Minulla on adhd ja samoin lapsella. Halusinko tätä tai olenko ylpeä tästä. EN. Olisinko tehnyt lapsen jos olisin saanut itse diagnoosin lapsena.EN

Se voi olla siunaus tai kirous riippuen siitä miten sitä pystyy hallitsemaan. Opin lapsena kätkemään omani niin hyvin, ettei kukaan osaa epäillä. Haittana se, että kaikki mokat katsotaan tahallisiksi ja minua pidetään luonnevikaisena. Ulospäin näytän rauhalliselta, mutta kroppa ja pää huutaa 24/7 ja välillä tekee mieli luovuttaa kokonaan elämässä.

Hyvin harvalle adhd on joku "supervoima" ,lähes jokaiselle se on kirous.

Kun sitte  yrittää elää pakottamalla itsensä muottiin niin ei siitäkään tuu mitään  pidemmän päälle.

En ole tavannut ketään joka kokisi tämän siunauksena. Tuhat rautaa tulessa mutta kaikki jää kesken.