"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (842)
Isolla työnantajalla sai sairaslomaa. Syynä ei ollut tosin suru. Työnantaja kevensi työtehtäviä niin pitkäksi aikaa kun oli tarpeen. Mielestäni toimi hyvin.
482 jatkuu. Lääkäri vaihtui terveysasemalla, mutta kaikki kijoittivat saikkua.
Vierailija kirjoitti:
Sairauslomaa pitäisi saada vain sairaudesta, joka on hoidettavissa osastohoidolla tai lääkkeillä. Suru ei ole sairaus, se on tunnetila. Miksi ei sairauslomaa saa rakastuneena, huolestuneena, ilahtuneena tai varovaisena, miksi vain surullisella on lupa palkalliseen poissaoloon?
No sitten esimerkiksi oksennustaudistakaan ei saisi enää sairauslomaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
No tuosta pääsee jo suljetulle ja työnantajalla on oikeus irtisanoa.
Ensin täällä selitetään, että suru ei ole sairaus. Mutta sitten suru on kuitenkin irtisanomisperuste :D
Taitaa nykyään suurin osa tänne kirjoittelevista olla ryssäröllejä. Siihen suuntaan vihjaa jo erikoiset käsitykset työlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista.
No ei se suru oikeasti ole sairaus, mutta jos esittää lääkärissä täysin mielenvikaista, niin siitä ei saa sairauslomaa, siitä laitetaan tutkimuksiin.
Sinähän vitsin murjaisit :D Onneksi sentään Suomessa ei kouluteta kirjekurssilääkäreitä niin ei tarvitse tällaisten hönöjen kanssa tehdä töitä. Ihan näin alalla olevana voin kertoa että psykiatriset osastot on niin kriisissä että sinne ei saada edes niitä ketkä sinne haluaisi ja sitä tarvitsisi. Iso vitsi että joku meuhkaava asiakas vastaanotolla kärrättäisiin millekään "osastolle". Typerää ja stigmatisoitua lietsontaa Suomen psykiatrisesta hoidosta. Älä viitsi tollasta hölynpölyä puhua, aikuinen mies!
Mies? Katsotko samasta kristallipallosta tai heitteletkö samoilla nopilla potilaillesi diagnoosit kuin täällä anonyymeille kommenteille sukupuolet?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkaton on keksitty. Miksi työnanatajan pitäisi maksaa siitä että miehesi kuoli vaikka ei tainnut olla edes samassa firmassa töissä...
Hyi viddu millaisia ihmisiä on olemassa 🤯
Psykopaatteja ja sosiopaatteja on yllättävän paljon, tuossa oli yksi sellainen.
Mikä ihmeen lypsylehmä se työnantaja on?
Suru ei ole sairaus, mutta pitää työnantajalla ainakin ripaus inhimillisyyttä olla toiminnassaan.
Toki voisin työntekijänäkin ryhtyä kylmästi maksimoimaan kaikessa omaa etuani.
Tällainen ei ole kuitenkaan kenenkään etu.
Pienyrittäjät maksavat tälläisiä vähän kuin omasta pussistaan. Ei Jonnet ymmärrä. Valtio saisi kyllä alkaa maksamaan sairaspoissaolot, eikä yritykset.
Muistaakseni olen ollut vapaalla esim. päivänä, jonka aamuna sain tiedon äitini kuolemasta, mutta en muista, otettiinko se vuosilomasta vai saiko sen muuten vaan.
Tosiaan oli aiheellista, kun piti käydä muistisairaan isän kanssa hakemassa vainajan tavarat saattokodista. Ruumiin haku piti järjestää mahdollisimman pian - saattokodin kylmiö täynnä - ja asioida hautaustoimistossa, sopia perunkirjoitus ja tiedottaa asiasta moneen paikkaan, lopettaa lehtitilauksia yms.
Ei siihen yksi päivä riitäkään.
Ei sairaus sanan varainaisessa merkityksessä, mutta vaihtaisin lääkäriin joka ymmärtää. Tuollaisessa ei ole mitään mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Ei saakeli vaihtaisin tuollaisen jälkeen työpaikkaa heti kun vaan mahdollista.
Ihan normaali systeemi. Sinä et sitten menisi mihinkään paikkaa töihin.
Voiko läheisen kuoleman takia saada sairauslomaa? EK:n asiantuntijalääkäri: ”Suru ei ole sairaus”
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/201805092200929724
Suru ei ole sairaus. Lapsensa menettänyt voi saada sairauslomaa esimerkiksi masennusdiagnoosin turvin. Esimerkiksi masennusdiagnoosi voi olla este vakuutusten saannille tai haitata myöhempää adoptioprosessia.
