Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua IKUISEEN 3-vuotiaan iltasirkukseen
15.12.2006 |
Mä olen niin KYLLÄSTYNYT tähän ikuiseen iltashow' hun kuopuksen kanssa, että multa alkaa olla todella eväät loppu. Te muut, joilla on ollut oikeasti ongelmalapsia nukkumisen kanssa taaperoikään asti, jakakaapa nyt parhaat vinkkinne kehiin. Tilanne on aivan mahdoton, ja siitä kärsivät tällä hetkellä vanhempien lisäksi myös kaksi vanhempaa lasta.
Kuopus, nyt 3v. on ollut ihan aina, siis todella ihan aina, jo synnäriltä lähtien ongelmanukkuja. Kaksikuukautisena valvoi kerran 15 tuntia putkeen, kun ajattelin että ole sitten hereillä, katsotaan miten kauan jaksat. Hänellä on ihan vauvasta lähtien ollut mieletön vastustus nukkumaanmenoa kohtaan, vaikka olisi miten väsynyt. Nukkumaanmeno on aina nostanut hänessä ihan mielettömän raivon ja vastustuksen, vaikka sitten sänkyyn päästyään nukahtaisi puolessa minuutissa. Unikoulua yritettiin neuvolan ohjein 1v. ja 1,5-vuoden iässä, ensimmäinen ei toiminut lainkaan ja toisen unikoulun jälkeen tilanne päinvastoin paheni moneksi kuukaudeksi aivan mahdottomaksi.
Tähän en nyt todellakaan kaipaa mitään " vauvasta lähtien opetetaan omaan sänkyyn nukkumaan" -vinkkejä, sillä niillä ei nyt valitettavasti ole tämän " ongelmalapsen" kanssa mitään tekemistä. Kaksi vanhempaa lastani ovat aina nukahtaneen ilman kummempia ongelmia ihan vauvasta lähtien, mutta kuopus, herkkä ja hyvin temperamenttinen poika, valvottaa ja heräilee edelleen. 3v. ikään mennessä ei ole kertaakaan itse halunnut mennä nukkumaan, yhdeksän kymmenestä nukkumaanmenokerrasta on hysteeristä huutoa ja itkua alusta loppuun asti (en halua nukkua, en halua nukkua, en halua nukkua, välillä jopa tunti tai pari sama virsi, kunnes yliväsyneenä nukahtaa sänkyyn istualleen.) Ja tämä siis vaikka olisi miten väsynyt. Hän ei yksinkertaisesti nukahda, vaikka antaisi olla hereilläkin, no ehkä joskus kahden aikaan yöllä, mutta omat hermoni eivät riitä siihen.
Ja kerrotaanpa nyt sitten vielä varmuuden vuoksi, että telkkaa poika ei katso juuri lainkaan, illat rauhoitetaan ennen nukkumaanmenoa, poika nukkuu samassa huoneessa meidän kanssamme (oma huone ei toimi lainkaan), saa paljon läheisyyttä ja syliä, ulkoilee paljon niin päiväkodissa kuin munkin kanssani, nukkumaanmenorutiinit ovat aina samat tutut ja turvalliset, ja kyllä, menee nukkumaan vain väsyneenä. Mitä vielä voisi tehdä? Tilanne alkaa olla kuten sanottua aivan mahdoton, vanhemmat sisarukset ovat alkaneet inhota koko iltapuuhia enkä oikeastaan edes ihmettele. Tilanne on vähän parempi jos mä laitan pojan sänkyyn, mieheni sen tehdessä tilanne on aivan karmeaa huutoa lähes aina.
Mitä_ihmettä_te muut ongelmanukkujien lapset olette tehneet? Koska iltasirkukset ovat alkaneet helpottaa? Kyse ei siis ole mistään tilapäisestä ongelmasta, vaan tätä on jatkunut ihan vauvasta lähtien.
Kommentit (12)
juuri näiden nukkumisongelmien takia. Mitään ei löytynyt, poika on täysin terve. En osaa keksiä yhtä ainutta kunnon syytä nukkumisongelmiin, asiat ovat aivan normaalisti ja hyvin niin kotona kuin päiväkodissakin. (Ei eroa nukkumisraivolla esim. viikonloppuisin tai vapaapäivinä.) Olen lukenut hänelle aivan valtavasti iltaisin siitä lähtien, kun hän täytti vuoden, se on ollut ainoa keino vähän rauhoittaa sitä raivoa ja siitä hän pitää. Mutta silti nukkumaanmeno on enhaluaenhaluaenhaluanukkua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjonta.
Oletteko kokeilleet lahjontaa? Lapsi alkaa olla sen ikäinen, että ymmärtää lahjonnan päälle. Aluksi ihan helpoista jutuista, jos vaikka saa tarran, kun on pessyt hampaansa nätisti (siis antanut pestä). Ja viidestä tarrasta pääsee isin kanssa uimaan tms. muuta mukavaa.
