*** KESÄKUISET ALKUVIIKKOON ***
Kommentit (22)
Oli pakko käydä ruokiksella kirjastossa ja ulkona kävelyllä, kun AURINKO PAISTOI!! No, ei se paista kovin korkealta, eli ruskettumaan ei pääse, mutta saapahan ainakin vähän valoa.
Käytiin eilen kuuntelemassa ja laulamassa Kauneimpia joululauluja ja pikkuneitikin jaksoi ihan mukavasti siellä olla. Tuli vähän joulutunnelmaa. Kaks päivää ois töitä ja sitten lomalle uuteenvuoteen asti - jepujee! masu kasvaa omalla painollaan, ei mitään erikoisia tuntemuksia. Odotan, että alkaa ne muljahtelut tuolla masussa jo tuntumaan, niin ei ole niin epätodellinen olo. nyt, kun ei enää yrjötäkään, niin tuppaa unohtumaan, että tuolla on sellainen salamatkustaja. Tosin aamuyöstä kun käänsin kylkeä, niin tuntui, että siellä joku olis painanut vähän.
Missäs vaiheessa muuten oli se, ettei saanut enää nukkua selällään? Silloin tulee hankaluuksia, koska olen tottunut lekottelemaan autuaasti selälläni. Joku juttu siinä oli, et kun masu iso, niin voi painaa selällään isoja verisuonia.
Nyt taas työn pariin... moro!
Sain aamulla laitettua ton otsikon ja sitten just heräsikin toi unikeko ja homma jäi kesken. Totta tosiaan ihana ilma ulkona, oikein häikäisee! Toivottavasti jatkuisi mahdollisimman pitkään. Ja tulisi luntakin jo pikkuhiljaa tänne Espooseenkin..
Jaahas, pää onkin ihan tyhjä en muista yhtään mistä loppuviion pinossa oli puhetta.. Taidan käydä sitä kurkkaamassa uudemman kerran. Olen ollut viime viikon ja sama tuntuu jatkuvan edelleen aivan todella väsynyt. Olenkin koittanut selitää kropaleni että nyt olisi pitänyt alkaa se energinen keskiraskaus, mutta ei tunnu menevän viesti perille ;-)
Muita tuntemuksia ei oikeastaan ole tai välillä vihlaisee vähän mahaan ja yöllä jos nousee liian rivakasti sänkystä niin tuntuu sellaista repäisevää kipua. ja auta armias jos aivastaa.. Mutta muuten väsysmystä lukuunottamatta kaikki kunnossa.
Työn iloa töissä oleville ja intoa kotihommiin meille kotona oleville!
Toivottaa Iiran 14+1
Toivottavasti meni oikein:)
En olisi ikinä uskonut että lapset (kolme kappaletta) jaksavat olla viikon narisematta, matka meni todella loistavasti, tosin ilmat olisivat saaneet olla hieman paremmat.
Mutta sinne jäi huono olo ja väsymys! Nyt se varmaan vihdoinkin loppui.
Huomenna olisi uusi ultra (nyt siis vasta alku ultra, sillä viikot heittivät kahdella viikolla)
Nyt jo kaikki tuttavamme tietävät ja lapsillekin kerroimme. Eivät reagoineet asiaan millään lailla... isomilla on varmaan tuoreessa muistissa kun kuopus syntyi ja taas kuopus ei oikein vielä ymmärrä, että äidin masussa asuu asukki.
Nyt vain valmistelemaan joululeivonnaisia ja toivomaan että sitä lunta saataisiin tänne pääkaupunkiin jouluksi!
Oikein hauskaa joulua kaikille!
T: Kiisseli ja asukki tasan 13
Käytiin kyläilemässä ja leikkimässä aamusta ja nytten tyttö yrittää rauhoittua päiväunille tuonne sänkyyn.