Suru ei ole sairaus, jonka voisi hoitaa pois. Läheisensä äkillisesti menettäneen kuvailemiin oireisiin tulee silti suhtautua vakavasti, sillä menetys voi altistaa fyysisille tai psyykkisille sairauksille, jotka vaativat lääketieteen ammattilaisen apua.
https://www.surevankohtaaminen.fi/suru/
Jne.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan naurettavaa. Lääkäri on sopinut työnantajan kanssa
Vaihda työpaikkaa.
IHAN YLEINEN TAPA TOIMIA.
Suru ei ole sairaus niin kuin ilokaan!
I d o o t i t
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
No tuosta pääsee jo suljetulle ja työnantajalla on oikeus irtisanoa.
Ensin täällä selitetään, että suru ei ole sairaus. Mutta sitten suru on kuitenkin irtisanomisperuste :D
Taitaa nykyään suurin osa tänne kirjoittelevista olla ryssäröllejä. Siihen suuntaan vihjaa jo erikoiset käsitykset työlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista.
No ei se suru oikeasti ole sairaus, mutta jos esittää lääkärissä täysin mielenvikaista, niin siitä ei saa sairauslomaa, siitä laitetaan tutkimuksiin.
Sinähän vitsin murjaisit :D Onneksi sentään Suomessa ei kouluteta kirjekurssilääkäreitä niin ei tarvitse tällaisten hönöjen kanssa tehdä töitä. Ihan näin alalla olevana voin kertoa että psykiatriset osastot on niin kriisissä että sinne ei saada edes niitä ketkä sinne haluaisi ja sitä tarvitsisi. Iso vitsi että joku meuhkaava asiakas vastaanotolla kärrättäisiin millekään "osastolle". Typerää ja stigmatisoitua lietsontaa Suomen psykiatrisesta hoidosta. Älä viitsi tollasta hölynpölyä puhua, aikuinen mies!
Mies? Katsotko samasta kristallipallosta tai heitteletkö samoilla nopilla potilaillesi diagnoosit kuin täällä anonyymeille kommenteille sukupuolet?
Ohis
Kielenkäytöstä ja empatiakyvystä päättelin että kyseessä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä mies. Sanavalinnoista päätellen keski-ikäinen tai sitä lähellä oleva :)
Vietin omaiseni kuolinvuoteen äärellä yön, päivän ja illan. Seuraavana aamuna menin töihin. Palkastani vähennettiin se päivä, jonka vietin kuolinvuoteen vierellä. Hautajaisjärjestelyjä varten otin jäljellä olleet lomapäivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
No tuosta pääsee jo suljetulle ja työnantajalla on oikeus irtisanoa.
Ensin täällä selitetään, että suru ei ole sairaus. Mutta sitten suru on kuitenkin irtisanomisperuste :D
Taitaa nykyään suurin osa tänne kirjoittelevista olla ryssäröllejä. Siihen suuntaan vihjaa jo erikoiset käsitykset työlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista.
No ei se suru oikeasti ole sairaus, mutta jos esittää lääkärissä täysin mielenvikaista, niin siitä ei saa sairauslomaa, siitä laitetaan tutkimuksiin.
Sinähän vitsin murjaisit :D Onneksi sentään Suomessa ei kouluteta kirjekurssilääkäreitä niin ei tarvitse tällaisten hönöjen kanssa tehdä töitä. Ihan näin alalla olevana voin kertoa että psykiatriset osastot on niin kriisissä että sinne ei saada edes niitä ketkä sinne haluaisi ja sitä tarvitsisi. Iso vitsi että joku meuhkaava asiakas vastaanotolla kärrättäisiin millekään "osastolle". Typerää ja stigmatisoitua lietsontaa Suomen psykiatrisesta hoidosta. Älä viitsi tollasta hölynpölyä puhua, aikuinen mies!
Mies? Katsotko samasta kristallipallosta tai heitteletkö samoilla nopilla potilaillesi diagnoosit kuin täällä anonyymeille kommenteille sukupuolet?
Ohis
Kielenkäytöstä ja empatiakyvystä päättelin että kyseessä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä mies. Sanavalinnoista päätellen keski-ikäinen tai sitä lähellä oleva :)
Toivottavasti et harrasta samanlaista arpapeliä töissäsi. Oli se sitten mitä tahansa...
Ei varmaan suru ole sairaus, mutta maalaisjärjellä ajatellen akuutti suru voi haitata työkykyä: työhön keskittyminen voi vaikeutua, voi tulla itkupuuskia yms.
