Se tulee kun vähiten odotat

Olen ollut enemmän ja vähemmän sinkkuna näin nelkyt +- ikäisenä kymmenisen vuotta. Olen tullut siihen loppu tulemaan että mun elämään ei vaan ole tarkoitettu kumppania. En halua kuulla enää kertaakaan että se tulee kun vähiten sitä odottaa. Ja paskat! Jos näin olisi, niin kukaan ei olisi sinkku loppujen lopuksi. Eihän tämän sisäistäminen ole ollut helppoa, mutta se on ainoa keino miten pystyn lopettamaan odottamisen ja toivomisen. Joku sitä kai epätoivoksikin sanoo. Minusta se ei ole sitä. Jos olisin epätoivoinen, ottaisin kenet tahansa.

Haluaisin kuulla onko joku muu tullut samaan lopputulemaan vai uskooko todella enemmistö ihmisestä että kyllä se sieltä tulee?