Meillä lahjontana oli kymmenestä tarrasta kirja, sitten kerättiin seuraavat, 20 tarra, ja sai tamburiinin. Meidän ongelma oli pieni verrattuna teidän ongelmaan. Mutta silti itseä ärsyttävä. Piti istua puoli tuntia - tunti lapsen vierressä, että nukahtaa. Pikkuhiljaa tuo tarratus tehosi. Ensin sai tarran siitä, että nukahti yksikseen, vaikka ois käynyt sata kertaa pois huoneesta. Sitten sai tarran, kun nukahti niin, että maksimissaan kerran oli käynyt pois huoneesta (vessassa).
Meillä riitti tuo 30 tarran keräys.
Entä onko teillä kokeiltu nanny-menetelmää. Että lapsi viedään sänkyyn. Eka kerralla kun tulee pois sanotaan, että nyt on yö nyt nukutaan. Toisella kertaa sai kai sanoa että nukkumaan, ja sen jälkeen vain kuskattiin aina nukkuun. Muistelisin, että täällä joku sanoi vieneensä lapsen vissiin yli 80 kertaa takaisin... Kunnes nukahti itsekseen.
Muuta en valitettavasti osaa ehdotta...
Ei mitään lastenlauluja vaan semmoista rauhallista, luonnon äänillä höystettyä musiikkia? En nyt muista tähän hätään esittäjiä.
Toinen mistä voisi olla apua, on rentoutusharjoitukset lapsen kanssa. Eli jonkun sortin mielikuvatarinoiden tyylinen rentoutus, jonka siis itse pitäisit vaikka vierekkäin pötkötellen. Lapsi siis pötköttelisi kainalossa silmät kiinni ja niin edelleen. Kirjastosta varmaan löytyy monenlaista ideaa... Ja tämän harjoituksen voisi liittää " iltarauhottumisiin" alkuun, eikä nukkumiseen, niin jos lapsen asenne siihen olisi vähän erilainen, kun ei tarvitse taistella unta vastaan ;)
Ja kyllähän noita tarinoita ja mielikuvia voi ihan omasta päästäkin keksiä ;)
Meillä tilanne ei ollut noin paha kuin teillä mutta jouduimme " nukuttamaan" lapset (3 ja 5) olemalla lasten huoneessa niin kauan kunnes ne nukahtivat. Kyllästyimme siihen ja teimme lasten kanssa listat n. kahden viikon ajalle johon sai aamulla hyvin sujuneen nukkumaanmenon jälkeen laittaa tarran. Kun lista oli tarroja täynnä lapsi sai kaupasta valitsemansa lelun, itse asiassa lelu oli päätetty jo listan tekovaiheessa ja kuva lelusta liimattiin listaan.
Tiesitkö, että adhd lapsilla on univaikeuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Meillä tilanne ei ollut noin paha kuin teillä mutta jouduimme " nukuttamaan" lapset (3 ja 5) olemalla lasten huoneessa niin kauan kunnes ne nukahtivat. Kyllästyimme siihen ja teimme lasten kanssa listat n. kahden viikon ajalle johon sai aamulla hyvin sujuneen nukkumaanmenon jälkeen laittaa tarran. Kun lista oli tarroja täynnä lapsi sai kaupasta valitsemansa lelun, itse asiassa lelu oli päätetty jo listan tekovaiheessa ja kuva lelusta liimattiin listaan.
En ole ap ja meillä on 3v nukkunut aina yönsä hyvin. Nyt kuitenkin nukahtamisesta on tullut kauheaa taistelua. Ei meinaa pysyä sängyssään. Jos ei ala mennä pian itsestään otan tämän käyttöön :-)
mutta kuopuksen kanssa se ei toimi. Päinvastoin oikein tuntuu, että poika alkaa vartavasten kuuntelemaan taustamusiikkia eikä ainakaan nukahda. Nannymenetelmää olen kokeillut, mutta ehkä vähän turhan lyhyen aikaa (taisi olla n. viikko), olen sitten ehkä vähän turhan lepsu siihen siitä syystä, että siitä tuli selkeästi pojalle aivan hirveä paniikki (ei siis raivo tai uhma, vaan selkeä kauhu ja pelko) ja se näkyi joka ainoa päivä itkeskelynä, aamut olivat ihan helvettiä ja päiväkodissa ollessaan raivosi ja itki vähän joka syystä. Mutta ei tässä varmaan kohta muita keinoja ole, alan olemaan tosi kyllästynyt ja väsynyt tähän.
Etenkin pännii, että huutaminen ja itku ovat tosiasia ainakin jos isä laittaa nukkumaan. Mieletön raivoaminen raikuu koko talossa, rentoudu siinä sitten ja vietä " omaa aikaa" tai yritä saada jotain kotihommia tms. aikaan.
