Onko "perittyä" puutarhaa pakko hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vaan nurmikoksi, luonto kiittää. Sitten vaan nurmikkoa leikkaamaan vähinrään kerran viikossa, helppoa.

Ja kyllä perennoille varmaan löytyy ottajia kun antaa ilmaiseksi, itselle kelpaisi ainakin ne pionit.

Luonto ei kiitä, nurmi on yksi vähiten monimuotoisista maanpeitteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että pilaisinko puolisoni perinnön vai enkö.

Jos puolisoa kiinnostaa vaalia äitinsä perustamaa puutarhaa, niin voi se sen tehdä itsekin. Ei siihen vaimoa tarvita.

Niin, tarvitaanko sitten mihinkään, jos ei yhteisen kodin pihakaan jaksa kiinnostaa.

Roborttiruohonleikkuri nurmikoita hoitamaan ja sinä ostat hyvän akkukäyttöisen trimmerin, jolla vetelet tietyt paikat, ohdakkeet nypit pois heti alkuun, niin ne eivät pääse rehottamaan ja jotain muuta. Joitakin asioita voi yksinkertaistaa ja helpottaa omaa tarvetta vastaaviksi. Ei ole kovin iso juttu yhdellekään normaalille ihmiselle. Jos vaihtoehto on täällä av:lla notkuminen tai pihahommat, niin parempi juttu terveydelle on ehdottomasti puutarhatyöt.

Ei puutarhan ylläpitoon mene välttämättä edes paljoa aikaa, kun sen tekee vähitellen. Tottakai sinne voi ottaa jonkun naapurin koululaisen/opiskelijan töihin, mutta se luonnollisesti maksaa hieman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vaan nurmikoksi, luonto kiittää. Sitten vaan nurmikkoa leikkaamaan vähinrään kerran viikossa, helppoa.

Ja kyllä perennoille varmaan löytyy ottajia kun antaa ilmaiseksi, itselle kelpaisi ainakin ne pionit.

Luonto ei kiitä, nurmi on yksi vähiten monimuotoisista maanpeitteistä.

Miten jotkut eivät tajua ihan päivänselvää sarkasmia?

Puutarha on jonkun ihmisen harrastus. En minäkään oleta että polkupyöräni perivä ihminen alkaa harrastaa maastopyöräilyä.

Karmeinta on tilanne jossa koko perhe on pakotettu kesäisin kitkemään yhden ihmisen keksimää harrastusta. En minäkään pakota muita pyörääni pesemään kun tulen ajamasta.

Tämän kun sisäistää, ymmärtää että se puutarha on aika vievä harrastus, joka pitää itse valita jos sitä halua harrastaa. Meillä sukutilan upean puutarhan pisti perijä maansiirtokoneella nurmikolle - ei voi syyttää, kun työssäkäyvillä ihmisillä ei ole aikaa hoitaa puutarhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin että pilaisinko puolisoni perinnön vai enkö.

Jos puolisoa kiinnostaa vaalia äitinsä perustamaa puutarhaa, niin voi se sen tehdä itsekin. Ei siihen vaimoa tarvita.

Niin, tarvitaanko sitten mihinkään, jos ei yhteisen kodin pihakaan jaksa kiinnostaa.

Niin, kyllä on kamalaa kun ei asumista vastaan kiinnosta toimia täysipäiväisenä piikana toisen omistamassa talossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki vaan nurmikoksi, luonto kiittää. Sitten vaan nurmikkoa leikkaamaan vähinrään kerran viikossa, helppoa.

Ja kyllä perennoille varmaan löytyy ottajia kun antaa ilmaiseksi, itselle kelpaisi ainakin ne pionit.

Luonto ei kiitä, nurmi on yksi vähiten monimuotoisista maanpeitteistä.

Miten jotkut eivät tajua ihan päivänselvää sarkasmia?

Sarkasmi on laji, jota ei kannata kirjoitetussa viestinnässä juuri käyttää.

Muutin myös miehen omakotitaloon , jossa on hänen vaarinsa perustama noin 60 vuotta vanha hyötypuutarha.  

Katselin yhden kesän ja sitten vain lapio käteen. Muokkasimme miehen kanssa pihan sellaiseksi, joka vastaa tämän päivän tarpeita. Mitään ei hävitetty, mutta valtavat marjapuska-alueet rajattiin yhteen paikkaan ja huonokuntoiset  marjapuskat hävitettiin. Tilasin omenapuille koristeleikkauksen, joka vähentää sadon määrää ja  antaa enemmän iloa silmälle. Koristekasveista jätettiin vain ne, jotka pärjäävät itsekseen pienellä hoidolla.  Jos muu suku halusi hakea omalle pihalleen he myös hakivat puskia ja perennoja.

Puutarhat eivät ole museoita ja veikkaan, ettet tee mitään vahinkoa muuttaessasi teidän puutarhaa. Pitäähän prennatkin uusia, jakaa, vaihtaa paikkaa, jotta ne menestyisivät. Tarkoitus ei ole, että ne valtaavat koko pihamaan. Ne epäkäytännölliset kivetykset voi hävittää, Hirveä homma pitää ne siistinä, Muitakin keinoja rajat kukkepenkkejä on olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puutarhasuunnittelija paikalle, yhdessä pohditte miten puutarhan hoito saadaan helpommaksi. Sitten sellainen asia että kai mieskin voisi osallistua puutarhan hoitoon?

