Lue keskustelun säännöt.
"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Raskas kesä
10.08.2023 |
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (842)
Edellisessä työpaikassa pomoni passitti mut kotiin saikulle kun itkin koirani kuolemaa.
Nykyisessä työpaikassa lähdin kotiin kesken työpäivän kun isäni oli kuollut tapaturmaisesti. Kellokortilla siis kirjasin itseni ulos. Kollegoiden kesken syntyi polemiikkia siitä, että mitenkäs minä nyt noin vaan lähden (ja olen siis tavallinen toimistotyöläinen, en mikään hätäpäivystäjä) neljä tuntia etujassa tuollaisen asian takia. Seuraavana päivänä kollegat vaativat pomoltani selvitystä asiasta että voiko muka lähteä jos isä kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsessään kenenkään lähiomaisen kuolema ei ole syy palkalliseen sairauslomaan. Tietysti jos vaikka tilanteen traagisuuden kannalta alkaa vaikka kärsiä masennusoireista niin siihen sitten haetaan erikseen sairauslomaa. Kuolema on asia johon pätee hyväksyttävä, lyhytaikainen syy olla pois työpaikalta mutta palkkaa siltä ajalta ei koskaan velvoiteta maksamaan. Minulla aika tuore kokemus asiasta. Isäni menehtyi ja sain soiton kesken työpäiväni ja luonnollisesti vapauduin työtehtävistäni sen päivän osalta. Oli torstai ja sovittiin että perjantain sain myös omaksi, palkattomaksi vapaaksi asioiden hoitamista varten. Viikonloput ovat aina vapaat joten se tuli jatkoksi. Maanantaina palasin takaisin töihin. En itse olisi halunnutkaan jäädä kotiin suremaan vaan arkeen takaisin kiinni. Isän hautajaiset olivat arkipäivänä joka oli sitten palkallinen vapaapäivä, kuten kuuluukin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
No tuosta pääsee jo suljetulle ja työnantajalla on oikeus irtisanoa.
Ensin täällä selitetään, että suru ei ole sairaus. Mutta sitten suru on kuitenkin irtisanomisperuste :D
Taitaa nykyään suurin osa tänne kirjoittelevista olla ryssäröllejä. Siihen suuntaan vihjaa jo erikoiset käsitykset työlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista.
No ei se suru oikeasti ole sairaus, mutta jos esittää lääkärissä täysin mielenvikaista, niin siitä ei saa sairauslomaa, siitä laitetaan tutkimuksiin.
Sinähän vitsin murjaisit :D Onneksi sentään Suomessa ei kouluteta kirjekurssilääkäreitä niin ei tarvitse tällaisten hönöjen kanssa tehdä töitä. Ihan näin alalla olevana voin kertoa että psykiatriset osastot on niin kriisissä että sinne ei saada edes niitä ketkä sinne haluaisi ja sitä tarvitsisi. Iso vitsi että joku meuhkaava asiakas vastaanotolla kärrättäisiin millekään "osastolle". Typerää ja stigmatisoitua lietsontaa Suomen psykiatrisesta hoidosta. Älä viitsi tollasta hölynpölyä puhua, aikuinen mies!
Olen töissä psykiatrisella osastolla ja kyllä tänne meille tulee ihmisiä kriisipolin kautta, joskus myös työterveyslääkärin sinne lähettäminä. Ihan näin alalla olevana voin vakuuttaa, että kun ihminen sekavana ryömii ulisten lattialla, niin ei häntä kotiin toimiteta vaan hoitoon. Meuhkaava on aivan toisenlainen kuin sekava psykoosipotilas.
Työterveyslääkäri kun ei edes voi olla varma, onko puhe puolison kuolemasta totta vai kuviteltua.
Kuviteltua varmaan kuten oireet yleensäkin. Montakohan ihmista suhteessa hakee oireisiin hoitoa, vaikka puoliso ei ole kuollut?! Entä paljonko siitä menetetään, jos näille antaa joitakin päiviä aikaa ?!?
Eikä työnantajan tarvitse hyväksyä hoitajan kirjoittamaa sairaslomaa.
Hoitajan tekemä sairaslomatodistus ei myöskään kelpaa Kelalle.
Aika moni yrittäjä on saita ja pihi, ja työvoima pitäisi saada ilmaiseksi. Työntekijästä ei välitä, vaan siitä paljonko saa itselleen käärittyä voittoja.
