Löytyi hyvä mies perheen perustamiseen, mutta en tunne seksuaalista vetoa

Eikai AP tosissaan harkitse miestä johon ei 33v iässä tunne seksuaalista vetoa..? Ajattele nyt vähän

Ei ole mulle tuollainen mies vaihtoehto. Kyllä pitää olla seksuaalista vetovoimaa ja romantiikkaa. Mä en voisi elää parisuhteessa ja harrastaa seksiä miehen kanssa joka ei mua kiinnostaisi siinä mielessä. Ahdistuisin hengiltä.

Vierailija kirjoitti:

Noin se meni minullakin. Tai siis että sitä vetoa tunsi vääränlaiseen mieheen, syntyi lapsi ja nyt tasaista perhe-elämää vietän rauhallisen ja mukavan miehen kanssa, johon en tunne vetoa. On niin paljon helpompaa kun tunteet ei roihua.

WTF?! No kukin tavallaan

Maikkis kirjoitti:

En voisi elää saman katon alla jonkun "kaverin" kanssa.

Että

Edes mietit tuommoista, osoittaa kiinnostusta.

Ehkä uskallusta tutustua syvemmin voisi olla sellainen haaste. Katsoisi sitten kiinnostaako.

Nuorena oli pari sellaista miestä, jotka olivat ihan fiksuja ja mukavia, mutta en olisi pystynyt edes koskemaan heitä tai suutelemaan heidän kanssaan. Molemmat heistä olisivat halunneet seurustella minun kanssani, mutta etupäässä fyysisen vetovoiman puutteen ja jopa siihen liittyvän vastenmielisyyden takia en itse kokenut samoin. Molempien kanssa kyllä puhuin paljon ja ystävystyin, mutta en jäänyt pitämään aktiivisesti yhteyttä. Tällaisen ihmisen kanssa, jota en pysty edes koskettamaan, en edes harkitsisi seurustelua.

Mikä siinä onkin, että joku ihminen vaan viehättää ja vetää puoleensa ja joku ei. Tässä ei ole kysymys ulkonäöstä, asemasta tai varallisuudesta.

Älä. Elin lapsuuteni perheessä, joissa vanhemmat riiteli koko ajan. Eikä ne tietenkään eronneet. Traumat on

Pyyhkäisee miehen spermakalsareilla pimpsaasi. Kyl se siit sit.

Mun mielestä se on vähän eri asia, että jos on itse esim. edellisen vaikean suhteen jälkeen varautunut ja lukossa niin, ettei pysty heti koskettamaan uutta seurustelukumppania, kuin että kokee sen tapailukumppanin jotenkin niin luotaantyöntäväksi ettei siksi halua koskettaa häntä.

Kai saat mieheltä kuitenkin siemenen ja elarit 18v ajaksi.

Nykynainen elää jossakin saippuasarjojen arvomaailmassa. Yhtymäkohta perinteiseen löytyy satukirjamaailmasta. Edelleen haaveillaan prinssistä, joka täyttää naisen kaikki mahdolliset toiveet. Sitten vietettiin häät ja he elivät uskomattoman onnellisina elämänsä loppuun saakka.

Vierailija kirjoitti:

Eikai AP tosissaan harkitse miestä johon ei 33v iässä tunne seksuaalista vetoa..? Ajattele nyt vähän

Ja tuskin mies lapsiakaan haluaa,kunhan vedättää naisen mieliksi...

Vierailija kirjoitti:

Tuskin se mieskään perhettä haluaa...

Toki se sanoo vauvakuumeiselle naiselle mitä tämä haluaa kuulla saadakseen suhteen.

Ketään ei ole onneksi tuomittu monogamiaan, joten en välttämättä näe vetovoiman puutetta ongelmana. Ja vaikka intohimoa nyt olisikin, tilanne voi vuosien saatossa muuttua. Se on normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena oli pari sellaista miestä, jotka olivat ihan fiksuja ja mukavia, mutta en olisi pystynyt edes koskemaan heitä tai suutelemaan heidän kanssaan. Molemmat heistä olisivat halunneet seurustella minun kanssani, mutta etupäässä fyysisen vetovoiman puutteen ja jopa siihen liittyvän vastenmielisyyden takia en itse kokenut samoin. Molempien kanssa kyllä puhuin paljon ja ystävystyin, mutta en jäänyt pitämään aktiivisesti yhteyttä. Tällaisen ihmisen kanssa, jota en pysty edes koskettamaan, en edes harkitsisi seurustelua.

Mikä siinä onkin, että joku ihminen vaan viehättää ja vetää puoleensa ja joku ei. Tässä ei ole kysymys ulkonäöstä, asemasta tai varallisuudesta.

Eiköhän ole niin että sinulla on tukahdutettu 1esbovietti joka on sinua estänyt sitoutumasta miehiin?

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin kyllähän tää on aika väärin hemmoa kohtaan, haaskataan arvokasta aikaa varsinkin kun ei ole seksuaalista vetovoimaa, miksi hukata toisen aikaa kun AP voi etsiä toisenlaisen äijän ja vapautaa tämän toisen menemään paitsi jos mies haluaa olla suhteessa AP:n kanssa. Kukapa toisen ajatusmaailmaa tietää, meitä kun on erillaisia joten jokainen tehköön kuten itse parhaaksi näkee.

Vierailija kirjoitti:

Nykynainen elää jossakin saippuasarjojen arvomaailmassa. Yhtymäkohta perinteiseen löytyy satukirjamaailmasta. Edelleen haaveillaan prinssistä, joka täyttää naisen kaikki mahdolliset toiveet. Sitten vietettiin häät ja he elivät uskomattoman onnellisina elämänsä loppuun saakka.

