Vielä kirkosta eroamisesta.
Olen kahden vaiheilla. Mieleni tekisi erota kirkosta, mutta jokin mielessäni haraa vastaan. Mulla olisi parempaakin käyttöä sille 300e:lle jota vuosittain kirkollisverona maksan, ja tosiasiassa halveksin kirkkoa instituutiona sekä sen toimintatapoja ja periaatteita. Hullulta tuntuu siis tukea sitä moisella rahasummalla. Jumalaan kyllä jollakin tasolla uskon.
Mulla ei siis periaatteessa ole mitään syytä miksi en eroaisi kirkosta. Jotenkin silti päätös on hirmu vaikea, olen kai sen verran tapakristityksi kasvatettu että epäröin. Esim. mummolleni, joka on mulle läheinen ihminen, on tärkeää se, että olen kristitty ja lapseni kastetaan kirkkoon ym.
Onko kellään jakaa kokemuksia vastaavasta epäröinnistä?
Kommentit (18)
Tuntuu että on väärin erota, mutta toisaalta en tiedä miksi kuulun edes kirkkoon...? Raha vähissä muutenkin. Ja kun ajattelin laittaa lapseni kirkon kerhoon ei ollut tilaa... jne
Jos ei kirkko muutenkaan ole elämässänne mukana niin ihan turhaan siellä roikutte.
Sellainen kokemus on minulla. Esim. meillä häät olivat vielä kirkolliset kun ei uskallettu tehdä toisin, erityisesti minun 80-vuotiaan isoäidin takia. Lapsia ei kuitenkaan kastettu ja erottiin kirkosta, niin kellään ei ollut mitään sanomista kun vain ilmoitettiin asia. Ihan hyvin suhtautui myös vanhempi väki, yllättävää kyllä.
En ymmärrä miksi ihmiset eroavat kirkosta. Olen itse myös tapakristitty. Käytän pajon seurakunnan palveluita esim perhekerhoa sun muuta mitä lapsiperheille järjestävät. Itse en ymmärrä kun ihmiset valittavat ettei esim ole lastenhoitajia. Meillä voi seuraakunnan lapsiparkkiin viedä lapset kaksi kertaa viikossa jos siltä tuntuu.
Olen ihan samaa mieltä ja siksi vahvasti harkitsen eroamista. En halua olla moinen tapakristitty, joka vaan tottumuksesta kuuluu kirkkoon koska niin kuuluu tehdä. Mutta pointti olikin juuri se, että se tuntuu jotenkin niin vaikealta ja isolta päätökseltä.
Ap
Vierailija:
Jos ei kirkko muutenkaan ole elämässänne mukana niin ihan turhaan siellä roikutte.
Miksi siis pitäisi maksaa satoja euroja kun en tarvitse heidän palveluitaan.
Vierailija:
En ymmärrä miksi ihmiset eroavat kirkosta. Olen itse myös tapakristitty. Käytän pajon seurakunnan palveluita esim perhekerhoa sun muuta mitä lapsiperheille järjestävät. Itse en ymmärrä kun ihmiset valittavat ettei esim ole lastenhoitajia. Meillä voi seuraakunnan lapsiparkkiin viedä lapset kaksi kertaa viikossa jos siltä tuntuu.
Ethän tee muitakaan omaa elämääsi ja omia rahojasi koskevia isoja päätöksiä pelkästään sen mukaan, mitä muut ajattelevat. Ja kuten tässä on jo sanottukin, voit halutessasi olla kristitty vaikka et kuuluisi kirkkoon.
Mutta ei mulla ole sekään syynä, että miettisin nyt vaan sitä rahaa joka menee kankkulan kaivoon. Musta vaan tuntuu moraalisesti typerältä syytää rahaa organisaatiolle, jonka toimintatavat suorastaan ärsyttävät mua. Mun mielestä juuri " tapakristillisyys" on kaikista typerintä. Jos tietäisin, että kirkollisverollani todella tuetaan hädänalaisia ihmisiä, niin maksaisinkin veroni mukisematta ihan siitä ilosta, että tietäsin auttavani jotakuta. Mutta kun siitä 90% menee jo ennestään mittaamattoman rikkaan kirkon organisaation ylläpitoon.
