Lue keskustelun säännöt.
Oletko tavannut elämäsi aikana karismaattisia henkilöitä?
11.08.2023 |
Siis sellaisia vetovoimaisia henkilöitä, jotka keräävät aina ympärilleen kiinnostuneita ihmisiä tai muuten vain vangitsevat muita olemuksellaan. Rupesin miettimään, että aika vähän on tuollaisia ihmisiä tullut vastaan elämän aikana.
Kommentit (16)
Olen tavannut muutamia, kun olen opiskellut taidealaa. Osa opettajistamme oli karismaattisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden. On todella valovoimainen ja lämmin persoona, lisäksi se on aivan aitoa. Mahtava tyyppi. On tv:stä tuttu myös.
Joitakin. Eräs vanha kaverini oli sellainen että käänsi aina päitä kun astui huoneeseen. Vaikka on ihan tavallisen näköinen ja oloinen muuten mutta jokin hänen olemuksessaan on sellaista "uniikkia" mikä on kai osittain synnynnäistä eikä sitä voi täysin opetella.
Yksi yliopisto-opettaja tuli mieleen, mutta varmaan joidenkin mielestä hän oli vain vähän erikoinen ja ajoittain äksy tyyppi eikä erityisen valovoimainen. Sitten yksi muusikko, joka oli vähän flirtti luonteeltaan ja jolla oli laaja tuttavapiiri, mutta oliko hänkään nyt luontaisesti erityisen karismaattinen... Vaikea sanoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tavannut Jörn "jörnijä" Donnerin. Olin kännissä ja v***ilin sille. Sori siitä.
Olen. Ja kyllä jokainen heistä käyttää sitä hyväkseen. En ole varma, käyttävätkö kaikki suunnitellusti ja tarkoituksella, vai ovatko vain niin tottuneita siihen miten muut heihin suhtautuvat, että eivät osaa kyseenalaistaa mikä on oikein ja normaalia ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen yhden narsistin. Mies oli komea kuin filmitähti, osasi puhua ja varsinkin nuoret naiset olivat ihan myytyjä ja heitä juoksuttikin ja nuoret miehet sai apupojikseen. Mutta valitettavasti oli todell aluonnehäiriöinen.
Yksi kaveri oli aina aluksi tosi puhelias ja aurinkoisen oloinen, tutustui helposti uusiin ihmisiin, mutta hänellä oli aika paljon sellaisia piirteitä, joita esiintyy B-klusterin persoonallisuushäiriöissä. Uudet tuttavuudet viilenivät yleensä melko nopeasti, kun ihmisille selvisi, että kaveri olikin aika epävakaa ja hankala kaiken sen "positiivisuuden" alla. Ap
Olen pyrkinyt välttelemään niitä, ettei tartu. "Ettekö tiedä kuka olen"-tyypit ovat pahimpia. Vastaan aina: "Mikä minä olen dementikkoja auttamaan"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini.
Kuvaile äitisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suvussa on yksi ns. normaalista elämästä pudonnut mt-ongelmainen alkoholisti, joka on kuitenkin luonteeltaan hyväntahtoinen ja mukava, ei tippaakaan aggressiivinen. Selvin päin ujo, hiljainen ja ahdistunut, pienessä humalassa puhelias hauskuuttaja. Kavereita, tuttuja ja naisia piisaa vielä viisikymppisenäkin. Jonkinlaista karismaa tuokin kai on.
Vierailija kirjoitti:
Olen pyrkinyt välttelemään niitä, ettei tartu. "Ettekö tiedä kuka olen"-tyypit ovat pahimpia. Vastaan aina: "Mikä minä olen dementikkoja auttamaan"
Tuossa ei ole kyse mistään karismasta vaan pelkästä ylimielisyydestä. Oikeasti karismaattisen ihmisen ei tarvitse kuin ilmestyä paikalle niin hän kiinnittää muiden ihmisten huomion jo olemuksellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan olla sellainen itse.
Jotta en kuulosta täysin narsselta, avaan asiaa vähän. Olen elämäni aikana joutunut tilanteisiin, usein aika vaivaannuttaviinkin, joissa ihmiset ikään kuin liimaantuvat minuun. Eräältä yliopisto-opettajaltani, jonka kanssa ystävystyttiin, sain viestejä, joissa hän kuvasi minun olevan kuin magneetti (naimisissa oleva mies). Ymmärrän vielä, että joskus parikymppisenä tuollaista, kun olin nuori ja sutjakka ja ihan ok näköinen. Nyt olen keski-ikäinen tantta, punkero ja muuta, ja silti olen törmännyt vastaavaan käytökseen itseäni vanhempien miesten osalta. Naispuoliset ihmiset haluavat olla ystäviäni, haluavat olla paljon enemmän kanssani tekemisissä kuin minä monenkaan heistä kanssa (olen vähän introvertti). Olen aiemmin ollut ujo ja varautunut, tai kokenut olevani, mutta nössö en ole ollut. Nykyään, jos puhun, ihmiset haluavat kuunnella, mitä sanon. Joskus pelottaa ihan se "valta", jota sanomisillani on. Esimerkiksi järjestöelämässä, kun olen ollut pidempään mukana, sekin ilmeisesti lisää arvovaltaa. Mutta vierastan kaikkea pomottamista, en koe tietäväni asioita yhtään paremmin tai omaavani mitään erikoislahjakkuuksia, ja pelkään joskus jyrääväni toiset ihmiset.
Kerran ihmettelin tätä ääneen puolisolleni, että mitä tämä on. Puolisoni, itseäni roimasti vanhempi, totesi, että "sinulla on karismaa". Itse mietin, että jes, olen oman elämäni Matti Nykänen (hänen yksi lentäviä lauseitaanhan oli "Minulla on karismaa"). Mutta vakavasti ottaen, jotain outoa minussa on, ja näitä kiusallisia tilanteita ja erikoista suhtautumista alkaa tulla koko ajan enemmän ja enemmän mitä vanhemmaksi tulen.
Sanokaa suoraan, jos olen h*llu. Mutta jos jollakulla toisella on samanlaista kokemusta, vertaistuen hengessä kuulisin mielelläni.
N43
Broidini. Päät kääntyvät, kun hän saapuu huoneeseen.
Olen yhden narsistin. Mies oli komea kuin filmitähti, osasi puhua ja varsinkin nuoret naiset olivat ihan myytyjä ja heitä juoksuttikin ja nuoret miehet sai apupojikseen. Mutta valitettavasti oli todell aluonnehäiriöinen.