Lue keskustelun säännöt.
"Suru ei ole sairaus", sanoi työterveyslääkäri ja passitti minut töihin. Saako isoissa työpaikoissa sairaslomaa läheisen kuoleman vuoksi?
Raskas kesä
10.08.2023 |
Puolisoni menehtyi alkukesästä yllättäen ja työterveyspalvelun lääkäri sanoi, että työnantajan kanssa on sovittu, että suru ei ole sairaus vaan tervekin ihminen tuntee tässä tilanteessa surua. Jouduin suuntaamaan suoraan töihin!
Sitten menikin melkein kolme viikkoa aika sumussa töissä hautajaisia valmistellen. Onneksi kesäloma koitti ja pääsin käymään tätä läpi.
Kaiken huipuksi työnantaja otti palkasta "aiheettomaan" työterveyskäyntiin kuluneen ajan.
Kyseessä pieni työnantaja. Saako isoissa työpaikoissa näissä tilanteissa sairaslomaa?
Kommentit (842)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tuollaisissa Pohjois-Korea -työpaikoissa työskenteliso. Hyi he lvetti. Varmaan muutenkin kiva työyhteisö...
Minusta olisi kiva, että ainakaan työpaikoissa joissa pitää jotain tehdä ja palkkakin sen mukainen ei olisi lusmuilijoita. Tuon toisten saikuttamisen aina joku muu paikkaa. Niillä paikkajillakin on usein perheet tai muutakin tekemistä kuin työ.
Esimiehen kuuluu paikata tai hankkia paikkaaja esim. vuokrafirmasta. Ylitöihin ei ole pakko jäädä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Normaali empatiakyvyllä varustettu työterveyslääkäri olisi kirjoittanut kyselemättä 2 viikkoa sairauslomaa ja sanonut että tule hakemaan lisää jos tarvitset.
Ei, läheisen kuolema ei ole sairausloman peruste. Erityisesti nykyisen hallituksen mukaan sairauslomia ja niiden syitä tarkastellaan aivan eri tavalla kuin aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Normaali empatiakyvyllä varustettu työterveyslääkäri olisi kirjoittanut kyselemättä 2 viikkoa sairauslomaa ja sanonut että tule hakemaan lisää jos tarvitset.
Silloin olisi ollut ammattitaidoton lääkäri. Suru ei ole sairaus. Ja oikea tapa ei ole saikku vaan palkaton vapaa omalla ilmoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on totta, ettei läheisen kuolema ole mikään lääketieteellinen tila. Harvoin edes täyttää minkään akuutin stressihäiriön diagnostisia kriteereitä.
Pari päivää omalla ilmoituksella palkatonta on ihan ok. Tärkeää jatkaa normaalia elämää, johon myös työnteko kuuluu. Tietysti ihmisten kestokyky on erilainen, mutta se ei voi olla työpaikkojen tai yhteiskunnan ongelma.
"Tietysti ihmisten kestokyky on erilainen, mutta se ei voi olla työpaikkojen tai yhteiskunnan ongelma"
Eikös se nimenomaan ole työpaikkojen JA yhteiskunnan ongelma...? Siis ainakin siihen asti kun ihmiset saadaan korvattua jollakin paremmalla ratkaisulla.
Työpaikoissa ja pomoissa on eroja. Minun piti taannoin viedä lemmikki lopetettavaksi ja pomo antoi koko päivän vapaata, sanoi että lepää tämä päivä ja lohduta lapsia, äläkä ota töistä stressiä. Kun kohtelu on tällaista, niin ihan mielelläni joustan sitten myös esim. niin, että kesken lomani autoin työkaveria, kun tuli tilanne, jota hän ei saanut itsekseen selvitettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mieheni kuoli haimasyöpään 4 viikon sairastamisen jälkeen, olin pois töistä yhden päivän ja senkin hautajaisjärjestelyjen vuoksi. Kauheinta mitä tuossa tilanteessa olisi voinut tapahtua, olisi ollut sairausloma. Siis minut olisi määrätty yksin kotiin istumaan ja tuijottamaan vastapäistä seinää. Minulle työ oli paras lääke.
Aikoinaan esikoiseni syntyi kuolleena. Tuolloim sain tietysti pitää äitiysloman osion. Olisin silloinkin halunnut mennä heti töihin. Minusta oli tyhmää kököttää kotona yksin äitiyslomalla ilman vauvaa. Äitiyslomahan on vauvan hoitoa varten !
Kyllä on kylmää porukkaa. Mitäs yhdestä miehestä ja vauvasta. Ei muuta kuin pellolle puurtamaan, kuten vanhoina hyvinä aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Palkattomillahan nämä tällaiset tietysti hoidetaan. Mutta ei siihen suruun kannata moneksi päiväksi jäädä vellomaan kotisänkyyn.
Sanoo ns. ihminen, säälittävä sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulipa tästä mieleen kun appiukko kuoli yllättäen noin kaksikymmentä vuotta sitten. Mieheni, niinkuin koko hänen lapsuuden perheensä, oli kuin puulla päähän lyöty, shokissa. Mieheni (silloin parikymppinen) meni työterveyteen hakemaan sairaslomaa. Oli niin sekaisin että halusi minut mukaansa vastaanotolle, varmistamaan että kaikki menee ok. No, eipä saanut sairaslomaa, juuri noilla sanoilla "suru ei ole sairaus". No, ei kai se olekaan, mutta ei tainnut olla työkyky ihan kohdillaan, kun karskilta nuorelta mieheltä tuli itku, eikä oikein pystynyt toimimaan edes jokapäiväisissä toimissa.
