Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten toimia kaverin kanssa joka aina nostaa omat asiansa muiden yläpuolelle?
15.08.2023 |
Minulla on kaveri tai oikeastaan kaveriporukka missä vietetään usein aikaa yhdessä. Tähän porukkaan kuuluu yksi kaveri, joka aina, oli asia mitä tahansa, yrittää nostaa omat asiansa ja ongelmansa muiden yläpuolelle. Hän aina jotenkin kääntää asian kuin asian itseensä ja yrittää vähätellä muiden ongelmia, mm. hokee että muut valittaa ihan turhasta ja että elämässä on isompiakin asioita. Hänen vanhempansa on kuolleet onnettomuudessa kun tämä kaveri oli n. 10v. ja ilmeisesti tämä toimii hänelle kaiken vertailukohtana.
Ymmärrän että hänellä on menneisyyteensä, mutta niin on kaikilla muillakin. Ei kukaan muu jatkuvasti yritä kääntää kaikkea itseensä ja asioihinsa. Jos aiheena on vaikka vaikeat erot tai vaikeat huoltajuuskuviot, niin en suoraan sanoen ymmärrä, miten tämän kaverin vanhempien kuolema liittyy aiheeseen. Tuntuu, että hänen mielestään kukaan muu ei saisi tuntea kokevansa vaikeuksia. Olen huomannut että osa muista on jo alkanut vältellä tätä yhtä kaveria. Itsekin ehkä haluaisin. Mutta olisiko mitään keinoa, miten muuten tilannetta saisi muutettua?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä se raja sitten menee? Eli vaikka kokisi osaavansa jakaa jonkun hyödyllisen ajatusmallin ystävälle joka käy läpi jotain ongelmaa, niin sitä ei saisi jakaa? En tarkoita, etteikö pidä kuunnella ja pidättäytyä turhalta neuvomiselta ja pätemiseltä, jos neuvoa ei pyydetä, mutta kai jossain vaiheessa tulee hetki jolloin ystäviä saa edes yrittää auttaa omien kokemuksien oppien kautta?
Vai mikä järki muuten on edes opiskella historiaa tai käydä terapiassa tai ylipäänsä lukea kirjoja, jos kenelläkään muulla ei voi olla mitään annettavaa kenellekään?
Mutta kun se että jonkun surressa huoltajuuskiistaa vaikean eksän kanssa alkaa tämä yksi vähätellä koko tilannetta ja kertoa että eihän tuo ole mitään, hän on sentään menettänyt lapsena molemmat vanhempansa, ei liity siihen alkuperäiseen asiaan niin yhtään mitenkään.
No jos tilanne on todella noin selkeä kuin yllä kuvaat, niin kieltämättä häiritsevää käytöstä. Lienee traumatisoitunut sen verran, että tunneäly ainakin kärsinyt. Voisitko ottaa tämän kanssaan puheeksi joskus kahden kesken?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä se raja sitten menee? Eli vaikka kokisi osaavansa jakaa jonkun hyödyllisen ajatusmallin ystävälle joka käy läpi jotain ongelmaa, niin sitä ei saisi jakaa? En tarkoita, etteikö pidä kuunnella ja pidättäytyä turhalta neuvomiselta ja pätemiseltä, jos neuvoa ei pyydetä, mutta kai jossain vaiheessa tulee hetki jolloin ystäviä saa edes yrittää auttaa omien kokemuksien oppien kautta?
Vai mikä järki muuten on edes opiskella historiaa tai käydä terapiassa tai ylipäänsä lukea kirjoja, jos kenelläkään muulla ei voi olla mitään annettavaa kenellekään?
Mutta kun se että jonkun surressa huoltajuuskiistaa vaikean eksän kanssa alkaa tämä yksi vähätellä koko tilannetta ja kertoa että eihän tuo ole mitään, hän on sentään menettänyt lapsena molemmat vanhempansa, ei liity siihen alkuperäiseen asiaan niin yhtään mitenkään.