Kuolinvuoteella sitten tälläinenkin helmi viimeistään sen tajuaa, että käärinliinoissa ei olekaan taskuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omia tuntemuksia työpaikalla oli, että ei olisi jaksanut kuunnella toisten puhetta, ystävällistäkään, ollenkaan. Raskas olo ja saattoi yhtäkkiä tulla hillitön tarve itkeä ja saada olla yksin. Ei todellakaan normaali olotila. Mutta sinänsä ei estänyt töissä olemista, mutta sellainen haavoittuvainen olo tai kuin olisi ollut joku haava, jota yrittää saada umpeutumaan.
Niin. Suru on kait sellaista jossa katsotaan ihmisen pystyvän toimimaan vrt "olen surullinen"
Suru tulee kyllä kun kohtaa kuolemaa, mutta ennen sitä läheisen kuollessa tulee kyllä ihan muut oireet, shokki peräti. Valtava ahdistus, jatkuva unettomuus, hengitysvaikeudet, jopa oksennus. Siinä ihminen voi olla aivan todella sekaisin ja siinä ei olla työkuntoisia. Se on pitkäkestoinen trauma pahimmillaan.
Riippuu ihmisestä. Ihmiset reagoivat eri tavoin. Ei voi niputtaa kaikkia että Suru ei ole sairaus ja töihin siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan naurettavaa. Lääkäri on sopinut työnantajan kanssa
Vaihda työpaikkaa.
IHAN YLEINEN TAPA TOIMIA.
Suru ei ole sairaus niin kuin ilokaan!
I d o o t i t
Mikä on idooti?
Hmmm...
No mikähän se olisi, jo oikeinkirjoitettuna ei tule läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkaton on keksitty. Miksi työnanatajan pitäisi maksaa siitä että miehesi kuoli vaikka ei tainnut olla edes samassa firmassa töissä...
Hyi viddu millaisia ihmisiä on olemassa 🤯
Psykopaatteja ja sosiopaatteja on yllättävän paljon, tuossa oli yksi sellainen.
Hänhän kirjoitti sen mikä on vain faktaa joka työpaikalla. Ei palkallinen sairausloma ole oletus jos jollekin perheenjäsenelle jotain käy. Vapaata voi kyllä anoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menin aamuvuoroon silloinkin, kun poliisi kävi keskellä yötä kertomassa suru-uutisen. En ollut työkykyinen enkä kirkkaampaa kruunua tästä saa. Töissä sain pitkän aikaa ahdistuskohtauksia ja traumaperäisen stressihäiriön kanssa olen yrittänyt pärjäillä. Suru ei ole sairaus, mutta työkyvyn se voi viedä. Voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus. Olisit ottanut palkatonta.
Vain naiset kitisee. Jos koira kuolee silloinkin naiset heittäytyy työkyvyttömäksi.
Hautajaisiin saa palkallisen vapaapäivän jos se osuu arkipäivään.
Olet siis mies, ja silti kitiset. Voitko tarkasti tämän asiasi selittää, vai pitääkö minun hakea ja puhutella?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin aamuvuoroon silloinkin, kun poliisi kävi keskellä yötä kertomassa suru-uutisen. En ollut työkykyinen enkä kirkkaampaa kruunua tästä saa. Töissä sain pitkän aikaa ahdistuskohtauksia ja traumaperäisen stressihäiriön kanssa olen yrittänyt pärjäillä. Suru ei ole sairaus, mutta työkyvyn se voi viedä. Voimia.
Kyllä siitä pitää saada ainakin vähintään samoja päiviä, koska aiheuttaa reaktioita, jotka ihan sairauteen verrattavissa. Monesti vieläkin pidempi aikaisia, joskus ei niinkään.