No yleensä maatilalla mies ajelee noin 3000 neliötä nurmikkoa sileäksi ja vastaa puiden sekä pensaiden leikkaamisesta. Tämän lisäksi olisi toki aivan oikein, että myös kitkisi perennapenkit, jotta ap:lla ei olisi mitään vaivaa pihasta, joka on kokonaan miehen omistuksessa. Jostain syystä toisen maksama koti kelpaa (maksutta), mutta kminkäänlainen huolenpito ympäristöstä ei tietenkään kuulu pakettiin.

Maatilaa on aika vaikea muuttaa yhteiseksi. Itse seurustelin vuosia viljelijän kanssa, mutta päätin lopulta luopua suhteesta kun tajusin, ettei meille oikeaa yhteistä elämää voi rakentua. En koskaan tottunut ajatukseen, että asuisin toisen omistamalla (ja aiempien sukupolvien sitä ennen) tilalla, niin hieno kuin senkin tilan ympäristö oli. Kyllä se motivaatiota lisää, kun se mistä huolehtii, on omaa. N36

Eli parisuhdetta tärkeämpää sulle on omistaa?

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä nyt ihan valtavasti ole tekemistä, jos kaikki on jo valmista, pelkkää ylläpitoa nyt. Onhan teitä siellä kaksi kitkemässä ja raivaamassa pari kolme kertaa kesässä.

JOS mua EI kiinnosta, niin antaisin olla. Mies voisi maksaa esim jollekki puutarhurikoululaiselle ylläpidosta.

On ne kauniita mutta...Itelle riittäisi että ois vaan vaikka päivänkakkaraa yhdessä penkissä, ruusupuska toisessa ja maankatetta ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puutarhasuunnittelija paikalle, yhdessä pohditte miten puutarhan hoito saadaan helpommaksi. Sitten sellainen asia että kai mieskin voisi osallistua puutarhan hoitoon?

No yleensä maatilalla mies ajelee noin 3000 neliötä nurmikkoa sileäksi ja vastaa puiden sekä pensaiden leikkaamisesta. Tämän lisäksi olisi toki aivan oikein, että myös kitkisi perennapenkit, jotta ap:lla ei olisi mitään vaivaa pihasta, joka on kokonaan miehen omistuksessa. Jostain syystä toisen maksama koti kelpaa (maksutta), mutta kminkäänlainen huolenpito ympäristöstä ei tietenkään kuulu pakettiin.

Maatilaa on aika vaikea muuttaa yhteiseksi. Itse seurustelin vuosia viljelijän kanssa, mutta päätin lopulta luopua suhteesta kun tajusin, ettei meille oikeaa yhteistä elämää voi rakentua. En koskaan tottunut ajatukseen, että asuisin toisen omistamalla (ja aiempien sukupolvien sitä ennen) tilalla, niin hieno kuin senkin tilan ympäristö oli. Kyllä se motivaatiota lisää, kun se mistä huolehtii, on omaa. N36

Eli parisuhdetta tärkeämpää sulle on omistaa?

Jos sen haluaa noin ajatella, niin samahan sitten päti myös mieheen.

Mulla tasa-arvo on parisuhteen kulmakivi ja siihen kuuluu olennaisesti taloudellinen tasa-arvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puutarhasuunnittelija paikalle, yhdessä pohditte miten puutarhan hoito saadaan helpommaksi. Sitten sellainen asia että kai mieskin voisi osallistua puutarhan hoitoon?

No yleensä maatilalla mies ajelee noin 3000 neliötä nurmikkoa sileäksi ja vastaa puiden sekä pensaiden leikkaamisesta. Tämän lisäksi olisi toki aivan oikein, että myös kitkisi perennapenkit, jotta ap:lla ei olisi mitään vaivaa pihasta, joka on kokonaan miehen omistuksessa. Jostain syystä toisen maksama koti kelpaa (maksutta), mutta kminkäänlainen huolenpito ympäristöstä ei tietenkään kuulu pakettiin.

Maatilaa on aika vaikea muuttaa yhteiseksi. Itse seurustelin vuosia viljelijän kanssa, mutta päätin lopulta luopua suhteesta kun tajusin, ettei meille oikeaa yhteistä elämää voi rakentua. En koskaan tottunut ajatukseen, että asuisin toisen omistamalla (ja aiempien sukupolvien sitä ennen) tilalla, niin hieno kuin senkin tilan ympäristö oli. Kyllä se motivaatiota lisää, kun se mistä huolehtii, on omaa. N36

Eiköhän tuokin ole pitkälti parisuhteen laadusta kiinni? Ja ehkä myös omasta asenteesta. Olen muuttanut puolisoni kotitilalle ja on ollut ihan selvää, että tämä on meidän yhteinen koti, vaikka paperilla en maatilaa omista. Nyt meidän, ehkä vielä joskus jonkun toisen. Onhan tämä kaikilla aiemmillakin sukupolvilla ollut vaan "lainassa".