Lahjontaa en ole kokeillut noin selkeänä nukkumaanmenossa, sitäkin voisi yrittää. Kokeilin tarratekniikaan pottaharjoittelussa joku aika sitten, siinä se ei juuri toiminut mutta taidan kokeilla vielä nukkumaanmennessäkin.
Plääh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen miettinyt joskus että voisiko pojalla olla adhd koska hän on myös erittäin vilkas, mutta niin neuvolan kuin päiväkodin mukaankaan siitä ei ole kysymys, poika on kuitenkin sosiaalisesti ja kielellisesti lahjakas, toimii hyvin ryhmässä ja viihtyy muiden lasten kanssa mainiosti.
Meillä ongelma tuttu usean vuoden ajalta. Nyt jo onneksi historiaa, kun lapsi 9v.
Saman tyylinen vilkas lapsi kuin teilläkin, jolla nukkumaan meno pienestä pitäen vaikeaa. Ongelmavaiheita oli vauvasta saakka ja pari kolmivuotiaana alkoi show, joka jatkui pari vuotta. Nyt jälkikäteen ajatellen toimisin seuraavasti:
-päivisin keskusteltaisiin yleisesti nukkumaanmenosta ja luettaisiin kirjoja, jossa lapsi menossa nukkumaan. Puhutaan siitä, että kaikki menevät illalla nukkumaan ja miksi. Kerrataan illan rutiinit.
-jo ehdotettu tarrasysteemi käyttöön.
-rutiini, josta ei poiketa: iltapala, pesut, iltasatu (YKSI satu). Tämän jälkeen sanotaan hyvää yötä eikä enää mitään muuta. Ainoastaan hyvää yötä ja nyt nukutaan voidaan toistaa.
-voit itse valita haluatko nukuttaa viereen ja haluatko ,että nukahtaa itsekseen. Itse valitsisin viereen nukuttamisen. Käytännössä pitäisin vaikka kiiinni lapsesta niin kauan ,että rauhoittuu. Eri asia tietysti, jos hän on jo nukahtanut itse tai jos helposti rauhoittuu sänkyyn, jos istut vierellä
-itse en missään tapauksessa hermostuisi, vaan jatkaisin tyyneenä hommaa, jotta lapsi vaistoaisi, ettei mitään hätää.
-jatkaisin ainakin kaksi viikkoa muuttamatta kuvioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko häneltä itse yrittää saada jotain selitystä, mitä hän inhoaa tai pelkää nukkumaanmenossa. Joku syy hänellä ilmeisestikin on, että nukkumaanmeno on hyvin epämiellyttävää. Pelkääkö hän että leikkejä ja juttuja ei voi jatkaa seuraavan päivänä, pelkääkö hän ylipäätään jotakin? Vai harmittaako häntä ihan kauheasti että hän joutuu " pois" ja muut jää hereille.
Olette varmaan kokeillut että saa nukkua vieressänne? Että meette yhtä aikaa nukkumaan.
Suositteli kovia otteita: antaa pojan muutamana iltana raivota itsensä uneen vaikka suljetun oven takan, ilman että kiinnitetään asiaan huomiota. Tai sanotaan tiukasti että on aika käydä nätisti nukkumaan ja jos et nyt käy, niin x (=suosikkilelu) laitetaan pois. Ja jos lapsi ei käy nukkumaan, niin lelu TODELLA laitetaan pois ja pitkäksi aikaa. Tärkeää on että se lelu ei heti seuraavana aamuna lukuisten pyyntöjenkään jälkeen ilmesty takaisin leikkeihin, vaan sovitaan esim. että kun yhtenä iltana lapsi on käynyt nätisti nukkumaan niin lelun saa seuravaana päivänä takaisin.
Meillä on tuo suosikkilelun poislaittaminen auttanut moneen ongelmaan, ja nimenomaan sellaiseen, jossa oma poikamme selkeästi yrittää saada tahtoaan raivoamalla läpi ja yrittää manipuloida ja juoksuttaa meitä. Lahjonnalla ei meidän poikaan ole ollut juurikaan vaikutusta. Tiukka suhtautuminen, vaikka se toteutusvaiheessa ei vanhemmistakaan ole tuntunut kivalta, on AINA toiminut hyvin, kun sitä vaan jaksaa muutaman päivän johdonmukaisesti noudattaa.
Tsemppiä vaan sen kovatahtoisen kaverin kanssa! Tiukkuutta ja johdonmukaisuutta, siinä meillä toimineet keinot samanlaisen reuhkaajan kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko tarkistuttaneet ettei pojalla ole jokin syy nukkumisongelmiin? Joka voi tehdä asiasta ikävän?