Saitteko pitää hiuksia pienenä auki? Tai leikkauttaa niitä?

Minulla oli aina pitkät hiuksta, paitsi että äiti nyrhi keittiösaksillä järkyttävän otsatukan.

Piti olla saparot tai letti, joskus kaksi lettiä.

Ei saanut pitää auki, ei olisi tullut kuuloonkaan lyhyet hiukset.

Tämä vuosina 79-88

En saanut päättää mitään ulkonäkööni liittyviä asioita ennen kun olin 15 mutta olenkin mies ja naiset päättävät oman kumppaninsakin puolesta hänen ulkonäkö asioista

Olen syntynyt -79 ja sain pitää pitkiä hiuksiani auki ja sain myös leikkauttaa, jos halusin.

Ihan mitä tahansa sain tehdä, kunhan maksoin itse. Siinä oli 3 vuoden ikäisellä tekemistä, että sai kerättyä permanenttirahat.

1. Ja 2.lkn luokkakuvissa mulla lyhyt potta, muilla tytöillä nätit pitkät hiukset, saparot tai letit tai kiharat. Jälkikäteen oon miettiny et sääli, olisi varmaan minustakin ollu kiva leikkiä prinsessaa ym. Äiti ei varmaan jaksanu innostua/kiinnostua mun tukasta, kampailuista ja väkerryksistä ja vaatteista. Omansa oli kyllä aina tikissä. Itse oon ollu niin ujo ja tietämätön etten ole edes tajunnu pyydellä. Ei sisaruksia.

Heti kun osasin itse tehdä päätöksiä sain valita miten hiukset laitettiin ja olivatko lyhyet vai pitkät.

80-luvun lapsi

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli aina pitkät hiuksta, paitsi että äiti nyrhi keittiösaksillä järkyttävän otsatukan.

Piti olla saparot tai letti, joskus kaksi lettiä.

Ei saanut pitää auki, ei olisi tullut kuuloonkaan lyhyet hiukset.

Tämä vuosina 79-88

Luokkkakuvausta ed.iltana äiti nirhi keittiösaksilla otsatukan, että "silmät pitää näkyä!". Varmuudenvuoksi puoli otsaa paljaaksi.

Minä olen 80-luvun lapsi, joka hoiti hiuksensa itse aamuisin pikkulapsesta saakka. En muista, että äiti olisi koskaan laittanut hiuksiani tai kommentoinut niitä jotenkin negatiivisesti. Joskus käytiin kampaajalla leikkauttamassa pitkien hiusten latvoja. Kai se oli kampaaja, joka suositteli, minkä verran leikataan.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä nämä on, että vanhemmat määrää lasten, ilmeisesti vielä kouluikäistenkin, hiuksista?

Hiuksiin ladattiin erilaisia uskomuksia ja käsityksiä vielä 80-luvun alkuvuosina. Eihän niitä saanut edes pestä liikaa. Vaikka vuosien varrella on nähty kaikki mahdolliset mallit ja pituudet, aina palattiin tiettyihin kaavoihin. Ihan kuin ei olisi oikein ymmärretty, mitä hiukset ovat ja mitä niille pitää tehdä.

Nyt kauhistellaan huivin käyttöä, kun täällä on olleet ihan samankaltaiset ajatusrakenteet vallalla.

Olen syntynyt -67 enkä saanut kasvattaa pitkiä hiuksia ennenku koulu alkoi. Sitten olinkin jo "iso tyttö" ja hoisin hiukseni itse. Ja muitakin asioita, esim. hain 3 vuotta nuoremman veljeni perhepäivähoidosta jos äiti oli joutunut jäämään ylitöihin tai isäni oli ko aikana työvuorossa (vuorotyö).

siis tarkoitin ja (ei tai)

Kyllä sain.

53v.

Tuntui että 80-luvun alussa äidillä oli takkupelko. Ei saanut sormella pyörittää hiuksia. Ei saanut kasvattaa pitkiä, leikkasi polkaksi. Jossain vaiheessa kyllä kasvoi, mutta ei liikaa. Otsahiukset piti olla. 

sain pitää miten halusin ja sen mittaisina kuin halusin toki pieniä poikkeuksia lukuunottamatta esim mustikassa piti olla pitkät hiukset kiinni ettei mee risui hiuksii. nii ja 2005 olen syntynyt.

Tietysti.

T. Nainen -79

Haistakaa te lellikit ketkä aattelin kasvattaa pitkät hiukset ja leikata hiukset kun halusitte. Olettrpa päässeet elämässä helpolla. Piti olla polkkatukka meillä kaikilla tytöillä, eikä mitään koskaan kyselty.

Minulla oli melkein aina niin lyhyt tukka, että minua usein luultiin pojaksi. Olisinko ollut toisella vai kolmannella luokalla, kun en suostunut leikkauttamaan hiuksiani. onnistuin kasvattamaan ne olkapäille asti. Äiti yritti vääntää lyhyet letit aamuisin. Kun tulin koulusta kotiin, niin ainakin toinen saparo oli purkautunut ja toisinaan oli lettinauhakin pudonnut matkalle, sillä minulla oli ja on edelleen liukkaat hiukset. Jos lettinauha oli pudonnut, ei auttanut muu kuin lähteä nauhaa etsimään. Sitten äiti kyllästyi hiuksiini ja vei minut parturiin ja niin minulla oli taas lyhyt tukka. Päälaelle olisi saanut rusetin, mutta aloin jo olla niin iso, etten halunnut rusettia.

Pikkuserkkuni perhe oli helluntailaisia ja seurakunnassa kaikilla tytöillä ja naisilla oli pitkät hiukset, naisilla nuttura ja tytöillä letit. Pikkuserkkuni oli jo nuori aikuinen, kun hän meni ja leikkautti hiuksensa lyhyiksi vastoin äitinsä tahtoa. Hänellä oli kaunis vaalea aika paksu taipuisa tukka ja lyhyt malli sopi hänelle erinomaisesti. Samaan aikaan kanssani koulussa oli kolme helluntailaista siskosta, joilla kaikilla oli ranteen paksuinen letti niskassa. Ihastelin tyttöjen paksuja hiuksia ja salaa toivoin, että minullakin olisi niin paksut hiukset. Ei ole! Sisuskumi ei sentään paista hiusten läpi.

Järkytyin, kun yläluokalla luokkakaveri kertoi, ettei isä anna tytön leikkauttaa tukkaa lyhyeksi. Elettiin 1970-luvun loppua. Oli käsittämätöntä ajatella, että isä päättää tytön hiusten pituudesta.

Mulla oli pitkät vaaleat hiukset ja otsatukka, noin 10 vuotiaana takapuoleen saakka ulottuvat. Ne oli aina auki, eikä kukaan huomauttanut mitään. Ei asuttu raamattuvyöhykkeellä. Näin 70-luvulla.

Jaa päässyt elämässä helpolla?