Ap
Tosin en ollut kirkossa kun puolitoista vuotta, liityin takaisin kun veljeni halusi minut lapsensa kummiksi. Sitä ennen olin kuulumatta noin 10 vuotta. Nyt erosin taas, vaikka aion laittaa lapseni kirkon iltapäiväkerhoon, kun lapsi aloittaa syksyllä koulun. Mutta se maksaa 100 e/kk, kuuluit kirkkoon tai ei. Tosin en tiedä pääseekö lapsi kerhoon, kun ei kuulu kirkkoon.
Jos jatkuvasti on runsaasti lapsia jäämässä kerhojen ulkopuolelle, niin luulisi viisaiden päättäjien pyrkivän järjestämään asia. Mutta ilman rahaa se ei ole mahdollista.
kerhoryhmiä voi perustaa useampia, jos seurakunnalla on varaa palkata lastenohjaajia tarpeeksi ja järjestää riittävästi tiloja. Ja ne maksaa.
Vierailija:
Tuntuu että on väärin erota, mutta toisaalta en tiedä miksi kuulun edes kirkkoon...? Raha vähissä muutenkin. Ja kun ajattelin laittaa lapseni kirkon kerhoon ei ollut tilaa... jne
Voit erottuasi antaa rahaa hyväntekeväisyyteen ja yleensä siitä menee huomattavasti enemmän rahaa todellakin niille kärsiville kuin kirkollisveron kautta (josta suuri osa menee siis ihan muualle kuin hyväntekeväisyyteen).
Vierailija:
Mutta ei mulla ole sekään syynä, että miettisin nyt vaan sitä rahaa joka menee kankkulan kaivoon. Musta vaan tuntuu moraalisesti typerältä syytää rahaa organisaatiolle, jonka toimintatavat suorastaan ärsyttävät mua. Mun mielestä juuri " tapakristillisyys" on kaikista typerintä. Jos tietäisin, että kirkollisverollani todella tuetaan hädänalaisia ihmisiä, niin maksaisinkin veroni mukisematta ihan siitä ilosta, että tietäsin auttavani jotakuta. Mutta kun siitä 90% menee jo ennestään mittaamattoman rikkaan kirkon organisaation ylläpitoon.Ap
Lasten kerhojen varjolla on turha koittaa ketään syyllistää. Seurakunnat ovat poikkeuksetta todella varakkaita ja jos halua löytyy, löytyy myös rahaa tarjota kerhopalveluja kaikille halukkaille.
Vierailija:
Jos jatkuvasti on runsaasti lapsia jäämässä kerhojen ulkopuolelle, niin luulisi viisaiden päättäjien pyrkivän järjestämään asia. Mutta ilman rahaa se ei ole mahdollista.kerhoryhmiä voi perustaa useampia, jos seurakunnalla on varaa palkata lastenohjaajia tarpeeksi ja järjestää riittävästi tiloja. Ja ne maksaa.
Vierailija:
Tuntuu että on väärin erota, mutta toisaalta en tiedä miksi kuulun edes kirkkoon...? Raha vähissä muutenkin. Ja kun ajattelin laittaa lapseni kirkon kerhoon ei ollut tilaa... jne
Olen itse töissä seurakunnassa, joten ehkä tiedän asiasta enemmän. Meidän seurakunta ei rahassa kylve. Omaisuutta toki löytyy, mutta ne on kiinni kiinteistöissä ja muussa sellaisessa, josta ei irtoa rahaa toimintamenoihin. Vai pitäisikö kenties myydä kirkko ja seurakuntatalo, että saisi rahaa henkilöstömenoihin ja muuhun toiminnan pyörittämiseen??? Ja ne kiinteistöt syö myös rahaa: lämmitys- ym. kiinteistökulut.
Totuus on meidän seurakunnassa on se, että henkilöstöä on vähennettävä, kun verotulot laskee väkimäärän vähentyessä. Tämä on pahimmalla muuttotappio alueella.
Että otapa asioista selvää ennen kuin varmana tietona alat levittää väärää tietoa.
Vierailija:
Lasten kerhojen varjolla on turha koittaa ketään syyllistää. Seurakunnat ovat poikkeuksetta todella varakkaita ja jos halua löytyy, löytyy myös rahaa tarjota kerhopalveluja kaikille halukkaille.Vierailija:
Jos jatkuvasti on runsaasti lapsia jäämässä kerhojen ulkopuolelle, niin luulisi viisaiden päättäjien pyrkivän järjestämään asia. Mutta ilman rahaa se ei ole mahdollista.kerhoryhmiä voi perustaa useampia, jos seurakunnalla on varaa palkata lastenohjaajia tarpeeksi ja järjestää riittävästi tiloja. Ja ne maksaa.
