovat pelkästään negatiivisia. Miellyttäminen on epärehellinen keino varmistaa että saat roolisi turvin haluamasi, paitsi nyt olet tajunnut että ei tämä ollutkaan sitä mitä halusin.
"On vaan niin paljon helpompaa jatkaa päivästä toiseen tätä samaa"
Ei kyllä siltä kuullosta.