Ihminen ei ole kone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan naurettavaa. Lääkäri on sopinut työnantajan kanssa
Vaihda työpaikkaa.
IHAN YLEINEN TAPA TOIMIA.
Suru ei ole sairaus niin kuin ilokaan!
I d o o t i t
Mikä on idooti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru on sairaus! Ihmiset on erilaisia ja reagoivat tilanteisiin eri tavalla. Hoitsu saa vaan bonuksia jos ei anna saikkua, hyvin yleistä. Vaihda työpaikkaa. Voimia Sinulle!
Hoitaja ei muuten voi kirjoittaa sairaslomaa kuin hengitystieinfektioista ja vatsataudista.
Unohdit kirjoittaa kommenttiisi "meillä" 🙄.
On tarkkaan säädetty mistä hoitaja voi sairaslomaa kirjoittaa ja kuinka pitkäksi aikaa. Masennuksen tms. syyn takia ei voi kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
No tuosta pääsee jo suljetulle ja työnantajalla on oikeus irtisanoa.
Ensin täällä selitetään, että suru ei ole sairaus. Mutta sitten suru on kuitenkin irtisanomisperuste :D
Taitaa nykyään suurin osa tänne kirjoittelevista olla ryssäröllejä. Siihen suuntaan vihjaa jo erikoiset käsitykset työlainsäädännöstä ja työehtosopimuksista.
No ei se suru oikeasti ole sairaus, mutta jos esittää lääkärissä täysin mielenvikaista, niin siitä ei saa sairauslomaa, siitä laitetaan tutkimuksiin.
Sinähän vitsin murjaisit :D Onneksi sentään Suomessa ei kouluteta kirjekurssilääkäreitä niin ei tarvitse tällaisten hönöjen kanssa tehdä töitä. Ihan näin alalla olevana voin kertoa että psykiatriset osastot on niin kriisissä että sinne ei saada edes niitä ketkä sinne haluaisi ja sitä tarvitsisi. Iso vitsi että joku meuhkaava asiakas vastaanotolla kärrättäisiin millekään "osastolle". Typerää ja stigmatisoitua lietsontaa Suomen psykiatrisesta hoidosta. Älä viitsi tollasta hölynpölyä puhua, aikuinen mies!
Olen töissä psykiatrisella osastolla ja kyllä tänne meille tulee ihmisiä kriisipolin kautta, joskus myös työterveyslääkärin sinne lähettäminä. Ihan näin alalla olevana voin vakuuttaa, että kun ihminen sekavana ryömii ulisten lattialla, niin ei häntä kotiin toimiteta vaan hoitoon. Meuhkaava on aivan toisenlainen kuin sekava psykoosipotilas.
Työterveyslääkäri kun ei edes voi olla varma, onko puhe puolison kuolemasta totta vai kuviteltua.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan suru ole sairaus, mutta maalaisjärjellä ajatellen akuutti suru voi haitata työkykyä: työhön keskittyminen voi vaikeutua, voi tulla itkupuuskia yms.
Ihminen ei ole kone.
Pitääkö maksaa palkkaa myös silloin, kun ryyppään pari viikkoa suruuni?
Eka sairauspäivä palkattomaksi, sillä tämäkin ongelma ratkeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru on sairaus! Ihmiset on erilaisia ja reagoivat tilanteisiin eri tavalla. Hoitsu saa vaan bonuksia jos ei anna saikkua, hyvin yleistä. Vaihda työpaikkaa. Voimia Sinulle!
Hoitaja ei muuten voi kirjoittaa sairaslomaa kuin hengitystieinfektioista ja vatsataudista.
Unohdit kirjoittaa kommenttiisi "meillä" 🙄.
On tarkkaan säädetty mistä hoitaja voi sairaslomaa kirjoittaa ja kuinka pitkäksi aikaa. Masennuksen tms. syyn takia ei voi kirjoittaa.
Laitahan jokin lähde väitteellesi.
Sinähän vitsin murjaisit :D Onneksi sentään Suomessa ei kouluteta kirjekurssilääkäreitä niin ei tarvitse tällaisten hönöjen kanssa tehdä töitä. Ihan näin alalla olevana voin kertoa että psykiatriset osastot on niin kriisissä että sinne ei saada edes niitä ketkä sinne haluaisi ja sitä tarvitsisi. Iso vitsi että joku meuhkaava asiakas vastaanotolla kärrättäisiin millekään "osastolle". Typerää ja stigmatisoitua lietsontaa Suomen psykiatrisesta hoidosta. Älä viitsi tollasta hölynpölyä puhua, aikuinen mies!