Lue keskustelun säännöt.
Sanojen unohtelu, vaikeus kertoa mitä ajatellut sanoa. Päivittäin, lähes jatkuvasti en löydä sanoja. Mitä tehdä, mitä tämä on?
08.08.2023 |
Joudun tekemään kiertoilmaisuja koska en löydä sanoja. Joskus jätän vain lauseen kesken kun en löydä sanaa, alkaa hävettämään.
Joskus äännän väärin, en oikein muista kunnolla.
Minulla on kyllä vilkas päänsisäinen kyky hahmottaa, ajatella, olla looginen ja tuottaa asioita mutta ulostulo on vaikeaa. Joskus etenkin jos on paljon ihmisiä lähellä, minusta voi tulla todella kömpelö, aivoissa signaalit menee aivan sekaisin, tulee kuuma enkä osaa puhua. Olen oppinut kyllä rauhoittamaan hermostoani ja esittämään kylmää mutta se vaatii työtä ihan täysin.
Muutenkaan en oikein muista kunnolla. Tai koen, että unohtelen jatkuvaan jotain ja olen etenkin yksin ollessa jotenkin poissaoleva tästä elämästä. En halua oikein ketään nähdäkään vaan paeta jonnekin omaan päähäni.
Mitä tämä on? Haittaa oikeasti työelämääkin, jossa pitäisi olla sosiaalinen. Olenkin kyllä sosiaalinen ja rohkea kyllä, avoin yms mutta kyllä nuo edellämainitut asiat hävettää. Osaan peitellä parhaani mukaan niitä. Joskus vaan enää keskittyminen ei riitä ja joku muu voi huomata kongition alentuneen päivän mittaan. Puheessa ja ajatuskatkoksissa sen huomaa.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen ahdistus.
tämä yhdistettynä kilpirauhasen ongelmiin, joista ap mainitsi. Minä tunnen yhden, jolla änkytys yhdistyy kilpirauhaseen. Kun hän jätti lääkityksen pois, änkytys loppui. Hän joutui totta kai jatkamaan lääkitystä koska pakko terveyssyistä mutta sitten palasi änkytyskin. Jotenkin nää kaksi, puheen tuottaminen ja kilpirauhanen liittyy toisiinsa, vaikka missään virallisesti ei niin sanota.
Longcovid. MInulla sama . Olen kyllä vanhempi.
Sieltä löytyi hengenheimolainen.
Itse meinaan myös ajattelen samalla. En edes tiedosta sitä vaan se ikään kuin elää minun sisälläni kun ihminen katsoo minuun päin ja juttelemme, olen kuin valmiustilassa. Joskus olen rennompi, toisinaan en ollenkaan. Riippuu viestinnästä, energioista.
Olen myös tässä vuoden sisään harjoitellut meditointia ja voi kuinka ihanaa se on. Kehityn ja oivallan uusia asioita.
Elämästä on tullut paljon kiehtovampaa, mielenkiintoisempaa ja vapaampaa.
Olen paljon rennompi ja mieleni todella paljon tasaisempi. Ajatuksiani voin katsoa etäältä.
Valitettavasti en mielestäni ole osannut tuoda tuota uudenlaista elämänoppia käytäntöön sosiaalisissa suhteissa, siis niiden keskiössä ollessani ja huomaan helposti meneväni vielä mukaan siihen kaikkeen hälinään ja hössötykseen, tosin siitä olen tietoinen jopa sen aikana.
Mielenkiintoisia juttuja.
Sun kanssa voisi jutella enemmänkin.
Ap