Aamulla oli ihana herätys, kun pinnasängystä verhojen takaa kuuluu tytön ihastunut huokaus ou wau!:D Oli nenä kiinni ikkunassa ihastelemassa yöllä satanutta lunta. Omakin mieli on paljon aurinkoisempi, kun saatiin vähän lunta ja valoa.
Joulu vietetäänkin sitten itä-Suomessa ja en jaksa uskoa, että siellä olisi ihan paljas ja musta joulu vaan mistäs tuon tietysti tietää?
Uula: En ole ainakaan itse ikinä kuullut mitään taka rajaa nukkumiselle selällään. Käsittääkseni voi nukkua niin pitkään, kun itsestä hyvältä tuntuu. Itsellä tuli huono-olo ja paikat puutuivat, jos nukuin selälläni loppuraskaudesta. Oliko se nytten niin, että kohtu painaa jotenkin selkärankaan (?) niin, että hapen saanti vähän saattaa huonontua.(?) En tosiaan muista kunnolla.
Eilen tunsin (ja nyt olen ihan varma asiasta.) kaksi kertaa vauvan liikehdintää. Tulivat peräkkäin samassa kohti ja tuntuivat lähinnä, kun olisi oikaisut itseään. Kevyeltä hipaisulta, mutta sen verran voimakkaalta, että ei jäänyt epäselvyyttä itselle oliko suoli vai vauva.:)
Sen jälkeen en olekkaan tuntenut mitään ja eihän liikkeet vielä tässä vaiheessa mitenkään säännöllisiä olekkaan. Eli aika samoihin aikoihin tuntuivat, kun esikoiseltakin.
Mitäs muuta..Oma olo on hyvä, mitä nyt päätä aina välillä särkee, mutta tuo voi liittyä tähän flunssan peijakkaaseenkin.
Posti tuli ja toi mukanaan aimo läjän joulukortteja on ihan pakko ryhtyä niitä tutkimaan.
Heipat ja kuulumisiin.
Tuulia 15+2
Kauan odotettu loma alkoi vihdoin. Kokonaista 2,5 viikkoa. :-) Esikoisen eskarikin on jo lomalla, niin ihana olla vaan ja tehdä joulujuttuja. Tänään leivottiin piparit lasten kanssa. Aivan mielettömän hienoa odottaa joulua lasten kanssa. Ei täällä Itä-Suomessa juurikaan lunta ole, pikkuisen maa huurussa vaan ja lauhtuvaa luvattiin, että mustan joulun se taitaa tehdä..
Huomenna menen neuvolaan lasten kanssa. Juteltiin jo siitä, että siellä sitten kuunnellaan siskon tai veljen sydänääniä. Kovasti tuntui jännittävän heitä jo. Ovat viime päivinä kovasti miettineet vauvalle nimiä ja kuinka he sitten hoitavat sitä. Toivottavasti innostus jatkuu kesäkuun jälkeenkin! :-)
Mä en tiedä, että onkohan mullakin ollut noita supistuksia. Semmoinen menkkamainen jomottava tunne alavatsalla aina välillä, mutta se kestää kyllä pitempään kuin pelkkä supistus. Voisiko siis olla kasvukipuja?? Hyvä kyllä, että huomenna on se neuvola niin voin kysäistä asiaa. Ja todennäköisesti pääsen lääkärillekin sitten.
Mä olen sortunut shoppailemaan äitiysvaatteita. Ostin ekat mammafarkut, kun käytiin miehen kanssa Roomassa lomailemassa marraskuussa. Nyt olen sitten ostanut pari paitaa ja hameen. Edellisen raskauden aikana olin ylipainoinen, joten ne vanhat ä-vaatteet ei mitenkään enää käy.
Painosta tuli mieleen, että vielä ei ole mulla paino juurikaan noussut, mutta mahaa on. Varsinkin illasta tuntuu, että on turvotustakin ihan reilusti.
