Lue keskustelun säännöt.
"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Raskas kesä
10.08.2023 |
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
Saattohoidin äitini ja olin vierellä kun hän lopulta menehtyi. Yksi puhelu omalle esimiehelle ja hän sanoi heti ottavansa osaa ja että voin olla loppuviikon (4 päivää) sairaslomalla jos siltä tuntuu. Olin vain yhden päivän.
Että kun täällä nyt yritetään kovasti maalata sellaista kuvaa, että kaikki suomalaiset työnantajat ja esimiehet on täysin empatiakyvyttömiä psykopaatteja. Ei pidä paikkaansa.
Tosielämässä ihmiset kuitenkin joutuu kohtaamaan toisensa työpaikalla myös tällaisten menetysten jälkeen.
Poikkeus vahvistaa säännön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä viikon saa, ja silloin kannattaisikin jo mennä töihin, vaikkei se helppoa olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä työnantaja antaa 7 päivää vapaata läheisen kuoleman vuoksi. Yltää appivanhempiin saakka. Ei ehkä niinkään surun takia vaan siksi, että pystyy hoitamaan käytännön järjestelyt hyvin. Se kun on yllättävän työlästä usein.
Yltää appivanhempiin saakka, mikä oli aika hyödyllistä, kun voin jäädä kotiin hoitamaan lasta, kun vaimon piti lähteä kotiseudulleen hoitamaan hautajaisiin järjestelyä.
Ap:lle sen verran, että lähtisin kyllä haastamaan tuon, että työnantaja pidätti palkkaa tarpeettoman työterveyskäynnin vuoksi. Kuulostaa laittomalta. Ei työntekijä ole lääkäri, joten ei voi odottaa, että voisi itse arvioida, milloin on terve ja milloin ei. Siksi siellä lääkärillä käydään...
Olin kerran työpaikassa, jossa työterveyshuollossa käynti oli palkatonta paitsi silloin, jos siitä jäi suoraan lääkärin määräämälle s
Kyylät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onk kyllä kylmää menoa. Ihminen ei ole kone. Suuressa surussa ja järkytyksestä ei todellakaan ole työkuntoinen.
Silloin pyytää työnantajalta palkatonta vapaata tai irtisanoutuu, työnantajan kun ei tarvitse maksaa siitä, että ihmisellä on tunteita.
Olet sydämetön ja raaka.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo valitettavasti on ihan tavallista. Ei meillä ihmisillä ole mitään arvoa maailmassa, vain rahalla on arvo.
No, nykyään kaikkea arvioidaan rahassa. Millään muulla ei ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan naurettavaa. Lääkäri on sopinut työnantajan kanssa
Vaihda työpaikkaa.
Otan osaa suruusi.
En ole juristi, mutta eikös terveystiedot ole salassa pidettäviä?! Jos lääkäri on kertonut käynnistäsi työnantajallesi, hän rikkoi lääkärin valan.
Eihän sellaista käsitettä edes ole kuin aiheeton lääkärissä käynti. Jos olisi, niin pitäisi aina itse tietää sairautensa ja lääkärissä käynti olisi vain lääkkeiden hakua. Kyllä lääkärissä saa työajalla käydä. Tuskin työterveys edes on auki illalla.
Olen tähän asti luullut, että vain lääkärillä on oikeus tehdä diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri merkitsee surusta tietyn koodin paperiin ja sitten riippuu työnantajasta, maksaako se tuosta koodista palkkaa vai ei.
Idea on siis, että ei tule luvatonta poissaoloa, ihan sama kuin mielenterveysasioiden kanssa.
Joissain tapauksissa lääkärillä on mahdollisuus lisätä koodiin jotain raskauttavia seikkoja vaikkapa palkanmaksun perusteeksi.
Toiset työnantajat tosiaan maksaa kaikista koodeista, meillä maksetaan vain fyysisitä vaurioista ja kuumeesta.
Nyt tuli tanakkaa tuubaa ihan joka kohdassa :D
Jos olet sairaslomalla sinulle maksetaan sairausajan palkkaa.
On olemassa myös palkatonta sairauslomaa, esim. jotkut Z- ja F -koodit. Työnantajan ei ole ylipäätään edes pakko myöntää sairauslomaa, vaikka lääkäri olisi si
https://yle.fi/a/3-9784906?utm_medium=social&utm_source=copy-link-share
Tähän liittyen -> esim. tuo akuutti stressireaktio, joka on ilmeisesti käytetty näihin surutapauksiinkin. Ja sitten toi ei-elimellinen unettomuus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä pikkufirmoissa on se käytäntö että osa vuosilomasta jätetään käyttämättä sairastelua varten. itsekin pidän kesälomaa vain kaksi viikkoa ja loput sitten, jos sairastun niin pahasti etten voi mennä töihin.
Minulla oli raskas ero. Sain työterveyslääkäriltä saikkua 2 viikkoa, kun kerroin miettiväni aktiivisesti elämäni päättämistä. Sain myös ajan psykologille > psykiatrille ja lopulta pääsin terapiaan. Mutta se saikku tuli tarpeeseen. Töistä ei olisi tullut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru ei ole sairaus mutta entisajan vitutus on nykykyajan masennus !
