"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (842)
Entäs jos on työnhakijana ja puoliso ym lähimmäinen kuolee, pitääkö silloinkin olla aktiivinen työnhakija samasta päivästä alkaen?
Voisin kuvitella myös työn luonteen vaikuttavan työkykyyn. Yksinäinen puurtaminen voi olla jopa terapeuttista, mutta leikipä tekopirteää asiakaspalvelijaa surun keskellä. Lääkärin hommia arvioida työkyky.
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
Ap, otan osaa suureen suruusi ja toivon Sinulle voimia. Työterveyslääkäri ei toiminut oikein, järkyttävää.
Kaikkea hyvää elämääsi!
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
No tuosta pääsee jo suljetulle ja työnantajalla on oikeus irtisanoa.
Kun koirani kuoli,kävin kesken työpäivän takahuoneessa itkemässä.
Kun äidilläni todettiin pahanlaatuinen rintasyöpä,menin zombie-tilaan jossa kävelin reagoimatta ympäristöön ja menetin myös ruokahaluni. Onneksi äiti selvisi!
Ihmiset kestävät eri tavoin surua ja siinä missä toinen pärjää muutaman päivän levolla ja keskustelemalla muiden kanssa, niin voi toinen joutua täysin työkyvyttömään tilaan. Ei voi tässäkään asiassa yleistää liikaa.
Vuosia sitten eräällä silloin suurella työnantajalla oli tehostustoimet käynnissä työpaikkakunnallani. Ruuvia kiristettiin koko ajan jokaisessa mahdollisessa kohdassa ja lopulta työntekijät alkoivat oireilla psyykkisesti. Aluksi työterveydestä myönnettiin sairauslomia suhteellisen myötömielisesti, mutta jossain kohtaa työnantaja alkoi tietysti ihmettelemään kun merkittävä osa yksikön työntekijöistä oli melko pitkillä sairauslomilla toistuvasti. Sitten ääni kellossa muuttui, ilmeisesti työnantaja oli uhannut vaihtaa työterveyden toimittajaa kun vastuulääkäri ei enää kirjoittanutkaan sairauslomaa vaan se vaihtui pillereihin, työkyvyn arviointeihin ja erilaisiin fysioterapeuttisiin lähetteisiin. Näillä tietysti yritti antaa kuvan työntekijöiden työkykyvyn ylläpitämisestä ja pitää sopimuksen siinä työskentelemässään firmassa. Jokainen arvaa miten siinä kävi. Ei hyvin. Vaihtuvuus firmassa kasvoi ja ne jotka pystyivät jäivät sitten vapaaehtoisesti pois tai erilaisille Kelan tuille.
Itse olin silloin jo tehnyt lähtösuunnitelmat joten ei onneksi koskenut niin pahasti itseäni vaikka oli se kuorma loppuaikoinani aika kova kun mentiin aina minimimiehityksillä ja työntekijöitä oli liian vähän työmäärään verrattuna. Lopuksi kyseinen firma sitten palkitsi sulkemalla sen yksikön ja siirtämällä toiminnot muihin yksiköihin. Suurin osa sai potkut ja pieni osa sitten pääsi siirtymään firman sisällä muihin yksiköihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
No tuosta pääsee jo suljetulle ja työnantajalla on oikeus irtisanoa.
Oletpa epäinhimillinen! Olisit jättänyt kommentoimatta.
T.eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
No tuosta pääsee jo suljetulle ja työnantajalla on oikeus irtisanoa.
Eivät ne kuule surevaa ihmistä ota suljetulle,suru ei ole mielisairaus .
Arvioinnin jälkeen pääsee kotiin ja takaisin töihin.
Kukaan ei pysty varmaksi sanomaan kuinka reagoi läheisen kuolemaan. Myös mitä on tapahtunut, vaikuttaa
paljon.Jos on äkillinen, traumaattinen tapahtuma, suru muuttuu. Mm voi kokea ihan koko kehon fyysistä kipua, ei pysty nukkumaan jne.
Unettomuus voi tulla, vaikka kuolema olisi luonnollinenkin ja pitkään valvonut on melkoinen riski työpaikalla itselleen sekä toisille.