Mies taitaa olla tulossa töistä ja mä lähden omalle kävelylenkille.
miira 15+3
Täällä tuntuu että enegiaa alkaa löytyä. :D
Tosin iltaisin kaadun todella väsyneenä sänkyyn, mutta päivän voisin puuhailla vaikka ja mitä.
Joku joskus aiemmin kertoi että on iskenyt pesänrakennusvietti, nyt se tuli tänne.:) Kaapit puunasin tässä lauantaina ja muutenkin olen nauttinut kaikesta tekemisestä. Esikoiselta en muista edes tämmöistä kokeneeni.
Huomenna olisi sitten viimeinkin se lääkäri kunhan muistan vain. :) No nyt on onneksi kuitenkin puhelimessakin muistutus etten vain unohda.
Onpa kyllä hassua, että joulu on kohta, eikä lumesta tietoakaan. Jotenkin latistaa tunnelmaa. Mutta onneksi mennäänkin viettämään joulua lapin rajojen sisäpuolelle, joten toivotaan että siellä on lunta aattona.
Mukavaa joulun odotusta/ joulua kaikille, jos en enää ehdi kirjoitella myöhemmin.
Marikki rv 14+3
Moi kaikille!
Tämä taitaa olla mulle ensimmäinen viesti kesäkuisten ketjuun. En ole vain saanut kirjoitettua tänne, vaikka muiden viestejä olen lukenut silloin tällöin. Aika on mennyt töissä niin nopeasti ja kotona vauhtia pitää yllä reipas, kohta 2-v. taapero. Joulukiireetkin painavat päälle...
Uula: En mäkään muista mitän ehdotonta takarajaa selällään nukkumiselle, mutta eiköhän siinäkin omat tuntemukset ohjaa käytöstä eli niin kauan voi nukkua selällään kun se hyvältä tuntuu. Jos verenkierto häiriintyy niin kyllä sinä varmasti sen itse tunnet.
Tuulia: Ihanaa kun liikkeet jo tuntuvat. Itse odottelen samaa. Muistaakseni esikoisesta aloin tuntemaan liikkeitä siinä rv 16, lähinnä iltaisin ennen nukahtamista, kun makoilin sängyssä rauhassa.
ON: Kävin ylimääräisessä ultrassa, kun neuvolalääkäri oli tuntevinaan ylisuurentuneen munasarjan. No, ultrassa ei sitten mitään kummallista löytynyt vaan kaikki oli ok. Ehdin jo epäillä kasvainta ja muuta kauheaa, mutta onneksi kuulin vain positiivisia uutisia.
Kaikki joululahjat alkavat olla valmiina. Jouluksi lähdemme anopin luoksi kylään, joten jouluruokia ei tarvitse valmistella.
Juulia 15+0
On tainnut unettomuus jossain määrin tarttua tännekkin päin. Nimittäin illalla on kohtalaisia vaikeuksia saada unen päästä kiinni. Pyörin ja pyörin.. Kun unesta saan kiinni niin en herää kyllä kertakaan ennen aamua ja tyttöä.
Lisäys eiliseen viestiini siitä selällään nukkumisesta, että kohtu painaa tai voi painaa isoihin verisuoniin ja vissiin joihinkin hermoihin selällään nukkuessa ja siitä voi johtua tuo huono olo, päänsärky ja puutuminenkin. Minulla oli riesana vasta ihan viimeisillä viikoilla, kun kohdussa oli jo kunnolla painoa.
Ollaan lähdössä tyttelin kanssa ulos kirpakkaan pakkas säähän ja jos saatais käytyä vaikka kaupassa samalla. Olen nimittäin ajatellut leipoa tänään vähän kakkuja joulu viemisiksi. Joulu siivoukset tehtiin eilen ja viimeiset lahjat ostetaan tänään. Eipä meillä pahemmin mitään joulu stressiä pukkaa, kun ei tosiaan olla tässä kotosalla joulun pyhinä. Odotan kyllä ihan malttamattona joulua, lähinnä on ihana katsoa tytön riemua ja ihmetystä.:)
Heipat!