Sanoiko hän tuon siitä näkökulmasta, että kyllä ne lapset siitä selviää, kun hänelle kävi niin että vanhemmat kuoli, ja voi silti nyt hyvin? Eli olisiko ollut että hän haki tuosta lohdutusta sinulle, mutta sinä otit sen tilanteen vähättelynä?
Joskus teininä harmittelin parille kaverille jotain ihan tavallista erimielisyys äidin kanssa koskien yökyläilyjä ja kouluaamuja. Toinen näistä hermostui ja sanoi että no mutta sun pitäisi olla kiitollinen siitä että sulla on äiti, ihan kuin en olisi? Tätä seurasi pitkä vuodatus siitä miten kaikilla ei edes ole tosiaan vanhempaa ja miten hänen isänsä on toipumassa sairastamastaan syövästä ja miten se on pannut koko perheen elämän uusiksi.
En viitsinyt nolata tätä henkilöä kertomalla, että isäni teki erilaisten ongelmiensa seurauksena kamapäissään itsemurhan kun olin 7v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä se raja sitten menee? Eli vaikka kokisi osaavansa jakaa jonkun hyödyllisen ajatusmallin ystävälle joka käy läpi jotain ongelmaa, niin sitä ei saisi jakaa? En tarkoita, etteikö pidä kuunnella ja pidättäytyä turhalta neuvomiselta ja pätemiseltä, jos neuvoa ei pyydetä, mutta kai jossain vaiheessa tulee hetki jolloin ystäviä saa edes yrittää auttaa omien kokemuksien oppien kautta?
Vai mikä järki muuten on edes opiskella historiaa tai käydä terapiassa tai ylipäänsä lukea kirjoja, jos kenelläkään muulla ei voi olla mitään annettavaa kenellekään?
Mutta kun se että jonkun surressa huoltajuuskiistaa vaikean eksän kanssa alkaa tämä yksi vähätellä koko tilannetta ja kertoa että eihän tuo ole mitään, hän on sentään menettänyt lapsena molemmat vanhempansa, ei liity siihen alkuperäiseen asiaan niin yhtään mitenkään.
Sanoiko hän tuon siitä näkökulmasta, että kyllä ne lapset siitä selviää, kun hänelle kävi niin että vanhemmat kuoli, ja voi silti nyt hyvin? Eli olisiko ollut että hän haki tuosta lohdutusta sinulle, mutta sinä otit sen tilanteen vähättelynä?
Tämä kuulostaa loogisimmalta tapahtumakululta. Tuskin kukaan on niin törppö että ilman mitään syytä alkaa puhua itsestään kun puhe on muusta. Väärinkäsitys siis.
Kokemusta on vastaavasta. Lopulta koko ystävyyssuhde päättyi, kun elämääni tuli iso kriisi, ja tämä toinen SUUTTUI minulle. En koskaan saanut muuta selitystä suuttumiselle, kuin hänen omat lapsuustraumansa. Hän käyttäytyi aivan kuin minä olisin syypää niihin.
Silloin se sattui ja vaivasi mieltä, mutta sittemmin olen tajunnut, että ex-ystävälle on hyvin tärkeää olla Uhri isolla U:lla. Traumoistahan voi seurata erilaisia persoonallisuushäiriöitä, joten ehkäpä hänelle kävi juuri niin.
Olen hyvin helpottunut, ettemme ole enää ystäviä. On todella raskasta, jos toinen yrittää aina nokittaa ongelmillaan.
Alue: Aihe vapaa
Eräs tuttuni menetti läheisiään aikoinaan tsunamissa ja hänen kanssaan kaikesta jouluun liittyvästä puhuminen on ihan älyttömän työlästä. Jos hänen seurassaan mainitseekin sanan joulu, niin saa kuulla pitkän selostuksen siitä miten on taas vuoden surkein aika ja miten me muut saadaan onnellisina viettää joulua kun meillä on kaikki hyvin. Raskasta.
Olen menettänyt läheiseni pääsiäisen aikaan, mutta en silti maalaile pääsiäistä tuohon tyyliin muille ihmisille tai ala kertomaan menetyksestäni heti jos joku mainitsee vaikka rairuohln tai pääsiäisloman.