"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?

Lain mukaan kuolinpäivä ja hautajaispäivä ovat palkallisia lomia ja suru ei ole sairaus, eikä näin ollen peruste sairaslomalle.

Vierailija kirjoitti:

Lähiomaiseni kuolinpäivänä ilmoitin tapahtuneesta töihin ja että pitäisi hautajaisia alkaa järjestää. Tuon yhden päivän olin tapauksen johdosta pois töistä, sanoin työnjohtajalle että tehkää poissaolopäiväni palkan suhteen miten haluatte. Pekkaspäivistä se sitten vähennettiin. Se oli mielestäni ok. En käynyt tt-lääkärillä.

Suremiseni ei juuri haitannut työtäni, fyysistä tehdastyötä. Työkaverit eivät huomanneet mitään, enkä asiasta heille mitään maininnut.

Etpä pitkään lastasi surrut.

Vaikka suru ei itsessään ole sairaus, voi suru kuitenkin tehdä työkyvyttömäksi. Sureva ihminen saattaa käyttäytyä erikoisilla tavoilla, itkeä, unohdella asioita, lamaantua kykenemättä saamaan mitään aikaan tai vaikka huutaa. Surutyön alkuvaiheessa ihminen voi olla vielä shokissa eikä silloin välttämättä kykene lainkaan toimimaan loogisesti tai järkevästi.

Kuinka moni oikeasti pitäisi hyvänä asiana, että silmät turvoksiin itkenyt ja hysteerinen työntekijä saapuu töihin, joihin ei oikeastaan kykene mutta on pakko? Olisiko kiva jos kaupan kassamyyjä tai vaikkapa tarjoilija huutoitkisi samalla kun yrittää palvella asiakkaita? Tai lääkäri tai sairaanhoitaja nyyhkisi musertuneena samalla kun potilas yrittää kertoa vaivoistaan? Ihanko todella olette sitä mieltä että eikun töihin vaan?

Tää suruhan on samaa sarjaa kuin työuupumus eli kumpikaan ei todellisuudessa oikeuta yhtään mihinkään saikkuun, jos samanaikaisesti ei voida todeta jotain muuta tautiluokituksen mukaista sairautta.

Niinpä, ja nyt kun kokopersut helpottavat irtisanomista surusta saa kohta kenkää.

Vierailija kirjoitti:

Lain mukaan kuolinpäivä ja hautajaispäivä ovat palkallisia lomia ja suru ei ole sairaus, eikä näin ollen peruste sairaslomalle.

Oma kuolinpäivä? Onpa reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan hirveän rakastunut, saanko siis 2 vko palkallista sairauslomaa, kyseessähän on iso  tunne?

Asiakas tuskin joutuu kannattelemaan sinua? Hieman eri, jos työntekijä itkee shokissa asiakkaille puhuessaan ja asiakkaat ovat tietysti ihan ihmeissään. Yritäpä siinä olla esim. vakuuttava asiantuntija.

Miksi en rakastuneena voisi jutella ihan höpöjä? Tietenkin on saatava sairauslomaa jokaisen ison tunteen takia!

Ehkä te olette pian ajamassa äitiyslomankin alas, mitäs läksit lapsia hankkimaan !

Vierailija kirjoitti:

Monella tuntuu täällä olevan hakusessa se, että lääkäri on viranomainen, joka arvioi sosiaalivakuutuksen mukaisten etuuksien edellyttämien kriteerien täyttymistä.

Lääkäri ei ole mikään frendi, joka voi sanoa, että ota nyt kuukausi saikkua, kun mummo kuoli.

Eihän lääkärin tarvitse mikään kaveri ( osaan katsos suomentaa) ollakaan. Mutta se, että lääkäri on ihminen, on positiivista 👍🏻

Vierailija kirjoitti:

Naiset ne keksii aina tekosyitä että voi saikuttaa pari vuotta.

Mitä se sureminen ja murehtiminen auttaa, eikö olisi kuitenkin helpompi vaan käsitellä ja mennä eteenpäin ja laittaa arjen rullaamaan että siittä pääsee yli?

Mites panis ukko suuvärkkinsä kun akka kuolis ja jäis lapset hoidettavaks ?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka suru ei itsessään ole sairaus, voi suru kuitenkin tehdä työkyvyttömäksi. Sureva ihminen saattaa käyttäytyä erikoisilla tavoilla, itkeä, unohdella asioita, lamaantua kykenemättä saamaan mitään aikaan tai vaikka huutaa. Surutyön alkuvaiheessa ihminen voi olla vielä shokissa eikä silloin välttämättä kykene lainkaan toimimaan loogisesti tai järkevästi.

Kuinka moni oikeasti pitäisi hyvänä asiana, että silmät turvoksiin itkenyt ja hysteerinen työntekijä saapuu töihin, joihin ei oikeastaan kykene mutta on pakko? Olisiko kiva jos kaupan kassamyyjä tai vaikkapa tarjoilija huutoitkisi samalla kun yrittää palvella asiakkaita? Tai lääkäri tai sairaanhoitaja nyyhkisi musertuneena samalla kun potilas yrittää kertoa vaivoistaan? Ihanko todella olette sitä mieltä että eikun töihin vaan?