Tuulia 15+3
Esikoiselle alkanut jonkun sortin vastaanvääntämis, veikan kiusaamis, kiukuttelu ja kaiken maailman ilkeily kausi..
Mikään puhe ei tehoa eikä mitkään rangaistukset...
Mää oon ihan helisemässä sen kanssa...
Eilenkin itku tuli illasta kun en enään jaksa sen touhuja ja koko aikasta komentamista.... Koko äijään ei saa mitään otetta!
Puhui " joulupukin" kanssa puhelimessa niin enkelinä ja lupas totella ja olla kunnolla.. no kestihän sitä varmaan tasan vartin verran...
Mulla alkaa oleen keinot lopussa sen kanssa...
Kiitti CANA vinkeistä=) Ajatelinkin just jotain sellasia herkkuja mistä ite tykkään ja mitkä menee hyvin alas.. kasvisten dippailua, jotain salaattia, lihapullia..selasta pikku naposteltavaa.. Jaksais vaan väkertää jotain coktail-tikkuja..nam... ne on aina ollu hitti!
OMA napa ei juuri muuttunu.. tällä viikolla tulee 16 viikkoa täyteen niin pitää alkaa tunnusteleen noita pieniä muljahduksia... kummaltakin tuntenut 16 viikon paikkeilla ne.
Masuun tullu napaan asti kova kumpu (vaikkakin tuota ylimäärästä sen peittona kyllä on). Janottaa vaan niin älyttömästi, että pelottaa että saan taas kehiteltyä ittelleni raskausdiapeeteksen... kunhan ei tarttis alkaa pistään itteensä =(
Jouluvalmistelut niin pahasti kesken ettei tosikaan... vasta perjantaina pääsee jouluruoka ostoksille.. toivotaan ettei oo jo sillon kaupan hyllyt tyhjinä...
mani ja pähkinä " alias suvi" rv 15+5
Sitä satoi vihdoinkin. Kurja säätiedottaja vain lupaili että torstaina tulee jo vettä, ja lumi sulaa pois. Minä kuitenkin haluan uskoa ihmeeseen, ja toivon että pakkasukko on nyt parkkeerannut tänne, ja se vesisadekin tulee lisälumena. En musita yhtään mustaa joulua, enkä halua tästäkään tulevan...
Oma maha ta ipikemminkin takapuoli: Miunlla on kipeytynyt häntäluu. Välillä on tosi inhottava istua, kun tuntuu että joka asennossa siihen painaa. Minulla oli 2001 pystysuuntainen hiusmurtuma kolmannessa häntäluun nikamassa, ja nyt on oireet samankaltaiset. Muistanko oikein, että raskaanaolevilta ei oteta röntgenkuvia kuin äärimmäisessä hätätilanteessa? Taitaa jäädä mysteeriksi tämä kolotus. Toivottavasti ei vain pahene... Muuten on todella hyvä ja energinen olo. Pitkästä aikaa saa taas aikaiseksi vaikka mitä!
Lumista joulua odotellen... Cana ja " kirppu" 14+1
mani: sullako on ollut raskausajandiabetes? Mulle sanottiin, että joudun siihen sokerirasitukseen jossain vaiheessa. Millainen juttu se on, oletko sinä ollut siinä?
Mulla on sokereiden osalta kaksi ihan normaalia raskautta takana, mutta kun tuo kuopus oli yli 4,5kg syntyessään, niin ilmeisesti rasitus tehdään mulle nyt joka tapauksessa. Tänään olin neuvolassa ja ihme ja kumma, mulla oli paino tippunu 1kg edellisestä kerrasta. Olen yrittänyt noudattaa sitä ruokavaliota, vaikka normaalipainoinen olenkin. Olen kuullut, että paino saattaa sen myötä tippua ja näemmä se pitää paikkansa. Ja pienen herkuttelunkin se näköjään kestää. Ilmeisesti se ruokavalioasia on kuitenkin aika tiukka, jos diagnoosin saa?
