Menikö elämä roskakoriin, kun ikinä ei ole ollut itsevarma?

Ap on kärsinyt huonosta itsetunnosta koko elämänsä. Ikä alkaa lähestyä kolmeakymmentä ja itsensä tutkiskelu jatkuu edelleen. Lopputulos on, että en ole onnistunut nostamaan/parantamaan itsetuntoani, tai en "tunne" itseäni vieläkään.

Onko hyvä itsetunto tätä?

> Tietää heikkoutensa ja vahvuutensa. Hyväksyy ne.
> Tietää riittävänsä tälläisenään ilman turhaa esittämistä.
> Haluaa kehittyä ja oppia.
> Näyttää ulospäin itsevarmalta (ryhti, rentous ja hymyily)
> Kohtelee muita, kuin haluaa itseään kohdeltavan.
"Fake it till make it" Feikkaako kaikki siis varmuutensa kokonaan tai osittain?

En tiedä olenko tullut vuosien aikana vaan liian pessimistiseksi, mutta niitä hyviä puolia on vaikea löytää. Toki niitä varmaan on, mutta en pidä itse niitä tärkeänä tai "hyvänä". Huonoja puolia sitten (omasta) mielestä on paljon enemmän verrattuna hyviin. Tokihan moni asia on vain opeteltava, kun monikaan ole luonnostaan välttämätä hyvä missään.

Vaikeaksihan tämän tekee sen, kun kamppailee itseään vastaan, mutta onko teillä mitään konkreettisia neuvoja/kokemuksia?