Tuskinpa kukaan on oikeasti sitä mieltä, että henkisesti huonossa tasapainossa olevan ihmisenon hyvä olla töissä. Tuollaiset asiat pitäisi kuitenkin voida sopia työnantajan kanssa.

Se, että itkee ja hutiloi ei ole mikään tautiluokituksen mukainen sairaus. Ongelmien medikalisointia, että lääkäriltä haetaan siunausta kaikkeen normaaliin elämään kuuluvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkaton on keksitty. Miksi työnanatajan pitäisi maksaa siitä että miehesi kuoli vaikka ei tainnut olla edes samassa firmassa töissä...

Tämä onkin monimutkainen asia. Osalle firmoista asia on lähinnä yhden tekevä kun taas osalle kustannuksena katastrofi. samoin kuin suru ja menetys on kokemuksen yksilöllinen.

Oletteko kuulleet puhuttavan työhyvinvoinnista ? Ilmeisesti työpahoinvointi on joillekin ok.

Vierailija kirjoitti:

Tää suruhan on samaa sarjaa kuin työuupumus eli kumpikaan ei todellisuudessa oikeuta yhtään mihinkään saikkuun, jos samanaikaisesti ei voida todeta jotain muuta tautiluokituksen mukaista sairautta.

Lääkäreillä noita koodeja riittää, älä huoli 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkaton on keksitty. Miksi työnanatajan pitäisi maksaa siitä että miehesi kuoli vaikka ei tainnut olla edes samassa firmassa töissä...

Hyi viddu millaisia ihmisiä on olemassa 🤯

Psykopaatteja ja sosiopaatteja on yllättävän paljon, tuossa oli yksi sellainen.

Mikä ihmeen lypsylehmä se työnantaja on?

Mikä ihmeen lypsylehmä se työntekijä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ne keksii aina tekosyitä että voi saikuttaa pari vuotta.

Mitä se sureminen ja murehtiminen auttaa, eikö olisi kuitenkin helpompi vaan käsitellä ja mennä eteenpäin ja laittaa arjen rullaamaan että siittä pääsee yli?

Mites panis ukko suuvärkkinsä kun akka kuolis ja jäis lapset hoidettavaks ?

Sillä on uusi akka jo katsottu. Miehet eivät ole yksiavioisia.

Työehtosopimuksessa on yleensä lähiomaisen kuolinpäivä palkallinen vapaa. Enempää ei tarvitse antaa. Suru ei ole sairaus ja vaikka lääkäri sillä koodilla sairasloman kirjoittaisi niin se on palkaton. Vain tietyt sairauskoodit oikeuttaa palkallisen sairaslomaan. Ei siinä mitään sopimusta työpaikan ja lääkärin kesken tarvita. Jos suru on niin kova että se aiheuttaa sairauden niin sitten pitää kirjata sairasloma sillä koodilla. Sen päättää kuitenkin ainoastaan lääkäri. Koodista riippuen sairasloma on silloin yleensä palkallinen. Missään työpaikassa jossa olen ollut ei ole automaattisesti saanut vapaata omaisen kuoleman takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää suruhan on samaa sarjaa kuin työuupumus eli kumpikaan ei todellisuudessa oikeuta yhtään mihinkään saikkuun, jos samanaikaisesti ei voida todeta jotain muuta tautiluokituksen mukaista sairautta.

Lääkäreillä noita koodeja riittää, älä huoli 😅

Tässä ketjussa joku taitaa naamioitua lääkäriksi. ICD-koodit on hyvin opiskeltuja.

Suomessa on tosi omituinen kulttuuri kyllä siinäkin, että pidetään työnantajaa jumalasta seuraavana. Jos mietin esim. tilannetta että haluaisin saattohoitaa läheiseni ja työnantaja vetoaisi henkilökuntapulaan ja kieltäytyisi myöntämästä palkatonta sitä varten, niin olisi kyllä piru irti! En IKINÄ antaisi itselleni anteeksi jos työnantajan takia jättäisin sellaisen asian tekemättä. Ei se läheinen herää kuolleista kuolemaan parempana ajankohtana joten se tilaisuus järjestetään kyllä vaikka sitten irtisanoutumalla. Ihme herrapelkoa siinäkin että vaan nöyristellään että no voi harmi, en kai mä sitten.

Akuutti stressireaktio poistetaan kuulemma kokonaan seuraavasta ICD-11 luokituksesta.

Vierailija kirjoitti:

Orpon hallitukselta tulossa laki, jonka mukaan suruaikana työtä pitää tehdä pienemmällä palkalla työtehon laskettua.

Niin tulossa, jos se joskus hyväsytään.

Mieheni teki itsemurhan. Menin seuraavana päivänä normaalisti töihin, olin niin sekaisin etten osannut käsitellä tapahtunutta. Asiakaspalaverissa hajosin palasiksi ja poistuin vessaan, esihenkilö myöhemmin tylytti että mitä tulit töihin, ole kotona ainakin hautajaisiin asti. Palkka maksettiin normaalisti.