Joku teistä sanoi, että minulla ei taida olla kavereita. Minun kysymykseni kuuluu:
Mikä ihmeen kaveripakkomielle niin monilla ihmisillä on????
Minun kavereideni lukumäärä ei teille kuulu, mutta sanonpahan vaan, että jotkut (yhä edelleen) nauttivat omasta rauhasta, niin uskomatonta kuin se onkin. Joka kerta kun yritän tutustua johonkuhun, minua alkaa lopulta ahdistamaan. Ei tunnu luontevalta. Mieluummin ajaudun luontevasti ihmisten pariin, jos niin on tapahtuakseen.
Minun pahin painajaiseni olisi alituiseen rimputtava puhelin ja kymmenen eri tyyppiä mankumassa minua milloin mihinkin.
Lopettakaa tuo iänikuinen peenjauhanta kavereista, kun ei sillä ole mitään tekemistä minun elämäni kanssa. Kaipaan RAUHAA!!!!! RAUHAA, tajuatteko.
Kommentit (5)
Mun sisko kysyy multa aina tota. En vastaa mitään.
On mulla muutama kaveri mutta ei kauheasti tavata.
Hänellä ei ole miestä eikä lapsia.
Minulla taas on kummatkin.
Tolla kysymyksellä halutaan loukata.
Toisten asioihin tunkeutuminen on rasittavaa. En kysyisi samaa keneltäkään. Rehellisesti ei edes kiinnosta jos ei tule enemmän esille tai sillä todellista merkitystä.
Teininä oli siistiä, kun koko ajan puhelin piippasi milloin kenenkin yhteydenotoista. Ei silloin ollut sen suurempia asioita elämässä. Nykyään pää hajoaisi, jos joku olisi jatkuvasti tunkemassa seuraani.
Ap