Pidätkö arjen juhlistamisesta?
Minä pidän arjen juhlistamisesta. Joskus teen sitä ihan hetken mielijohteesta. Saatan esimerkiksi kaupoilla käydessäni piipahtaa Stockmann-Herkussa ja ostaa pienen juustokakun ja koristeellisia serviettejä. Alkon ollessa lähettyvillä ostan myös jotain astetta fiinimpää juotavaa. Pidän sitä pienenä omana arjen luksuksenani. Juhlapäivinä juhlin tietenkin myös, mutta myös arkea on mukava juhlistaa - ihan vaikka keskellä viikkoa.
Pidätkö sinä arjen juhlistamisesta? Millä tavalla sitä teet?
Kommentit (10)
Kyllä pidän minäkin. Saatan ostaa kukkakimpun ja jonkun leivoksen. Katan kauniisti ja juon kahvini hienommasta kupista kauniin servetin kera.
Kyllä siinä mieli piristyy arjen keskellä.
Joka päivä rainpou lakeria muutama tölökki jota sitten asunnon ja lähiökaupan väliä hipsutellesa kulautteleepi
Tämä keskutelu on jäänyt hieman tyngäksi. Luulitteko, että antamalla muutaman pikaisen vastauksen tähän keskusteluun saatte minut tuntemaan itseni huomioiduksi? Tahtoisin isännöidä vilkasta keskustelua, joten teidän täytyy vastata tähän keskusteluun.
En harrasta arjen juhlistamista. Tulen töistä kotiin ja vaihdan välittömästi mukavat ja väljät kotivaatteet päälleni. Syön, katselen telkkaria ja menen nukkumaan. Juuri mitään muuta en arkisin tee, koska olen aina töiden jälkeen niin väsynyt. Viikonloppuisin saatan syödä vähän paremmin, joskus otan alkoholia ja usein ostan jotain herkkuja, karkkia tai jätskiä. Asun yksin, joten mitään sen kummempaa en viitsi vaivautua tekemään. Kukkia ostan aika usein, ne ovat ihan arkipäivää nykyään, kun kukkia saa vuoden ympäri joka marketista.
En vietä mitään kalenterin mukaisia omia merkkipäiviäni, synttäreitä tai varsinkaan nimipäiviä. En juhli juhannusta enkä joulua. Inhoan suorastaan juhlakutsujakin, jos pitäisi mennä toivottelemaan vaikka onnitteluja jonkun viisikymppisille kun en omianikaan juhlinut. Mikä siinä vuosien vierimisessä sitten niin merkillistä on, kukin vuorollaan vuosia täyttää eikä se nyt mikään juhlimisen arvoinen saavutus ole.
Arkeani voin kyllä piristää, mutta hetken päähänpistosta enkä suunnittelemalla etukäteen. Joskus ostan itselleni kauniin kukkakimpun. Jos aamulla risoo töihin lähtö huonona päivänä niin saatan hurauttaa toimistolle taksilla. Tai tilaan pizzan etätyöpäivänä kello kymmenen aamulla jos sattuu tekemään mieli.
Tällä keskustelupalstalla on keskusteluja, joissa on erittäin paljon vastauksia. Miksi minun keskustelussani ei ole? Nyt saisitte alkaa suvaita vastata, tai muuten syön kaksi juustokakkua ja lihon.
Eihän sitä saa sanoa miten helposti arkikin tuntuu juhlalta....
Nyt, jos tähän keskusteluun ei ala tulla vastauksia, minä alan hillua. Minä en enää pelleile tämän asian kanssa.
Voisiko joku ystävällisesti vastata tähän keskusteluun? Tunnen oloni ulkopuoliseksi, kun muiden keskusteluihin vastataan, mutta minun keskusteluuni ei.