Saitteko pitää hiuksia pienenä auki? Tai leikkauttaa niitä?

Miksette vaan leikanneet hiuksia lyhyiksi jos halusitte tai kasvattaneet niitä pitkiä hiuksia jos halusitte.

Mulla oli pienenä pitkät hiukset, joiden ansiosta sain paljon positiivista huomiota, joten tykkäsin niistä. Mun mielestä ne yleensä kyllä laitettiin tavalla tai toisella kiinni, ja sekin oli ihan kivaa, kun äiti tai hoitotäti näpersi tukkaani. Mutta kyllä musta on myös kuvia, että ne on auki, joissain kuvissa myös kiharrettuina. Muistaakseni en itse toivonut tukan suhteen mitään erityistä ja olin tyytyväinen tilanteeseen. 

En saanut pitää pitkiä hiuksia. Olkapäille asti vain. Ehkä sen vuoksi että olisi helpompi pitää huolta. Minulla on tosi paksut hiukset.

Nyt aikuisena pidän pitkiä. Joskus näen painajaisia, että olisin leikkuuttanut hiukseni lyhyiksi ja olisin mitäänsanomattoman näköinen, kuin naiseus olisi otettu pois.

Mulle leikattiin aina lyhyt tukka vaikka en olis millään halunnu..

Sain pitää miten halusin. Synnyin 1990. Yhtä perhettä lapsena ihmeteltiin, kun heillä lapset eivät saaneet lyhentää hiuksia. Kahdella tyttärellä oli todella pitkät, mutta todella ohuet hiukset. Helluntalaisia olivat. 

Olen aina saanut tehdä hiuksilleni, mitä haluan. Ja kaikki paitsi kalju tuli aikanaan kokeiltua. Sain myös mitä hiustenhoitotuotteita halusin. Olen syntynyt -70-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Minulle leikattiin kouluun lyhyet hiukset, koska isäni ei osannut laittaa niitä kiinni ja äiti lähti jo varhain töihin. Hiusten siis piti olla kiinni, koska siten "siistimmät". Myöhemmin sain kyllä tehdä mitä tahdoin, oli permanenttia, väriä, erikoisia leikkauksia, äidillä oli kampaajan koulutus. Hiukseni ovat edelleen nyt viisikymppisenä pitkät, vaikka edesmenneen äitini mielestä viimeistään kolmikymppisenä olisi pitänyt siirtyä lyhyeen malliin.

Tää on mielenkiintoista, että kampaajan mielestä naisella piti viimeistään kolmikymppisenä olla lyhyet hiukset. Opetetaanko tämä kampaajakoulussa, vai miksi kampaajat eivät tänä päivänäkään välttämättä osaa eivätkä halua leikata kolmenkympin ylittäneelle naiselle hiuksia, jotka oikeasti sopivat tälle, olivatpa lyhyet tai pitkät.

Tiedän naisen joka väkisin leikkasi 7v tyttärelleen polkkatukan koska hänen mielestään tyttärellä ei saanut olla pidempiä hiuksia mitä hänellä itsellään

Ja tämä tapahtui vuonna 2009.

En tiedä. En muista lapsuudestani mitään ajalta ennen kuin olin ehkä 9. Traumaattinen lapsuus. Kuvissa oli välillä pitkät välillä lähes siili.

Minulla oli polkkatukka ja iso Neuvostoliitto- tyylinen rusetti. Tämä 60- luvulla. Ei tullut mieleenikään, että minulla olisi ollut jotain sananvaltaa hiuksiini.

Minulla oli lapsena melkein aina (pitkä) polkkatukka ja etuhiukset. Ei ollut mitään pakkoa pitkistä hiuksista ja näteistä kampauksista. Halusin itsekin saman mallin vielä yläasteellakin. Joskus yläasteen lopulla luovuin etuhiuksista ja parikymppisestä asti on ollut pitkät hiukset.

En todellakaan saanut päättää hiuksistani, vaan minulle leikattiin aina lyhyt pottatukka. Joskus jopa etuhiukset oli nyrhitty liian lyhyiksi ja epätasaisiksi. Toisinaan minulle jopa leikkautettiin poikien malli, vaikka itkin ja häpesin sitä. Minut myös pakotettiin kampaamaan hiuksiani pelin edessä, sata vetoa. Sain huudot ja haukut, kun luonnontaipuisat hiukseni olivat luonnollisessa tilassaan. Olin kuulemma epäsiisti, en ollut kammannut hiuksiani ja minua sai hävetä. Kasvatin heti pitkät hiukset, kun pystyin asiasta itse määräämään. Yhä ajattelen, että olisin rumilus lyhyillä hiuksilla, enkä ole voinut lyhyttä mallia ajatellakaan.

Nykynuoret ei ymmärrä vanhoja aikoja, jolloin kulttuuri ja tavat oli eri. Hyvä et saavat ja uskaltavat sanoa mielipiteensä esim.tukastaan. Joskus se mielipiteen sanominen kyllä menee sitten toiseen suuntaan överiksi.

En saanut edes kasvattaa hiuksia. Olen sellaiselta seudulta ja sellaiselta ajalta lähtöisin, että pojilla ei saa olla pitkiä hiuksia tai jos on niin homo. Voi jessus se tyhmyys ja junttius mikä silloin vallitsi. Ihan myötähäpeäkamaa nykypäivänä.