No huhhuh. Onko se nyt satukirjamaailmaa, jos toivoo vetovoimaa kumppaniinsa? Mielestäni AP osoittaa hyvää harkintakykyä miettiessään, millainen kompromissi on tehtävissä sujuvan ja kivan sekä intohimoisen rakkaussuhteen välillä. Toisinaan onkin mahdollista tinkiä joistakin ennalta asetetuista vaatimuksista ja löytää hyvä ja toimiva suhde.

Mutta jos seksi on itselle tärkeää, ei ehkä kannata aloittaa vakavaa parisuhdetta, jossa seksuaalinen vetovoima kumppaniin puuttuu. Jos taas seksi ei ole itselle niin tärkeää, voi kaverisuhde onnistuakin (kunhan kumppani on samoilla linjoilla). 

Täällä on moni nyt vetänyt mutkat suoriksi, aloitukseen olisi pitänyt avata asioita selkeämmin ja kommenttini ovat ilmeisesti jääneet lukematta joten toistanpa vielä. Minä etsin ELÄMÄNKUMPPANIA, en ketään pelkästään lapsen tekoon. Jos haluaisin vain lapsen voisinhan saada sellaisen ilman parisuhdettakin. Minä olen toivonut miehestä itselleni puolisoa, jonka kanssa jakaa yhteistä elämää JA myöhemmin perustaa perhe. Syy miksi mainitsin lapsen aloituksessa on se, että tällaisia perhekeskeisiä miehiä on harvassa. Ei nykynaisen ole mitään tarvetta yrittää parisuhdetta väkisin kenenkään kanssa vain lapsen takia, raskaaksi voi tulla itsellisestikin. Tässä tapauksessa on kysymys siitä, että pidän miehestä ja hänessä on paljon hyviä ominaisuuksia joiden vuoksi näkisin hänet hyvänä puolisona ja toivoisin, että ajan myötä myös romanttinen tunnepuoli heräisi.

MUTTA en ole ryhtymässä parisuhteeseen ellei tunteita löydy. En ole etenemässä asioissa jos tunteet jatkuvat kaverillisina. Ilman romanttisia tunteita ei tule suhdetta. Nyt olemme olleet vasta tilanteessa jossa katsotaan lähteekö suhde syvenemään vai ei. Me olemme kuitenkin näiden hädin tuskin 3kk aikana ehtineet tavata toisiamme vain rajatusti töiden takia, joten suhteen syventymiselle ei ole ollut aikaa. Olen toivonut, että ajan myötä myös ne romanttiset tunteet löytyisivät, mutta jos eivät löydy, sitten suhteemme ei jatku!

Miehelle olen ollut täysin avoin ajatuksistani ja myös kysynyt säännöllisesti mitä hän on tilanteesta mieltä. Käymme vastavuoroista keskustelua kummankin tunteista säännöllisesti, molemmat tulevat kuulluiksi. Minulla itselläni on parisuhteista traumoja jotka vaikuttavat kykyyn rakastua, on ollut pettämistä ja väkivaltaa. Viimeisimmän kanssa olin kihloissa ja paljastui kuukausia kestänyt kaksoiselämä. Menin täysin rikki tästä ja sairastuin masennukseen. Sen jälkeen olen pitkään ollut yksin ja käsitellyt kokemuksiani. Kuitenkin selkeästi nämä ovat jättäneet tunteisiin pysyvän jäljen. Nämä ovat osasyy sille miksi tarvitsen aikaa ja olen halunnut odottaa rauhassa mihin suuntaan asiat kehittyvät. Ap

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä rakastua myöhemminkin.

Minulle käynyt niin kahdesti.

Hyi en ikinä vois alkaa suhteeseen saati perustaa perhettä sillä periaatteella, että sitä saattaa ehkä rakastua vielä, sehän on itsensä ja toisen huijaamista varsinkin jos niin ei käykään! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä rakastua myöhemminkin.

Minulle käynyt niin kahdesti.

Hyi en ikinä vois alkaa suhteeseen saati perustaa perhettä sillä periaatteella, että sitä saattaa ehkä rakastua vielä, sehän on itsensä ja toisen huijaamista varsinkin jos niin ei käykään! 

SAATTAA rakastua, ei välttämättä tai edes todennäköisesti rakastu. Mitäs itsensä huijaamista se on? Korkeintaan aika vahvaa optimismia. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä rakastua myöhemminkin.

Minulle käynyt niin kahdesti.

Hyi en ikinä vois alkaa suhteeseen saati perustaa perhettä sillä periaatteella, että sitä saattaa ehkä rakastua vielä, sehän on itsensä ja toisen huijaamista varsinkin jos niin ei käykään! 

Tartun nyt tähän vaikka tämä kommentti ei ollut minulle. Minä en ole tässä sillä ajatuksella, että ryhtyisin suhteeseen tai perustaisin perheen ja jäisin vaan katsomaan rakastunko. Näin moni on tuntunut ymmärtävän. Ei, minä en aio alkaa parisuhteeseen tai edetä missään asioissa ellei tunteita ole riittävästi kummallakin osapuolella, en pysty siihen eikä se ole oikein. En tarvitse väkisin itselleni parisuhdetta, viihdyn paljon paremmin yksin. Mutta toivon, että nykyisessä tapailussa tunteita alkaisi herätä ajan myötä. Ap