Normaali riitely parisuhteessa?

Jokainen parisuhde luo itse oman normaalinsa. 

Omasta mielestäni riitely parisuhteessa ei ole normaalia. Normaalia on se että keskustellaan aikuisen järkevästi asioista. 

Se että puhutaan rumasti toisille syö parisuhdetta ja kohta se on entinen parisuhde.

Kaikki riitelevät ihan varmasti silloin tällöin!

Normaaliuden rajaa tosi vaikee määritellä.

Onko pää punaisena kumppanille huutaminen normaalia? Tai tavaroiden paiskominen?

Oudointa on se, että sinä parisuhteen ulkopuolisenakin olet kuullut nuo riidat? Vaikuttaa että on lähtenyt käsistä. Kyllä meillä kotona päästellään joskus höyryjä oikein kunnolla, mutta se jää aina meidän välillä ja riita sovitaan kun se on loppuun käsitelty.

Ei ole normaalia riidellä. Asioista voi olla eri mieltä ja niistä voi keskustella.

On normaalia riidellä ja lyödä niin ettei jää näkyviä mustelmia.

Jos vaimo on ollut kunniaton niin voi puukolla laskea ilmat ulos.

No eikö siitä opeteta että asiat riitelee, ei ihmiset. Eli ei saa mennä henkilökohtaisuuksiin eli haukkua kumppaniaan. Voi riidellä siitä jos kumppani ei ymmärrä miltä minusta tuntuu tai jostain mitä hän on tehnyt tai ei ole tehnyt.

En pysyisi hetkeäkään suhteessa, jos kumppani alkaisi riidellessä vaikka haukkua ulkonäköäni, painoani, sukulaisiani, ystäviäni tai vaikka seksitaitojani.

Jos suutun jostain mitä taas on jätetty tekemättä, niin en pidä sitä riitelynä. Hommahan on täysin selvä, jotain on pitänyt toisen tehdä ja hän ei ole sitä tehnyt, ja molemmat tietävät homman nimen. En tiedä oikein edes mitä riitely tarkoittaa, kyse on aina asiasta josta voi käyttää kuvaavampaakin termiä. Eli mitä tarkoittaa riitely? Eri mieltä olemista? yrittämistä saada toinen mukailemaan omaa katsantokantaa? Sitä että toisen olemus ärsyttää ja siitä sanotaan ikävästi? Eli mitä?

Mulle kelpaisi ihan joku konkreettinen esimerkki jos joku voisi sellaisen ystävällisesti kertoa, kiitos.

ei ole normaalia haukkuminen,nimittely ja muu asiaton setti, moni sitä tekee, ymmärtämättä että se nakertaa suhdetta pala palalta pois. Vaikka toinen pyytäisi anteeksi, niin kyllä se jää kaihertamaan, miksi pitää just riidan yhteydessä keksiä haukkua toisen ulkonäköä. Normaali ihminen ei näin tee, miksi kukaan haluaisi loukata rakastamansa ihmistä mahdollisimman pahasti. Suuttua saa ja aikuinen ihminen tajuaa myös sen pisteen, milloin pimahtaa ja poistuu ennen sitä paikalta ennen kuin tekee/sanoo mitään peruuttamatonta. 

Vierailija kirjoitti:

No eikö siitä opeteta että asiat riitelee, ei ihmiset. Eli ei saa mennä henkilökohtaisuuksiin eli haukkua kumppaniaan. Voi riidellä siitä jos kumppani ei ymmärrä miltä minusta tuntuu tai jostain mitä hän on tehnyt tai ei ole tehnyt.

En pysyisi hetkeäkään suhteessa, jos kumppani alkaisi riidellessä vaikka haukkua ulkonäköäni, painoani, sukulaisiani, ystäviäni tai vaikka seksitaitojani.

juuri näin, terveisin kylmä lahna, no sen jälkeen musta tuli sellainen :D ja toinenkin osapuoli on jo entinen toki.

Aikuinen ihminen ei myöskään ärsytä kumppaniaan tahallaan, vaan ymmärtää missä menee toisen rajat.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen parisuhde luo itse oman normaalinsa. 

Omasta mielestäni riitely parisuhteessa ei ole normaalia. Normaalia on se että keskustellaan aikuisen järkevästi asioista. 

Se että puhutaan rumasti toisille syö parisuhdetta ja kohta se on entinen parisuhde.

Se on temperamentista kiinni! Mä saatan kiihtyä nollasta sataan hetkessä, toisaalta voin myös loukkaantuessani pitää mykkäkoulua useamman päivän ( ei oo suosittua/sallittua/ hyväksyttyä ). Itselleni ois tosi tärkeää jutella asioista, analysoida jne., mies taas ei puhu mistään. Mieheni mielestä mitään ei kait ole tapahtunut, jos niistä ei puhuta. Surullista, mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen ei myöskään ärsytä kumppaniaan tahallaan, vaan ymmärtää missä menee toisen rajat.

klassikkoselitys ennen lyöntiä..kun sä provosoit..huoh..

Eiköhän ihan jokainen määritä nuo rajat itse.