Otin siellä neuvolassa puheeksi nuo alavatsakiristelyt. Terkkari oli sitä mieltä, että ne on lihasten ja liitosten venymistä ja paukkumista. Mullahan on jo häpyliitoskin vähän arka. Olen harrastanut liikuntaa ja nyt hormonit sitten löysyttää lihaksia ja ne alkaa venyä. Siitä voi aiheutua jomotustakin. Kuulosti ihan loogiselta.
Tänään pitäisi huolehtia viimeiset lahjat ja mies halusi, että huomenna paistetaan kinkku. Hän tosin tekee sen itse, kun on ainoa kinkunsyöjä meillä. :-) Mutta niin se joulu vaan tulee, olipa lunta tai ei.
miira & salomo 15+4
joo oon ollu kumpanakin edellisellä kerralla.. Ekanen meni puhtaasti läpi, mutta toinen meni rajan rikkoen.. selvisin kumminkin ruokavalion avulla, ilman piikitystä.
Eli labraan mennään syömättä ja juomatta 12 tuntia (muistaakseni).
Eka otetaan sokeriarvot ja sit saat juoda sellasen puolen litan (muistaakseni) pullon sellasta wanabe kokista (täyttä sokrua). Sen jälkeen odotellaan tunti ja sit sama eli arvot, uus pullo ja tunti odotusta. En muista tehäänkö se kaks kertaa vai kolme toi sama kierto.
Pitkä, tylsä ja hermoja raastava kolme tuntinen. Muuten sit ihan ok. Jos arvot koholla huomattavasti niin sit vuorokaudeks sairaalaan sokeriseurantaan, mutta jos vaan arvorajat menee rikki niin sitten ruokavalion noudatus loppuraskauden ajan.
Tällänen piina sit edessä parin kk päästä mulla varmasti, ellei aikasemmin?
Olikos tää pino jo pudonnut näin alas? alkaa joululoma vaivata kirjoittajia nähtävästi. Minäkin jäin tänään lomalle, jeejee! Taidan kohta painua päikkäreille, kun pikkuneiti jo vetelee sikeitä. Tuntuu, että on tosiaan loman tarpeessa. Onko kukaan muu ollut kiukkuinen kuin minä? jotenkin tuntuu, että viime aikoina ollaan iehen kanssa kinasteltu jatkuvasti ja mulla on vaan jotain negatiivista naputettavaa. Johtuneeko väsymyksestä vai hormoneista, mutta ei ole kiva olla k:pää koko ajan... Yritänkin ottaa positiivisemman asenteen! Taidan painua sitä edistääkseni nukkumaan, niin minusta tulee parempi ihminen!
Enpä ole aikoihin kirjoitellut mitään, olen kyllä seurannut tiiviisti taustalta tapahtumia. Mutta nyt täytyi kirjoittaa tapahtumat täällä suunnalla.
Kolme viikkoa sitten käytiin ultrassa, saatiin varmistettua viikot, niitä oli silloin 9+4. Kaikki oli ok. Sain uuden ajan np-ultraan, se oli rv 12+3, eli eilen 19.12.06. Menin sinne toivoa täynnä, ajattelin, että ihanaa nähdä kuinka vauva on kasvanut, ja kuinka se pyörii siellä vatsassa. Mutta sitten kun kätilö alkoi ultraamaan, niin hetken päästä se sanoi, että hän ei löydä täältä lainkaan sydämensykettä. Kaikki pysähtyi, kysyin vain, että mitä. Olin aivan pihalla, mitä oli tapahtunut. Tosiaankaan vauvan sykettä ei löytynyt, se todettiin kuolleeksi, se oli kuollut noin viikko sitten. Lääkäri kävi vielä varmistamassa tilanteen. Niskapoimu mitta oli noin 9 mm, eli tosi paljon. Vauvalla olisi ollut joka tapauksessa jokin kehityshäiriö, että ehkä näin oli parempi, mutta silti tuntuu niin pahalta, itkettää jatkuvasti. Vielä kun selviäisi perjantaista, silloin tehdään kemiallinen tyhjennys, siinä vaiheessa taitaa tulla vielä monta kertaa itku.