Vierailija:
Tuntuu että on väärin erota, mutta toisaalta en tiedä miksi kuulun edes kirkkoon...? Raha vähissä muutenkin. Ja kun ajattelin laittaa lapseni kirkon kerhoon ei ollut tilaa... jne
että valtionkirkolla on aivan mittaamaton omaisuus, jonka määrää ei pystytä edes käytännössa laskemaan. Että eiköhän sieltä rahaa luulisi liikenevän lasten päiväkerhon ohjaajan palkkaan?
Vierailija:
Olen itse töissä seurakunnassa, joten ehkä tiedän asiasta enemmän. Meidän seurakunta ei rahassa kylve. Omaisuutta toki löytyy, mutta ne on kiinni kiinteistöissä ja muussa sellaisessa, josta ei irtoa rahaa toimintamenoihin. Vai pitäisikö kenties myydä kirkko ja seurakuntatalo, että saisi rahaa henkilöstömenoihin ja muuhun toiminnan pyörittämiseen??? Ja ne kiinteistöt syö myös rahaa: lämmitys- ym. kiinteistökulut.Totuus on meidän seurakunnassa on se, että henkilöstöä on vähennettävä, kun verotulot laskee väkimäärän vähentyessä. Tämä on pahimmalla muuttotappio alueella.
Että otapa asioista selvää ennen kuin varmana tietona alat levittää väärää tietoa.
Kerron ensiksi, että en usko kirkon perusoppiin eli Pyhään kolminaisuuteen. En siis mitenkään usko Jeesukseen, joten uskon mittarilla en edes ole kristitty.
Mutta olen maailmalla kulkiessani huomannut, että minulla on hyvin vahva luterilainen kulttuuriperintö ja arvomaailma. Minä en juurikaan löydä kirkosta kritisoitavaa. Minusta kirkko ainakin omalla alueellani toimii aika kivasti - katto korkealla ja seinä leveällä, naispapit hyväksytään ilman muuta jne.
Lisäksi olen miettinyt näin: minulla on elämässäni kaikki hyvin nyt. Niin hyvin, että en pysty edes ajattelemaan, miten toimisin, jos tulisi todellinen kriisin paikka. Ehkä silloin kirkolla olisikin minulle jotain sellaista annettavaa, mitä millään muulla taholla ei ole. Tästä syystö haluan kuulua kirkkoon ja olla jäsen instituutiossa, joka auttaa ihmisiä sairauden, hädän ja menestysten keskellä - ei varmaan täydellisesti, mutta en heti keksi, mikä toinen taho tekisi sen paremmin, jollei tietenkin ole jostain toisesta uskontoryhmästä kyse -heillä tietty on omat tahonsa.
Tiivistettynä minulle on tärkeää olla kulttuuriperinnöltäni luterilainen ja siksi haluan kuulua kirkkoon, vaikka uskonnon sanoman kanssa voi olla vähän niin ja näin.
Tuumin että sen 20 vuotta jotka olen maksanut kirkollisveroa, sillä on jo kustannettu muksujen kasteet.
Ja isäni, ateisti, on aina ollut kirkossa, joten silläkin rahalla jotain voidaan lapsenlapsille kustantaa (esim. riparit)
Miten muutat rahaksi vaikkapa Turun tuomiokirkon? Tai muut arvokkaat rakennukset? Miten muutat rahaksi hautausmaana olevan tontin arvon? jne. Niillä ei palkkoja maksella.
Kyllä omaisuutta on, sitä en kiellä. Samoin paljon rahaa on sijoitettuna, mutta niistä tullaan maksamaan mm. eläkkeitä. metsäomaisuudesta tullaan aikanaan (kunhan metsä on kasvanut myyntikuntoon) maksamaan vaikkapa pakollisia kiinteistöjen korjauskuluja.
Asiat ei ole niin mustavalkoisia, miksi ne halutaan esittää.
Vierailija:
että valtionkirkolla on aivan mittaamaton omaisuus, jonka määrää ei pystytä edes käytännössa laskemaan. Että eiköhän sieltä rahaa luulisi liikenevän lasten päiväkerhon ohjaajan palkkaan?
typerää mielestäni