Vierailija kirjoitti:

ei ole normaalia haukkuminen,nimittely ja muu asiaton setti, moni sitä tekee, ymmärtämättä että se nakertaa suhdetta pala palalta pois. Vaikka toinen pyytäisi anteeksi, niin kyllä se jää kaihertamaan, miksi pitää just riidan yhteydessä keksiä haukkua toisen ulkonäköä. Normaali ihminen ei näin tee, miksi kukaan haluaisi loukata rakastamansa ihmistä mahdollisimman pahasti. Suuttua saa ja aikuinen ihminen tajuaa myös sen pisteen, milloin pimahtaa ja poistuu ennen sitä paikalta ennen kuin tekee/sanoo mitään peruuttamatonta. 

Näin on.

Normaalia parisuhteessa on yrittää pitää aina ne tärkeimmät asiat mielessään eli huolehtia omalta osaltaan siitä, että  suhde pysyy terveenä, eli esimerkiksi ei vahingoita vuorovaikutusta negatiivisuudella, syyttelyllä, pilkalla tai ivalla tai pidä toista sylkykuppina tai raivon kohteena tai vaadi toiselta mahdottomia tai vertaile muihin. Rauhallisuus, hyvät käytöstavat, ystävällinen ja asiallinen puhetapa on hyvin tärkeää. Draamakuningattret hakevat jännitystä elämäänsä ja usein pilaavat läheistensä elämän.

Kiihtyjät ja kiihkeät raivoajat opettavat vain toisen vaikenemaan. Mitään ei voi sanoa, kun ei tiedä, koska toinen alkaa raivoamisensa, joka voi olla todella kamalaa tai on aivan selvä kuvio, josta näkee, milloin riehuminen-hyvittely-selvittelypuhe-rumba taas alkaa ja miten se kehittyy eikä sitä taas millään jaksaisi. Normaaliltakin näyttänyt suhde voi vääntyä aivan ihmeelliseksi teatteriksi, valtataisteluksi ja sanasodaksi, aivan kuin osapuolet olisivat toistensa pahimpia vihollisia. Tässä mielessä ne ennen avio- ja avoliittoa käydyt kurssit tarkkoine tutkimuksineen viestinnästä eli ennaltaestämismielessä saattaisivat olla kaikille hyödyksi. Vuorovaikutusta voi oppia ja opiskella. Toisen kunnioittamista voi oppia ja opiskella. Itsekuria ja -hillintää voi opiskella. Parisuhteen tarkoitusta ja ylläpitoa voi opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Kiihtyjät ja kiihkeät raivoajat opettavat vain toisen vaikenemaan. Mitään ei voi sanoa, kun ei tiedä, koska toinen alkaa raivoamisensa, joka voi olla todella kamalaa tai on aivan selvä kuvio, josta näkee, milloin riehuminen-hyvittely-selvittelypuhe-rumba taas alkaa ja miten se kehittyy eikä sitä taas millään jaksaisi. Normaaliltakin näyttänyt suhde voi vääntyä aivan ihmeelliseksi teatteriksi, valtataisteluksi ja sanasodaksi, aivan kuin osapuolet olisivat toistensa pahimpia vihollisia. Tässä mielessä ne ennen avio- ja avoliittoa käydyt kurssit tarkkoine tutkimuksineen viestinnästä eli ennaltaestämismielessä saattaisivat olla kaikille hyödyksi. Vuorovaikutusta voi oppia ja opiskella. Toisen kunnioittamista voi oppia ja opiskella. Itsekuria ja -hillintää voi opiskella. Parisuhteen tarkoitusta ja ylläpitoa voi opiskella.

Asiaa. Ainakin eksällä kiihtyminen oli selvästi geneettistä ja/tai lapsuudenkodin mallista opittua.

Itse kun olen lehmänhermoisten lapsuudenkodista niin nuo raivarit ja nippeliasioista kiihtyminen olivat täysin typerryttäviä.

Vaikea päästä edes käsittelemään itse asiaa, kun keskustelukumppani vaikuttaa esiteiniltä tai kehitysvammaiselta.

Lopulta meni kaikki arvostus tuota lapsellisuutta katsellessa. Kun elämässä suurin stressin lähde on puolison möykkä, kannattaa vaihtaa puolisoa.

Vierailija kirjoitti:

Jos suutun jostain mitä taas on jätetty tekemättä, niin en pidä sitä riitelynä. Hommahan on täysin selvä, jotain on pitänyt toisen tehdä ja hän ei ole sitä tehnyt, ja molemmat tietävät homman nimen. En tiedä oikein edes mitä riitely tarkoittaa, kyse on aina asiasta josta voi käyttää kuvaavampaakin termiä. Eli mitä tarkoittaa riitely? Eri mieltä olemista? yrittämistä saada toinen mukailemaan omaa katsantokantaa? Sitä että toisen olemus ärsyttää ja siitä sanotaan ikävästi? Eli mitä?

Mulle kelpaisi ihan joku konkreettinen esimerkki jos joku voisi sellaisen ystävällisesti kertoa, kiitos.

Sun esimerkki on monen miehen mielestä nalkuttamista btw, eli sitä että puututaan naisena miehen sluibailuun 💁🏻‍