Mutta pakko unohtaa tämä asia, ja miettiä jo tulevaisuuten, sitä hetkeä, kun voidaan alkaa yrittää seuravaa.
Jaksamisia kaikille, ja oikein hyvää joulua!
bambiino & pikku-enkeli
Voimia sinulle Bambiino, jos vielä käyt täällä lukemassa pinoa! Kauhean surullisia uutisia. Toivottavasti sinulla on lohduttavia olkapäitä! Tällä ainakin yksi virtuaaliolkapää... jos se nyt lainkaan lohduttaa.
Cana
Halaus ja rutistus sinulle bambiino! Olen niin pahoillani puolestanne. Voimia ja jaksamista tulevaan!
Tuulia
Olen tosi pahoillani puolestanne. Koita jaksaa.
Iira
Sinulle kävi toteen varmasti meidän monen niin paljon pelkäämä painajainan :( Mieskin ihmetteli ennen ultraa kun olin aivan hysteerinen juuri tuollaisia uutisia pelätessäni. Toivottavasti jaksatte yrittää uudelleen ja voit tulla morjenstamaan meitä iloisilla kuulumisilla vielä ennenkuin tämä pino loppuu :)
Kyllä veti tuo bambiinon viesti mielen haikeaksi. Kovasti voimia sinne teille.
Sokerirasituksesta, minä joudun myös sokerirasituskokeeseen koska papallani on ollut aikuistyypin diapetes. Tosin en vissiin pääse juomaan niitä litkuja vaan joudun ilmeisesti ottamaan itsestäni verikokeita kotona. Tämä ei ole minulle helppo rasti, sillä olen vahvasti veri ja piikkikammoinen. Ja niitä verikokeita täytyy vissiin ottaa 9 kertaa... (Neuvolantäti kyllä lupasi selvittää jos pääsisin silti juomaan sen sokerilitkun, mutta täällä meillä päin lääkärit eivät usko tuon litkun juonnin tuloksiin vaan vannovat verikokeiden nimeen...). Ja itsellä ei ole ylipainoa eikä siskoilla ole ollut sokerien kanssa ongelmia heidän raskauksien aikana...
Töissä jaksaa nyt ihmeen hyvin painaa, tosin ei samalla tavalla kuin ennen raskautta. Väsymystä on iltaisin ja uni tulee helpolla. Nyt kai sitä jo voisi ruveta odottelemaan milloin tuntee ensimmäiset liikkeet...
Fay 16+6
Vihdoinkin pakkasta ja vähän lunta! Taitaa kylläkin näin eteläisessä Suomessa vielä lauhtua kelit ennen joulua :(
Käväisin lukemassa loppuviikon jutut. -mani-:lle etukäteen jo onnittelut tulevien synttäreiden johdosta! Aika hulppeat puitteet tuntuu olevan.
Minulla oli viimeviikolla Tupperit, ja aivan itsekkäästi laitoin tarjolla vain kaikkea sellaista, mistä tällähetkellä pidän... kolme sorttia suolaista, ja luumurahkatäytteiset tuulihatut. Porkkanatikkuja dipin kera ja valmiiksi pilkottu hedelmälautanen. Sainkin " kehuja" erikoisista tarjoiluista. Suosittelen siis sinulle samaa. Jää ainakin juhlat mieleen myös ruokien puolseta, kun laitat omia mieliherkkuja :)!
Cana & " kirppu" alias Tapio rv 14+0