Miten kestätte sitä, että asiat menee koko ajan pilalle?

Ja tässä oli vasta yhden kokkailun vastoinkäymiset. Olen niin loppu, että haluaisin vaan nukkumaan.

Kiukulla.

Antaa sen tulla ja mennä.

Jälkikäteen voi joskus nauraakin.

Käy ap syömässä pari päivää ravintolassa.

Raivari aina päälle vaan.

varmaan niin että mä oon kasvanu ympäristössä missä on ollu ihan oikeitakin ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Käy ap syömässä pari päivää ravintolassa.

Eilen kävinkin. Joka päivä ei ole varaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

varmaan niin että mä oon kasvanu ympäristössä missä on ollu ihan oikeitakin ongelmia

Minä olen ja siksi en kestäkään yhtään mitään ylimääräistä. Kiintiö on jo täynnä.

Ap

Tuo ei kyllä ollut kokkailua. Ei mitään raaka-aineitakaan siihen.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ei kyllä ollut kokkailua. Ei mitään raaka-aineitakaan siihen.

Tämä ei ollutkaan mikään resepti..

Ap

Rauhoitu..

Mummollani oli neuvo: "Istu nyt kiireemmäksi aikaa." 

Tarkoittanee että kun oikein hosuu ja säheltää ja mikään ei onnistu, on paras vaan istua ihan hiljaa paikoillaan hetkisen ja rauhoittua. Tällä neuvolla olen pärjännyt.

Huonosti. Elämässä suuretkin asiat menee epätoivotulla tavalla kerta toisensa jälkeen koko ajan ja sitten alkaa nuo pienetkin asiat tuntumaan raskailta asioilta, joita ei yhtään jaksaisi kokea jatkuvasti.

Toisaalta helpottavaa lukea, että muillekin käy noin eikä ole ainoa epäonninen.

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Elämässä suuretkin asiat menee epätoivotulla tavalla kerta toisensa jälkeen koko ajan ja sitten alkaa nuo pienetkin asiat tuntumaan raskailta asioilta, joita ei yhtään jaksaisi kokea jatkuvasti.

Toisaalta helpottavaa lukea, että muillekin käy noin eikä ole ainoa epäonninen.

No joo. Mä olen mm. saanut tällä viikolla kahdesta työpaikasta kielteisen vastauksen, kelasta sekoilua päivärahojen kanssa, kotona on näkynyt tuhohyönteisiä ja tapailukumppani on ghostannut. Mun elämä on yhtä vastoinkäymisten sarjaa.

Ap

Voi että, huonosti. Varsinkin jos tulee semmoinen suma vastoinkäymisiä. Inhottavaa sellainen on.

Paremmin kestää ja jaksaa suhtautua, jos on yksi tai kaksi ongelmaa kerralla.

Olen opetellut kypsentämään ja sitten laitan vain suolaa. Homeiset roskiin. Kattila on 4:lla ja sitten käännän sen 3:lle, ei kiehu yleensä yli. Ja taas 4:lle ja 3:lle jos tarvii. En osta salaatinlehtiä, ne kai pitäisi käyttää heti. Tai leivälle. Pysyn kaukana liesituulettimesta. En laita käsiä kovin lähelle höyryä, on kansi ja hanasta viileä vesi. En ota raejuustoa joka päivä, harvemmin. Siivoan lattian jos haarukka tippuu, paperia jne. Täällä hanasta tulee aina kylmää vettä, koska lähellä on vedenottamokaivo. Joskus suihku renkkaa naapurien tahtiin, putkirempan jälkeen.

Ok, en ole täydellinen, joskus sohellan ja lyön luut käsistä johonkin. Kerran poltin uunissa pienen kohdan tai pari. Pitää hankkia patakintaat. Yritän vain välttää tapaturmia kun ei ole niihin varaa ja keski-iässä pitää olla tarkkana, opetella. Nuorena pieni kompastuminen ei ollut katastrofi.

Ai niin. Olisko nuo sellaisia sohelluspäiviä jollekin, ei tule aina.

Vierailija kirjoitti:

Voi että, huonosti. Varsinkin jos tulee semmoinen suma vastoinkäymisiä. Inhottavaa sellainen on.

Paremmin kestää ja jaksaa suhtautua, jos on yksi tai kaksi ongelmaa kerralla.

Ja silloinkin pitää elämässä olla noiden vastapainoksi niitä asioita, jotka oikeasti menee hyvin ja kivasti eikä kaikki muu ole vaan tasoa ok/ei ongelmaa..

/sivusta

En mä enää kestäkään. Tosin enää en edes odota että mikään menisi smoothisti ja huomaamattoman helposti kun siinä vaan suotta pettyy toistuvasta, koska asioilla nyt vaan on tapana mennä enemmänkin vain kuvaamallasi tavalla..

Ja toisaalta näin ajattelemalla jättää mahdollisuuden monelle iloiselle yllätykselle ihan jo yhden päivän aikana. Niitä vaan ei ole näkynyt.

Hammasta purren ja syvään huokaillen otan yleensä vastoinkäymiset vastaan. Surullinen olo niistä tulee, mutta joskus jopa voi sattua jotain hauskaakin.

Eli tässä tilanteessa menisin ruuan jälkeen hetkeksi tekemään jotain rauhallista, ja ruokailisin siinä omaan tahtiin. Toki eri asia jos kiire. Mutta heti kun on mahdollista, niin jossain kohtaa antaisin itselleni tilaa ja hetken vain olla, että kiukku vastoinkäymisistä laantuisi

Mindfulnessin metodeilla. Tapahtumat ovat vaan tapahtumia, niitä ei tarvi arvottaa negatiivisiksi tai positiivisiksi. Samoin kuin tunteet. Negatiivisetkin tunteet välstyy lopulta ja tulee toisia. Kuka esimerkiksi muistaa mitä tunteita tunsi viime viikolla tähän samaan aikaan? Tai edes kolme tuntia sitten. Tunteet on kuin pilviä tai autoja jotka tulee ja menee.