Jos olet syrjäytynyt, mikä asioiden oletat

Geenit.

Kirjoitustaidottomuus tulee ekana mieleen.

Traumatausta

Työttömyys, köyhyys ja osoitteettomuus ovat pääsyitä, mutta muitakin on.

Masennus. Olen myös monta vuotta ikätovereistani jäljessä elämässä.

En syntynyt rikkaaseen sukuun.

Geenit ja yhteiskunta. Sekä oma aseettomuus näitä asioita vastaan.

Rumuus ja tylsyys. En usko että myöskään pienet tissit auttavat asiaa etten kelpaa miehille.

Omat valinnat ja oma tyhmyys, sokeus ja kasvuympäristön uhrina oleminen. 

Työttömyys, pätkätyöt, pieni palkka, rasismi (näytän saamelaiselta), juurettomuus, kaverittomuus, verkoston puuttuminen.

Olen vuosia yrittänyt. Enää en jaksa.

T: tuntematon

Virallisesti toteamaton autismi, josta ujous. Outous, köyhyys, traumat, you name it! Ainiin ja se että silloin kun yritän skarpata ja päästä kuplastani ulos, ihmiset todella paljastuvat yleensä idiooteiksi, joten lopputulemana sitten kuitenkin parempi ilman niitä! :D

Lapsuus ja geenit. Ennen kuin joku tulee lässyttämään, että itse ponnisti vaikka mistä suosta ylös niin onnittelut. Meidän todella monilapsisesta perheestä ei ponnistanut kukaan yhtään minnekään. Osa ihan täysiä nistejä, ite silloin tällöin asunnoton, joskus pimeissä töissä. Mun paras mihin olen ponnistanut on se, etten joudu enää vankilaan enkä muihin vaikeuksiin.

Ahdistaa tosi paljon, että mielisairaiden vanhempien annettiin pitää meidät ihan teiniksi asti vaikka lastensuojelu oli mukana hommassa. Laitokseen sijoitettuna sitten lisää seksuaalista hyväksikäyttöä. Joka ei tosin tuntunut enää missään siinä kohtaa. Sieltä jälkihuoltoon joka on sitä, että joku aikansa elänyt sossutäti haukkuu ulkonäköä ja jaksamista kerran, kaksi kuukaudessa. Pienessä kunnassa ei omia mt-palveluja. Olin vaan 5v tekemättä mitään, sen jälkeen peruskoulu loppuun, toisen asteen koulutusta hetki, töitä pimeänä joskus ja jouluna.

Olen todella antisosiaalinen ( siinä diagnostisessa mielessä) ja paras mihin traumoineni pystyn on että saan välillä pidettyä kämpän pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Traumatausta

Sama täällä. Eikä kyse mistään yksittäistä kerrasta, vaan useasta eri syystä.

Satuttaa tietää olevansa älykäs ja musikaalinen, kun elämä valuu hukkaan. En saa terapiaa, minut laitettiin nuorena eläkkeelle vain. Vanhemmiten sitä on sitten huomannut, että mikä kaikki silloin peruskoulussa ja sen jälkeisinä vuosina vaikutti siihen, miten toimin.

Katkeruus, kun kukaan ei auttanut.

Onneksi en sentään ole päihdeongelmainen. Vaikka toisaalta niille sitä apua tuntuu riittävän. Aina on joku taho valmis ottamaan koppia. Jos minä menen kysymään että voitaisiinko nyt tehdä tälle minun ongelmavyyhdille jotain, niin vastaus on alentuva ei kuule nyt ole resursseja.

Minä vastaan siis, että syy on yhteiskunnan.

Ei lasta laiteta tippumaan kaikkien turvaverkkojen läpi ja sitten syytellä häntä siitä, että ei pysty itse nostamaan itseään suosta.