Miten ihmiset uskoltaa suunnitella elämää esim pitkälle vanhuuteen?

Ei kannatakaan. Harvoin käy niin kuin on suunnitellut.

Minä puolestani olen sitä mieltä että kannattaa ajatella tulevaisuutta hyvinkin pitkälle. Miksi pitäisi olettaa että jotain ikävää tapahtuu? Miksi ei yhtä hyvin voisi olettaa että EI tapahdu?

Pitääkö sitten nolostua kovastikin kun on puhunut läheisille aikanaan odottavasta eläkeajasta, ja sitten sairastuukin vaikka syöpään? Kamalan noloa! Odotellaan vain sitä pahinta, niin ei ainakaan petytä.

No tyylihän on kaikessa tuota nykyään. Maailma loppuu jne.

Mitäpä sitä miettiin kun jokainen kuollaan kuiten.

Elämän tarkoitus lienee tehdä jokaisesta päivästä oman näköinen,

elää elää parhaansa mukaan.

Ne on vaan suunnitelmia, sehän on selvää että pitkälle ajalle tehdyt suunnitelmat todennäköisesti vielä muuttuvat.

Pitää olla suunnitelmia että on tavoitteita jotta olisi motivaatiota

Totta kai pitää olla suunnitelma mahdollisimman pitkälle vanhuuteen.

Jos sitten sattuu kuolemaan kesken kaiken, siitähän ei ole mitään haittaa, ei itselle eikä muille.

Mutta siitä kyllä on haittaa, jos on esimerkiksi hassannut koko omaisuutensa ja sitten joutuukin kahdeksankymppisenä puille paljaille.

Eläkesuunnitelmat on mun mielestä sikäli hyvä, että suurimmalla osalla suomalaisista eläke on merkittävästi pienempi kuin palkka. Eli kannattaa jollain tavalla varautua siihen, että pärjää eläkeelläkin. Ei kannata luottaa siihen, että yhteiskunnalta saa sitten erilaisten tukien muodossa sitä sun tätä, jos omat rahat ei riitä. Huoltosuhteen muuttuessa ja työikäisen väestön määrän vähentyessä tulevaisuudessa yhä useampi vanhuksen tarvitsema palvelu pitää ostaa yksityiseltä ihan omalla rahalla. Jo nyt osa hyvinvointialueista on lakannut antamasta vanhuksille palveluseteleitä eli vanhukset joutuvat esimerkiksi kotinsa siivoamiseen tarvittavan palvelun maksamaan ihan omasta pussistaan. Tai sitten omaiset siivoaa. Tai sitten kukaan ei siivoa. 

On toki totta, että ihminen saattaa kuolla jo ennenkuin edes pääsee eläkkeelle. Mutta entä, jos elätkin pitkään ja sun pitää pärjätä eläkkeelläsi neljännesvuosisata? Aikana, jolloin mikään ei välttämättä ole yhteiskunnassa samalla tavalla kuin nyt on. 

Kyllä kannattaa suunnitella. Aikaa tällä planeetalla ei ole kauheasti, joten kovin pitkälle ei sentään tarvitse suunnitella.

Pikemminkin miten uskaltaa olla suunnittelematta? Tottakai oma tulevaisuus kannattaa yrittää turvata rahallisesti jne. Sitä enemmän sitten on vanhana vapaus valita miten sen vanhuutensa viettää eikä ole yhteiskunnan armolla.

Mä ihmettelen sitä, kuka uskaltaa olla suunnittelematta elämäänsä vanhana. Se vasta hölmöä ja uhkarohkeaa on.

Mulla ei ole edes mitään 5-vuotissuunnitelmaa. Ehkä kannattaisi..

Samaa olen joskus miettinyt, että ihmiset ovat jotenkin kovin itsevarmoja vanhaksi elämisestä.

Itse jostain syystä en ole koskaan uskonut eläväni vanhaksi, mutta toivottavasti olen väärässä.

Miten vaikkapa kasvi voi kasvaa samaan aikaan nyt ja ensi vuonna? Ottakaa oppia kasveista. Alkakaa elää elämäänne, älkää tuhlatko sitä suunniteluun. Ruokalista ei ole ruoka ja se jäähtyy joka hetki.

Vierailija kirjoitti:

Pikemminkin miten uskaltaa olla suunnittelematta? Tottakai oma tulevaisuus kannattaa yrittää turvata rahallisesti jne. Sitä enemmän sitten on vanhana vapaus valita miten sen vanhuutensa viettää eikä ole yhteiskunnan armolla.

Kaikille ihmisille pitäisi mahdollistaa vapaus valita vanhuus. Ei vain rahakkaille. Tasa-arvon kehittäminen, ei näennäisesti vaan oikeasti.

Minä en edes suunnittele huomista päivää.