Työnantaja sitten armollisesti antoi palkatonta pari päivää, minkä vietimme anopin luona, koko perhe esim nukkui olohuoneessa "siskonpedissä", katseltiin valokuvia, itkettiin ja naurettiinkin ja muisteltiin, mikä sitten auttoi heitä. Ja tietenkään ei edes oletettu, että olisi saanut sairaslomaa viikkokausia, mutta edes sen päivän tai kaksi, niin olisi voinut rauhassa hengähtää hetken. Mutta joo, mies ei ennen sitä, eikä sen jälkeen ole ollut sairaslomalla koskaan, lukuunottamatta sitä kun mursi jalkansa. Joskus kun jotkut saikuttaa tosi vähäisistä syistä, ja tuntuu että sairaslomaa kirjoitetaan mielin määrin, niin pikkuisen mietityttää että on se kumma miten helposti toisille saikkua kirjoitetaan, ja toiset ei saa edes silloin kuin läheinen kuolee.
PALKATONTA VAPAATA EI TYÖNANTAJAN OLE PAKKO ANTAA PÄIVÄÄKÄÄN VAIKKA TYÖNTEKIJÄ POLVILLAAN SITÄ RUKOILISI.
Joko teille nyt menee jakeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työterveyslääkärit eivät myönnä sairauslomaa mistään syystä, varsinkin jos työterveyspalvelun tarjoaja on osakeyhtiö. OY lain mukaan yrityksen on tuotettava voittoa osakkeenomistajille, eikä mitään muuta, ja sairauslomien myöntäminen vaarantaisi voitot, koska työpaikat saattaisivat irtisanoa sopimuksen, jos sairauslomia myönnetään. Työterveyksillä ei ole enää mitään virkaa työntekijän kannalta, joten ne voisikin lakkauttaa hyödyttömänä. Ahneus pilasi tämänkin systeemin.
Hautajaispäivän sai palkallista vapaata, uurnan laskuun ei - pomo käski hakemaan sairaslomaa - no otin ylitöistä sen päivän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palkattomana tuo voisi onnistua jossain. On ihmisiä jotka eivät varmaan mene töihin surussa jos eivät pysty tai muu psyykkinen tila, uupumus. Lekurien mukaan ihmiset ovat aina työkykyisiä, ovat sellaisessa järjestelmässä mukana, jonka mielestä se on niin. Ihmiset voivat vetää tästä omat johtopäätökset.
Meillä saa 4 päivää palkallista vapaata lähiomaisen kuoleman jälkeen. Ei tarvitse hakea sairaslomaa, ihan oma ilmoitus riittää.
Lähiomaiseksi lasketaan puoliso, lapset, lapsenlapset, vanhemmat ja appivanhemmat.
Pari päivää voi helposti olla poissa kun vaan ilmoittaa pomolle asiasta. Hautajaiset virallinen vapaapäivä.
Vierailija kirjoitti:
PALKATONTA VAPAATA EI TYÖNANTAJAN OLE PAKKO ANTAA PÄIVÄÄKÄÄN VAIKKA TYÖNTEKIJÄ POLVILLAAN SITÄ RUKOILISI.
Joko teille nyt menee jakeluun?
Mee töihin h0m0 :D
Suru ei ole sairaus, mutta se voi johtaa ihmisen tilaan jossa hän ei ole työkykyinen. Kuten itsekin jouduin kokemaan, en ollut työkykyinen itkettyäni kokopäiväisesti ja muistini ei toiminut ollenkaan, eikä oikein vieläkään kaikkea muista, vaikka jo yli 1,5 vuotta puolison äkkikuoleman aiheuttamasta traumasta.
Vierailija kirjoitti:
PALKATONTA VAPAATA EI TYÖNANTAJAN OLE PAKKO ANTAA PÄIVÄÄKÄÄN VAIKKA TYÖNTEKIJÄ POLVILLAAN SITÄ RUKOILISI.
Joko teille nyt menee jakeluun?
Riippuu kuule työehtosopimuksesta. Ei kannattaisi huutaa, varsinkaan jos ei ole edes oikeaa tietoa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
PALKATONTA VAPAATA EI TYÖNANTAJAN OLE PAKKO ANTAA PÄIVÄÄKÄÄN VAIKKA TYÖNTEKIJÄ POLVILLAAN SITÄ RUKOILISI.
Joko teille nyt menee jakeluun?
Palkatonta vapaata ei työnantajan ole pakko antaa, mutta työnantaja ei ole se henkilö joka arvioi ihmisen työkykyä - sen tekee (työterveys)lääkäri. Ihme jankkaaja olet kun jaksat täällä puhua ihan puuta heinää ja väittää työterveyslain ja työsuojelun vastaisia asioita.
Se on totta, ettei läheisen kuolema ole mikään lääketieteellinen tila. Harvoin edes täyttää minkään akuutin stressihäiriön diagnostisia kriteereitä.
Pari päivää omalla ilmoituksella palkatonta on ihan ok. Tärkeää jatkaa normaalia elämää, johon myös työnteko kuuluu. Tietysti ihmisten kestokyky on erilainen, mutta se ei voi olla työpaikkojen tai yhteiskunnan ongelma.