Luin kerran äidistä, jonka lapsi menehtyi tapaturmaisesti päivällä, mutta tämä äiti kuitenkin meni vielä samana iltana töihin iltavuoroon. Se vuoro oli mennyt ihan "sumussa". Tää oli joskus silloin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru ei ole sairaus, vai niin. Eikä senkka nenästä ole pahoinpitely.
Minusta surusta tulisi kirjoittaa ei-kelakorvattava sairausloma eli palkaton. Silloin saisi sairastaa vaikka 3 kk ihan kaikessa rauhassa eikä työnantaja joutuisi taloudellisesti hankalaan tilanteeseen siksi, että joutuu maksamaan työntekijän mahdollisuuden kaikessa rauhassa järjestellä hautajaisia.
Jos työntekijä kuitenkin on sitä mieltä, että ei halua olla palkattomalla sairauslomalla, niin eihän hänen tarvitse sitä lappusta työnantajalle viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkufirmoissa on omat säännöt. Jos työntekijä alkaa uhkaamaan liitolla, soita Mikael Pentikäiselle ja johan saan leveämmät hartiat tuekseni. Minua ei kuseteta "sairauksilla" ja kaiken maailman saikutteluilla. Jos ei töihin kykene, pistän työntekijän kilometritehtaalle.
T. Yrittäjä, toimari, riskinottaja
Arkeen nopeasti palaaminen voi helpottaa surusta selviämistä vaikkei sitä itse ensin uskoisikaan. Itse käytin ylityövapaan läheisen kuoleman jälkeisen päivään jolloin kävimme hautaustoimistossa hoitamassa asioita ja pari päivää ennen hautajaisia pidin muutaman jäljellä olevan lomapäivän järjestelyjä varten. Jos läheisen hautajaiset osuvat arkipäivään niin se kaiketi onkin palkallinen vapaa. Opin jättämään ylityövapaita ja muutamia lomapäiviä varastoon yllättäviä tarpeita varten silloin, kun lähipiirissä oli iäkäs apua tarvitseva läheinen.
Vierailija kirjoitti:
Arkeen nopeasti palaaminen voi helpottaa surusta selviämistä vaikkei sitä itse ensin uskoisikaan. Itse käytin ylityövapaan läheisen kuoleman jälkeisen päivään jolloin kävimme hautaustoimistossa hoitamassa asioita ja pari päivää ennen hautajaisia pidin muutaman jäljellä olevan lomapäivän järjestelyjä varten. Jos läheisen hautajaiset osuvat arkipäivään niin se kaiketi onkin palkallinen vapaa. Opin jättämään ylityövapaita ja muutamia lomapäiviä varastoon yllättäviä tarpeita varten silloin, kun lähipiirissä oli iäkäs apua tarvitseva läheinen.
Mitä se surusta selviytyminen on?
Kuolinpesän asioiden hoitaminen ei onnistu parissa päivässä.
Ja sinähän annat työnantajallesi sellaisen signaalin että voit käyttää myös omaan sairastamiseesi lomapäiviä.
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus mutta entisajan vitutus on nykykyajan masennus !
Surun takia ei saa sairauslomaa, vaan suru diagnosoidaan masennukseksi, unettomuudeksi tai uupumukseksi.
Meidän firmassa kaveri sai saikkua, kun kissansa kuoli... Ei kyllä varsinaisesti siitä, vaan kun hänellä on masennusdiagnoosia tms. siellä pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Pikkufirmoissa on omat säännöt. Jos työntekijä alkaa uhkaamaan liitolla, soita Mikael Pentikäiselle ja johan saan leveämmät hartiat tuekseni. Minua ei kuseteta "sairauksilla" ja kaiken maailman saikutteluilla. Jos ei töihin kykene, pistän työntekijän kilometritehtaalle.
T. Yrittäjä, toimari, riskinottaja
Minut irtisanottiin pienestä perheyrityksestä, koska omistajan lapsi oli tulossa tilalleni. Ilmoitin asiasta ammattiliittoon, mutta siellä pistettiin kaikki paukut silloisen Nokian työntekijöiden hyysäämiseen ja huolehtimiseen eikä pikkufirmojen työntekijä kiinnostanut. Eihän meillä ollut luottamusihmistäkään pienessä talossa.
Sain onneksi työtä lyhyen työttömyyden takia ja vieläpä isosta talosta ja sitten vasta tajusin miten päin h...iä kaikki asiat olivat olleet pikkupuljussa. Irtisanoin ammattiliiton jäsenyyden ja maksan pelkän kassan.
Saattohoidin äitini ja olin vierellä kun hän lopulta menehtyi. Yksi puhelu omalle esimiehelle ja hän sanoi heti ottavansa osaa ja että voin olla loppuviikon (4 päivää) sairaslomalla jos siltä tuntuu. Olin vain yhden päivän.
Että kun täällä nyt yritetään kovasti maalata sellaista kuvaa, että kaikki suomalaiset työnantajat ja esimiehet on täysin empatiakyvyttömiä psykopaatteja. Ei pidä paikkaansa.
Tosielämässä ihmiset kuitenkin joutuu kohtaamaan toisensa työpaikalla myös tällaisten menetysten jälkeen.