Aika armotonta on tuollainen suhtautuminen.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhdessäkään työpaikassani ole määritelty kuinka pitkään voi olla poissa läheisen kuoleman jälkeen. Vuosi sitten entisen työkaverin puoliso kuoli yllättäen, puoliso oli saikulla 2 kk.
Muutamalta työkaverilta kuollut lapsi (parikymppisiä). Toinen oli muutaman kuukauden pois ja sen jälkeen teki puolikasta päivää. Toinen oli pari viikkoa poissa, varmaankin omasta tahdosta.Aika veemäinen ratkaisu työnantajalta ja lääkäriltä. Eihän tuollaisessa surushokissa olevan työpanoskaan ole kummoinen.
Palkatta saa olla pois aika pitkään, työnantajalle se ei ole yleensä ongelma, kunhan asiasta sovittaan. Poissaolo palkallisesti ilman hoidettavaa sairautta ei ole oikein reilua. Pitäisi olla joku surunhoito-ohjelma, jossa joutuisi joka päivä 1-2 tunnin vertaistukiryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
No tuosta pääsee jo suljetulle ja työnantajalla on oikeus irtisanoa.
Eivät ne kuule surevaa ihmistä ota suljetulle,suru ei ole mielisairaus .
Arvioinnin jälkeen pääsee kotiin ja takaisin töihin.
Kyllä ne ottaa, jos parkuu ja pyörii lattialla. Ja jos arvioinnin jälkeen palaa kotiin, niin se on sitten töihin eikä suinkaan työnantajan maksamalle parin kuukauden lomalle.
Tosin yleensä 5 vuorokaudessa todetaan surun aiheuttama psykoosi ja se on sitten menoa.
Jälleen yksi syy miksi naisia ei kannata palkata kun edes koko kesä ei riitä läheisen kuoleman käsittelyyn vaan lisää saikkua pitäisi saada kuukausi kaupalla
Mitä siis yritin tuossa sanoa on se, että työnantaja todellakin voi vaikuttaa erittäin paljon siihen miten työterveyslääkäri potilaisiinsa eli yrityksen työntekijöihin suhtautuu, koska työnantaja tilaa ja maksaa kyseisen palvelun. Ja palvelun toimittajan saa valita vapaasti kunhan se tietysti on pätevä toimija.
t. 428
Anna osoite ja nimi niin käyn puukottamassa tuollaisen paskan kuoliaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olisin parkunut ja pyörinut lattialla, siinäpä olisivat sitten pomo ja työterveyslääkäri ihmetteleet. Todellakaan läheisen kuoltua ei ole työkunnossa!
No tuosta pääsee jo suljetulle ja työnantajalla on oikeus irtisanoa.
Eivät ne kuule surevaa ihmistä ota suljetulle,suru ei ole mielisairaus .
Arvioinnin jälkeen pääsee kotiin ja takaisin töihin.Kyllä ne ottaa, jos parkuu ja pyörii lattialla. Ja jos arvioinnin jälkeen palaa kotiin, niin se on sitten töihin eikä suinkaan työnantajan maksamalle parin kuukauden lomalle.
Tosin yleensä 5 vuorokaudessa todetaan surun aiheuttama psykoosi ja se on sitten menoa.
Ei suljetulle noin vähästä pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suru ei ole sairaus. Olisit ottanut palkatonta.
Suru on paha sairaus. Myös on oikeasti olemassa semmoinen kuin särkynyt sydän.
mutta kun sitä ei ole luokiteltu icd:hen ja sairauloma-asioissa se on se mikä merkitsee, ei se mitä ieltä sinä tai minä tai joku muu on.
miksi PEtteri Orpo leikkaa aina köyhiltä eikä koskaan rikkailta? Eikö tuo ole aika psykopaattinen lähtökohta ajatella asioita?
Sivukaupalla? Minun viestini ovat ihan yhden käden sormin laskettavissa, että siinä sulle trollille "sivukaupalla" 😅.
Sä näytät olevan ihan harhoissasi.