Aika lailla on porukalta hukassa sairauslomaan ja palkan maksuun liittyvät asiat. Lääkäri EI päätä palkanmaksusta, vaan työnantaja. Lääkärin tehtävä on diagnosoida ja hoitaa sairauksia ja työnantaja maksaa palkkaa, jos diagnoosi on sellainen, että sillä voi saada KELAsta korvauksen. Sairauslomapaperiin ei voi kirjoittaa diagnoosiksi omaisen kuolemaa, vaan siihen on laitettava jokin diagnoosiluettelosta löytyvä, sopiva diagnoosi. Ja työnantaja lopulta päättää, onko sairausloma palkallista vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sairaus sanan varainaisessa merkityksessä, mutta vaihtaisin lääkäriin joka ymmärtää. Tuollaisessa ei ole mitään mieltä.
ei tuossa ole kyse lääkärin ymmärryksestä tai sen puutteesta, vaan siitä, että lääkäri ei voi tehdä asioita vastoin sääntöjä. Lääkärin diagnoosien ja sairauslomien syiden pitäisi perustua tutkimukseen ja faktoihin. Suru ei ole sairaus. Potilas itse pitäkööt huolta siitä, että lääkäri ei kuvittele, että vain surun takia tässä kerjätään saikkua. potilas kertokoot oireensa, jotka tekevät hänestä työkyvyttömän. Lääkäri sitten tutkii ne ja jos toteaa saman, niin kirjoittaa saikkua. Helpostihan puolison kuolema aiheuttaa masennusta, unettomuutta, itsetuhoisia ajtuksia sun muita
Mulla isä kuoli 6v sitten ja ei ollut mitään ongelmaa sairausloman suhteen. Menin vain työterveyslääkärille ja sanoin suoraan, että tarvitsen pariviikkoa sairauslomaa kun pitää järjestää asioita ja suunnitella hautajaisia. Lääkäri katsoi listasta millä sairaudella voi antaa 2 viikkoa sairauslomaa ja kirjoitti lapun.
ALOITUS:
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua...Kyseessä pieni työnantaja.
"Kaikille ei sairauslomaa edes kirjoiteta, eikä pitkä sairausloma ole välttämättä taloudellisesti mahdollista esimerkiksi pienyrittäjille."
_______
Tuossa aloittajalle vastaus!
Jos lapsen kuolemassa ei välttämättä saa sairauslomaa - suru kun ei ole sairaus - niin miten sitten puolison.
Lapsen menetys maailman kauhein asia.
Vierailija kirjoitti:
Niin. Suru on kait sellaista jossa katsotaan ihmisen pystyvän toimimaan vrt "olen surullinen"
Suru tulee kyllä kun kohtaa kuolemaa, mutta ennen sitä läheisen kuollessa tulee kyllä ihan muut oireet, shokki peräti. Valtava ahdistus, jatkuva unettomuus, hengitysvaikeudet, jopa oksennus. Siinä ihminen voi olla aivan todella sekaisin ja siinä ei olla työkuntoisia. Se on pitkäkestoinen trauma pahimmillaan.Riippuu ihmisestä. Ihmiset reagoivat eri tavoin. Ei voi niputtaa kaikkia että Suru ei ole sairaus ja töihin siitä.
Vrt."kivettyneet ihmiset"?? Monet väittää etteivät näe esim.unia, samat eivät osaa kaiketi käsitellä mitään tunteitakaan?!
Hoitaja voi tehdä sairaslomatodistuksen sellaisesta vaivasta mikä ei välttämättä vaadi lääkärillä käyntiä kuten flunssa tai vatsatauti.
Hoitaja ei saa tehdä diagnoosimerkintää eli ICD-merkintää, sen voi tehdä lain mukaan vain lääkäri. Siksi hoitajan tekemällä todistuksella ei voi hakea esim. Kelalta päivärahaa.
Vierailija kirjoitti:
Omia tuntemuksia työpaikalla oli, että ei olisi jaksanut kuunnella toisten puhetta, ystävällistäkään, ollenkaan. Raskas olo ja saattoi yhtäkkiä tulla hillitön tarve itkeä ja saada olla yksin. Ei todellakaan normaali olotila. Mutta sinänsä ei estänyt töissä olemista, mutta sellainen haavoittuvainen olo tai kuin olisi ollut joku haava, jota yrittää saada umpeutumaan.
Jokainen omaisensa menettänyt tietää että niiden haavojen paranemiseen menee vuosia, joskus jopa loppuelämä. Hillitön tarve itkuun voi yllättää monesti myöhemminkin, ja missä vaan. Työyhteisössä voi kertoa jos etenkin alussa kaipaa hiljaisuutta ja rauhaa surra omineen. Ihmiset surevat jokainen eri tavoin, toiset vaikenevat, toiset haluavat puhua.
Kuinkahan monta eri sairautta on käsittelemätön suru voinut eri ihmisille aiheuttaa?!